”Vaikeinta oli myöntää tarvitsevansa apua”

Julkaistu: 2020-06-04

”Kuka mä oikein oon? Katson peilistä. Näen, kun takaisin katsoo outo tyyppi. Ajatuksia pyörii päässä, mutten saa niistä kiinni. En ollenkaan tiedä minkälaisia, hyviä vai huonoja, iloisia vai suruja, vihaa. Varmaan kaikkia. Kylmät väreet menee läpi kehon. Olen solmussa. Mua ohjailee joku tuntematon. Oon heikko. En tahdo enää jaksaa. Miten pääsen takaisin? Entä jos mä katkean kokonaan?”

Kun Henna lukee muistiinpanojaan parin vuoden takaa, olo tuntuu epätodelliselta – niin paljon asiat ovat muuttuneet. On enää vaikea päästä sisään sen Hennan maailmaan, jolla oli vaikeuksia päästä aamulla sängystä ylös, mikään ei tuntunut hyvältä ja ahdistuksen siitä, ettei saa oikein kunnolla kiinni mistään, peitti alkoholi. Mieliala oli maassa, ja koulussa ei jaksanut olla.

Muutos parempaan alkoi siitä, kun psykiatrian avohoitojaksolla ollessaan Henna ymmärsi tarvitsevansa apua. Itsemurhayritys sai hänen omat silmänsä avautumaan, kun hän totesi, että asiat ovat oikeasti huonosti. Henna oli käynyt tutustumassa Humanan Ylivieskassa sijaitsevan Sähäkkä-yksikön toimintaan jo muutama vuosi aiemmin, mutta silloin hän oli vielä vastaan sitä ajatusta, että sellainen tuki olisi tarpeen.

”Olin just muuttanut kotoa pois omaan kämppään, niin se ei kiinnostanut ollenkaan. Ajattelin, että kyllä mä pärjään. Noin kolme vuotta menikin ihan ok”, Henna kertoo.

Vähitellen koulu alkoi mennä entistä huonompaan suuntaan. Henna alkoi olla pois tunneilta. Alkoholi maistui, ja rahoittaakseen elämäänsä Henna otti pikavippejä.

”Kaupassa käydessä se sixpack vain tuli sieltä mukaan, vaikka en ollut suunnitellut ostavani sitä.”

Arkirytmi ohjasi uudenlaiseen elämään

Arkirytmi palautui nopeasti normaaliksi Sähäkkään muuton jälkeen ja teki monesta muustakin asiasta helpompaa. Elämästä sai taas otteen.

”Olen tykännyt viriketoiminnasta, kun siinä saa aika vapaastikin itse päättää, että mitä tekee. Ja sitten voi tehdä talon töitä, joista saa vähän työosuusrahaa. Tykkään sen takia, kun siinä pysyy se rytmi yllä ja on jotain tekemistä”, Henna sanoo.

Uusi toimintatapa vaati kuitenkin myös sopeutumista.

”Olen menevä luonne ja tottunut kulkemaan ja menemään miten haluan. Alussa oli vaikeaa asettua aloilleen, kun myös alkoholin käyttö katkesi. Täällä on joutunut pysähtymään ja ajattelemaan omaa elämää”, Henna kuvailee alkuaikojen haasteita.

Myös ryhmässä toimiminen tuntui aluksi oudolta, vaikka Henna on aina sosiaalinen luonteeltaan ollutkin. Myöhemmin kaveripiiri muokkautui uusiksi, kun alkoholin käyttöön liittyvät kaverit jäivät pois elämästä ja suurin osa nykyisistä ystävistä on tullut tutuksi Sähäkän kautta. Henna on osallistunut aktiivisesti yhteisiin retkiin ja tapahtumiin, ja yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen onkin lopulta olleet se Hennan juttu.

Tue, älä tuomitse

Yhdeksi tärkeimmistä asioista Henna mainitsee ohjaajien kannustavan asenteen ja keskustelut heidän kanssaan. Vaikka kotilomalla olisi repsahtanutkin, positiivinen ja tulevaisuuteen katsova asenne säilyi.

”Aluksi alkoholista käytiin jatkuvaa keskustelua. Kun mä tulin lomilta, niin se keskustelu antoi tukea ja turvaa, että voi olla hauskaa ilman alkoholiakin. Ohjaajat on olleet tsemppaavia ja kannustavia koko ajan”, Henna kiittelee.

Vaikka Henna osasi tehdä monia asioita itsenäisesti, tekemisen aloittaminen oli vaikeaa. Ohjaajien tuki on auttanut Hennaa omatoimisuuteen.

”On oppinut sen, että vaikka tekeminen ei ole aina mieluista ja aina ei jaksaisi lähteä, niin sitten kun on ohjaajien avustuksella lähtenyt, onkin huomannut, että se auttaa kuitenkin enemmän kuin että jää omaan huoneeseen sänkyyn makoilemaan”, Henna toteaa.

Henna sai käytyä koulun loppuun Sähäkästä käsin ja valmistui ammattiin. Yhteistyö Sähäkän henkilöstön ja koulun välillä oli tiivistä.

”Koulusta oltiin tosi joustavia ja ymmärtäväisiä tilanteen suhteen. Sähäkän virike- ja työtoiminnan aikana pystyin tekemään koulutehtäviä ja sain ohjaajilta tarvittaessa apua”, Henna kuvailee.

Vaikka Henna ei aiokaan tähän ammattiin jäädä, oli valmistumisen tuoma onnistumisen kokemus arvokas. Kun ei luovuta, saa suuriakin asioita tehtyä vaikeuksista huolimatta.

Myös uusi liikuntaharrastus löytyi tuomaan elämään sisältöä. Sähäkän jälkeen Henna suunnittelee opiskelevansa toisen ammatin itselleen ja siirtyvänsä sitä kautta työelämään. Hän odottaa tulevaa innoissaan, mutta myös jännittyneenä – kuten monet muutkin hänen ikäisensä nuoret aikuiset. Nyt takana on vahva verkosto uusia ystäviä ja opittuja keinoja, joilla voi hallita masennuksen ja ahdistuksen tunteita.

”Totta kai haluan uskoa siihen, että pärjään. Mutta kyllä se vaatii työtä edelleen.”

Hennan nimi on muutettu suojataksemme tarinan henkilön yksityisyyttä.

Sähäkkä Ylivieskan yksikkö tarjoaa aktiivista kuntouttavaa asumispalvelua 18-30-vuotiaille nuorille aikuisille. Kuntoutusyksikkö tarjoaa sekä ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista että kevyempää palveluasumista tukikodissa. Lue lisää Sähäkkä Ylivieskan toiminnasta.