"Ei terapiaa mutta hyvin terapeuttista" – Sosiaalipedagoginen hevostoiminta osana Espoon avopalveluiden ohjaustarjontaa

Hyvää päivää Mari ja Karo. Te olette lanseeranneet sosiaalipedagogisen hevostoiminnan työskentelymuodon osaksi Espoon avopalveluiden toimintaa. Mistä tarpeista sosiaalipedagoginen hevostoiminta sai Espoossa alun perin alkunsa ja milloin? 

”Silloisen Arjessa Oy:n aikaan meillä oli yhteistyötä Appletree Ranch -nimisen yrityksen kanssa, missä tehtiin hevosavusteista tunnetaitotyöskentelyä.  Toiminta oli kuitenkin melko irrallista muusta työskentelystä ja paikka oli kaukana. Kun Marilla oli osaamista ja kiinnostusta omasta takaa, alettiin kehittää omaa hevosavusteista toimintamallia osaksi toimintaamme vuonna 2019. Toiminta aloitettiin ensin Fagerängin tallilla, Kauklahdessa. Vuonna 2021 mukaan tuli lisäksi Kellonummella sijaitsevalla Cypis-tallilla ohjaustoimintaa järjestävä Karoliina.” 

Onko Sosiaalipedagoginen hevostoiminta jalostunut mielestänne jotenkin ajan saatossa?  

”Se jalostuu koko ajan ja pyrimme kehittämään toimintaa ja menetelmiä vastedeskin. Lisäksi mukaan tullut ryhmätoimintaa, jonka myötä esimerkiksi perheet on kytketty vahvemmin mukaan. Lähtökohtaisesti asiakkaan tarpeet ja työskentelyn tavoitteet ohjaavat vahvasti toimintaa ja sen painopisteitä. Aiemmin sosiaalipedagoginen hevostoiminta oli mahdollista vain tehostetun perhetyön asiakkaille, mutta nyt resurssien riittävyyden mukaan sitä on ollut mahdollista tarjota myös muille perhetyön ja ammatillisen tukihenkilötyön asiakkaille. Parantaaksemme toimintamme laatua ja ollaksemme paremmin asiakkaiden saavutettavissa, teemme myös yhteistyötä ja jaetaan osaamista muiden alueiden hevosavusteista työtä tekevien kanssa Heke-tiimin (hevostoiminnan kehittämistiimi) puitteissa.” 

Millaisissa tilanteissa sosiaalipedagoginen hevostoiminta soveltuu parhaiten työskentelymuodoksi? 

”Erityisesti se soveltuu vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittämiseen, perheen dynamiikan kehittämiseen, sosiaaliseen kuntoutukseen, asiakkaan itsetunnon vahvistamiseen ja toiminnanohjauksen kehittämiseen. Useilla eri toimintaamme hyödyntäneillä asiakkaillemme on esiintynyt myös sosiaalisten tilanteiden haasteita sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta voi olla avuksi myös silloin, kun on tarve saada selkeyttämään on asioita ja ajatuksia, kun on vaikea puhua ja saada kiinni ongelmista. Lisäksi siitä saa hyvää oloa, rentoutta ja sen avulla voi kokea olevansa hetken ilman ongelmia ja huolia turvallisessa, hyväksyvässä yhteisössä.” 

Kuinka tarpeelliseksi näette kyseisen toiminnan nyt ja tulevaisuudessa?  

”Sen tarve kasvaa jatkuvasti sitä mukaan kun nuorten ja lasten ongelmat lisääntyvät ja monimutkaistuvat. Esimerkiksi nepsy-oireiden ilmentyvyys on ollut havaittavissa yhä suuremmalla osalla asiakaskunnasta.  Tästä syystä toiminnallisia ohjausmenetelmiä tarvitaan yhä enemmän. Hevosen kuntouttava vaikutus on selvä. Osittain sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tarve korostuu myös sitä ikävää tosiasiaa peilaten, että ihmisten luontosuhde on katoamassa. Siksi näemme, että sen hyödyntäminen tulee olemaan tulevaisuudessa tärkeä työmenetelmä. Se on verrattavissa ’Green Care’ –työmuotoon kaikissa asiakasryhmissä. Kun muut palvelut ruuhkautuvat tarjoamamme toiminta olisi osaltaan myös matalan kynnyksen, ennalta ehkäisevää hyvinvoinnin lisäämistä. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ei ole terapiaa mutta se on hyvin terapeuttista, hoitavaa ja kuntouttavaa.” 

Kuinka yleinen työskentelymuoto on perhetyön ja esim. Humanan piirissä? 

