Kaksi kuukautta muuttivat koulunkäynnin suunnan

”Sen takia hänet piti siirtää opiskelemaan omiin tiloihin, mutta myös niissä eri paikoissa hän aiheutti häiriötä, kolisteli tavaroita ja haki huomiota monilla eri tavoilla. Yhden ihmisen työajan hän sitoi kiinni täysin ja välillä kaksikin. Tilanne jatkui sellaisena pidempään, ja pohdittiin, että mitä tässä pitäisi tehdä”, Isokangas kertoo.

Oppilaalla ei ollut kotonaan vastaavia ongelmia. Isokangas arvelee, että lapselle oli muodostunut koulun yhteyteen tietynlainen käyttäytymiskaava, joka piti saada purettua. Koulun ulkopuolinen apu tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska oman henkilöstön voimin ongelmaa ei oltu saatu ratkaistua. Humanan avopalveluiden tarjoama koulunkäynnin tuki aloitettiin keväällä lukukauden puolivälin tuntumassa.

Uusi ihminen antoi uutta näkökulmaa

Humanan koulunkäynnin tuen ohjaaja aloitti työskentelyn kahdestaan lapsen kanssa koulun tiloissa.

”Siitä se sitten lähti. Ohjaaja toimi erittäin ammattitaitoisesti ja positiivisesti, annan hänelle täydet pisteet. Hän sai rauhoitettua tilanteen, hankittua lapsen luottamuksen, ja se yhteistyö alkoi toimia. Aika piankin jäivät pois erilaiset reaktiot ja ympäristölle vaaraksi oleminen, mitä aikaisemmin oli ollut”, Isokangas kiittelee.

Hän arvioi, että ohjaajan osaavan toiminnan lisäksi tilanteen parantumiseen vaikutti se, että lapsella ei ollut enää tarvetta hakea huomiota häiritsevällä toiminnalla.

”Se yleisö oli poistunut siitä tilanteesta. Toki hän on ollut meidän oman ohjaajan kanssa myös kahdestaan ennen kuin tähän työskentelymuotoon mentiin, mutta se suhde ei lähtenyt yhtä hyvin toimimaan. Tavallaan lapsi oli jo tottunut, että koulun ohjaajankin seurassa käyttäydytään samalla tavalla kuin luokassa.”

Seuraavalla luokalla takaisin ryhmäopetukseen

Kun koulunkäynti alkoi sujua ohjaajan kanssa kahdestaan, osallistuivat he vähitellen myös luokassa työskentelyyn. Koulunkäynnin tukea jatkettiin lukukauden loppuun saakka, noin kaksi kuukautta. Kesän jälkeen oppilas jatkoi koulua erityisen tuen pienryhmässä henkilökohtaisen avustajan kanssa.

”Koulunkäynti on lähtenyt kulkemaan paremmin, ja nämä tällaiset näkyvät oireet ovat vähentyneet. Hän tykkää kuulemma käydä koulussa, ja homma on saatu nyt raiteilleen”, Pasi Isokangas kuvailee tilannetta ja jatkaa:

”Koulunkäynnin tuen kautta päästiin tosi kivasti eteenpäin, ja nyt tämän oppilaan kohdalla tilanne on tosi hyvä. Tämä parin kuukauden satsaus, vaikka se tietysti on vähän hintava, oli tämän lapsen kannalta hyvä sijoitus.”

Lue lisää koulunkäynnin tuesta