Musiikki auttaa, kun sanoja ei ole

”Musiikki on tietyllä tavalla ollut minulle elämässä sellainen terapiamuoto. Joillekin salilla käyminen antaa nollauksen arjessa, minulle se tulee musiikista. Se on jännä, että mitä vaikeampia aikoja on, sitä tuottoisampaa tavaraa tulee musiikillisesti itsestä pihalle”, muun muassa Heikki Kuulan bändissä ja Anal Thunderissa kitaraa soittava taustalaulaja Janne Ruokonen pohtii.

Musiikin kuuntelemisen, soittamisen tai tekemisen kautta voi käsitellä asioita, joita ei välttämättä edes itse tiedosta. Ruokonen kertoo havainneensa, että taide usein avaa ihmisessä jotain prosesseja.

”Musiikki voi olla osa nuorten tapaa ilmaista itseään ja aistia ympärillä olevaa maailmaa. Musiikkiin ja mihin tahansa luovaan tekemiseen kuuluu tunteiden ilmaisu taiteen keinoin. On hankalia asioita, joita ei välttämättä pysty pukemaan sanoiksi suoraan toiselle ihmiselle, mutta voi olla helpompi työstää niitä vaikka biisin tekstiksi tai runoksi”, Hot Kommunist -yhtyeessä kitaristina ja taustavokalistina häärivä Mikko Nissinen kuvailee.

Miehet ovat havainneet musiikin ja soittamisen myös erinomaiseksi sillanrakentajaksi. Nissinen kertoo asiakkaana olleesta päihdetaustaisesta nuoresta, jota ei oikein mikään kiinnostanut. Nissinen sai selville, että nuori oli joskus soittanut rumpuja, joten he lähtivät musiikkiliikkeeseen katselemaan rumpuja ja avaamaan keskustelua sillä tavalla.

”Musiikki on iso luottamussuhdetta mahdollistava tekijä. Usein taiteelliset nuoret eivät välttämättä small talkin kautta lähde avautumaan, mutta jotenkin se linkki heille itselleen merkitykselliseen harrastukseen herättää luottamuksen”, Nissinen toteaa.

Musiikkitoiminta syntyi hyvistä kokemuksista

Sekä Nissisellä että Ruokosella on tullut työvuosien myötä runsaasti hyviä kokemuksia musiikin hyödyntämisestä lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä.

”Se on paikoitellen pelastanut jopa ihmishenkiä, että musiikista on tullut voimanlähde, jonka avulla pääse hankalien tilanteiden yli elämässä”, Nissinen sanoo.

Ruokonen lisää, että musiikkiin liittyy myös paljon muuta kuin musiikin kuuntelu tai sen tekeminen. Eräs avopalveluiden nuori asiakas keksi osana työskentelyä itselleen räppinimen, piirsi oman logon ja kontaktiensa avulla Ruokonen teetti hänelle logotarroja jaettavaksi esimerkiksi koulussa. Nissinen jatkaa esimerkkejä mainitsemalla valokuvauksen, musiikkivideot ja tapahtumien järjestämisen.

”Minulle se on todella kokonaisvaltaista, etenkin punk-rockin myötä, kun on se aate mukana. Se tekeminen ja yhteisöllisyys – siinä on sellainen palo”, Ruokonen kuvailee.

Vähitellen kaksikolla kypsyi ajatus siitä, että musiikkia voisi käyttää avopalveluissa entistä suunnitelmallisemmin, silloin kun se koetaan asiakkaalle hyödylliseksi. Humanan Espoon avopalveluiden käyttöön päätettiin hankkia kitara ja elektronisen musiikin tekemiseen tarkoitettu laitteisto.

Iloa, onnistumisia ja tunteiden käsittelyä

”Meillä on esimerkiksi tullut tarvetta tehdä räppibiisejä ohjaustilanteissa. Ollaan huomattu ihan ohimennen keskusteluissa, että joku nuori tekee harrastuksena räppitekstejä ja hän netistä etsii biittipohjia, joiden päälle äänittää. Tähän saakka ollaan tehty ihan DIY-meiningillä, otettu vaikka ihan kännykkä-äänityksiä, mutta myös ne on saaneet hyvää kaikua meidän toiminnan piirissä olevien lasten vanhemmissa”, Mikko Nissinen kertoo.

Ruokonen ja Nissinen muistuttavat, että musiikkitoiminnan tarkoitus ei ole valmentaa kaikista ammattimuusikkoja, vaan tarjota tekemisen iloa ja onnistumisen kokemuksia.

”Meidän työn näkökulmasta tärkeää on rohkaisu siihen, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä musiikkia. Ei lähetä arvottamaan sitä lopputulosta, vaan keskitytään siihen, että se tekeminen itsessään on arvokasta ja tärkeää”, Nissinen sanoo.

”Musiikkiprojektit voivat olla pidempiä prosesseja, ja se voi avata nuoressa uusia teitä. Vaikka välillä ei synny mitään, niin myös se on ihan fine. Kun teet jotain, ja vaikka se sitten heitettäisiin roskiin, niin sinä olet ainakin jotain tunteita purkanut siinä”, Ruokonen lisää.

”Näkisin, että hyvin monella nuorella on tunteiden sanoittamisessa haasteita, jossa me voimme olla apuna”, Nissinen jatkaa.

Miehet kokevat, että Humanassa on suhtauduttu avoimesti ja kannustavasti musiikin hyödyntämiseen työskentelyssä.

”Voi sanoa, että on jopa etuoikeutetussa asemassa, että pääsee tekemään työtä, jossa on oikeasti annettavaa”, Nissinen kuvailee.

”Kyllä se on siisti ja vähän outokin tunne, että onko tämä oikeasti mahdollista, että voin tehdä musiikkia töissä. Se on niin iso juttu itselle”, Ruokonen summaa.

Tutustu Humanan avopalveluihin Espoossa

Janne Ruokonen KUVA: Pia Toivanen

Mikko Nissinen KUVA: Tomppa Marjamäki