”Tällä hetkellä meillä ei ole tilastoja aiheesta, mutta perhetyöntekijät ottaneet työmuodot hyvin vastaan. He ehdottavat asiakkaille ja sosiaalityöntekijöille toiminnan eräänä potentiaalisena työskentelymetodina. Kollegammekin osaavat jo tunnistaa, milloin tästä toiminnastamme olisi asiakkaalle hyötyä. Juttelemme ja arvioimme sitä aina myös yhdessä, tapauskohtaisesti. Espoossa sosiaalityöntekijät tuntevat joillakin alueilla hyvin palvelun ja osaavat toivoa sitä työskentelyn alussa, voi olla tavoitteissa valmiiksi. Vuosittain meillä on ollut sosiaalipedagogisen hevostoiminnan piirissä noin 60 asiakasta.” 

Mitä sosiaalipedagoginen hevostoiminta edustaa teille itsellenne? 

”Ainakin jatkuvaa mahdollisuutta kehittyä ja ammattilaisena ja kehittää omaa työtä. ’Työkavereina’ hevoset työkaverina luotettavia, tarjoavat alustan asiakkaan kasvulle mutta myös omalle kasvulle joka päivä. Oma tunteiden hallinta ja vuorovaikutus hevosen kanssa oltava 100% toimivaa. Lisäksi talliympäristö on rikas ja tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja rauhoittaa ja maadoittaa itsensä maaseudun rauhalliseen tunnelmaan. 

Myös koska olemme saaneet työstämme hyviä tuloksia ja positiivista asiakaspalautetta, uskomme voimaannuttavaan työmenetelmäämme.” 

Mikä on mielestänne parasta ja mikä on haastavinta toiminnassa? 

”Se, että monen asian toimittava samaan aikaan, ja koska matkassa on aina monta muuttujaa: hevonen, hevosen vireys, hevosen tarpeet, asiakkaat, asiakkaan tarpeet, oma mieli, ympäristö ja sää esimerkkeinä mainitaksemme. Toiminnan myötä voimme myös haastaa omaa ammattitaitoamme koko ajan. Läsnäolon on oltava sataprosenttinen, ellei enemmän. Sen asian tiedostaminen rassaa välillä, että toiminta olisi vielä tuloksellisempaa, jos toimintakertoja olisi mahdollisuus varata asiakasta kohtaan enemmän. Lisäksi haasteena on monen ihmisen aikataulujen yhteen sovittaminen. Toisaalta hevonenkaan ei jaksa montaa asiakasta per päivä, joten työskentelyn määrää on siinäkin mielessä pakko rajata. Joskus haasteita asettaa se, jos asiakas tulee väärillä odotuksilla ja olettaa että kun on ratsastusta, niin päämäärä on ensisijaisesti oppia ratsastamaan, vaikkei se sitä ole.” 

Mitä sellaisia asioita ja tavoitteita hevostoiminnalla on mielestänne mahdollista saavuttaa, jotka normaalilla perhetyöllä tai tukihenkilötyöllä ei ole saavutettavissa tai jotka ovat erityisen haastavia? 

”Sosiaalipedagogisen toiminnan avulla kontakti syntyy paljon nopeammin kuin normaalissa perhe- tai tukihenkilö työssä. Toiminnan tuoksinassa ei tarvitse aina puhua. Itsessään toiminta ja yhdessä tekeminen tuottavat tuloksia. On myös tärkeää muistaa, että hevonen on korvaamaton lisäresurssi. Se on puolueeton, se ei tuomitse, ei arvota, ei tiedä menneestä, se on rehellinen ja suora. Palaute tulee siltä heti niin hyvässä kuin pahassa.” 

Kuinka kannustaisitte perheohjaajina tuomaan asiakkaita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan pariin? 

”Rohkeasti vaan mukaan!” 

Jos joku perheohjaaja olisi kiinnostunut aloittaa hevostyön ohjaamisen, kuinka se olisi mahdollista? 

”Sosiaalipedagoginen hevostyö vaatii erityisen koulutuksen. Meillä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajan koulutus on Marilla ja Mind-ohjaajan koulutus Karolla. Lisäksi se vaatii kokemusta ja ennen kaikkea kiinnostusta hevosista ja siihen miten tämä toimii sosiaalialan työmenetelmänä. Siihen sitten vielä tarvitaan sopiva hevonen ja työskentelyn mahdollistava talliyhteisö. Annamme mielellämme lisätietoja, joten ottakaa rohkeasti yhteyttä!” 

Suur-kiitos Marille ja Karolle haastattelusta! 

Kuvassa Mari Takko (vas.) ja hänen luottotyöparinsa islannin hevonen Nalle sekä Karoliina Sorvari (oik.) ohjaavat Espoossa sosiaalipedagogista hevostoimintaa.

Jutun on kirjoittanut ja kuvittanut Humanan avopalveluissa perheohjaajana työskentelevä Mikko Nissinen.