Aikuisen tehtävä on vahvistaa lapsen itsetuntoa
”Kun lapsen uskomista itseensä ja omiin kykyihinsä vahvistetaan, hän suoriutuu elämästä ja uskaltaa toimia”, perhetyöntekijä Janne Sedig toteaa. Sedig pitää lapsen itseluottamuksen vahvistamista yhtenä tärkeimmistä keinoista, joilla turvallinen aikuinen voi tukea lapsen kasvua ja kehitystä.
”Siihen tukihenkilötyö on hyvä palvelu”, Janne Sedig kertoo.
Tukihenkilötyö on alaikäisille suunnattua luonteeltaan pitkäkestoista, ennaltaehkäisevää työskentelyä tilanteissa, joissa perheellä tai lapsella on tuen tarvetta.
”Tämä on tavoitteellista työtä, mutta samalla tukihenkilö on turvallinen, luotettava aikuinen siinä vieressä. Kokonaisvaltaista hyvinvoinnin tukemista, jossa jonkinlaisia puutteita paikataan ja täydennetään keinoja selviytyä haasteista. Jos tukihenkilö on vain leikkisetä, se ei ole ammatillisesti kovin järkevää, ja voidaan miettiä, onko siinä tapauksessa palvelulle oikeasti tarvetta. Toisaalta meillä on myös valmius tiivistää ja laajentaa työskentelyä esimerkiksi perhetyön puolelle”, Sedig selittää.
Kokemuksia ja keskustelua
Ammatillinen tukihenkilö voi lähteä asiakkaan avuksi esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyviin käynteihin tai olla yhteydessä kouluun.
”Mitä nuorempi lapsi on, sitä enemmän työtä tehdään aktiviteettien kautta. Esimerkiksi itsetuntoa vahvistetaan kokemusten avulla. Teini-ikäisten kanssa työskentely on enemmän keskustelua. Käydään kahvilla ja ollaan siinä hetkessä”, Janne Sedig toteaa.
Tukihenkilötyön kautta Sedig on itsekin päässyt kokemaan asioita, jotka muutoin saattaisivat jäädä tekemättä:
”Esimerkiksi ensimmäistä kertaa 25 vuoteen hyppäsin hyppytornista veteen”.
Sedig kokee, että parasta hänen työssään on nähdä, että asiakkaalla menee hyvin:
”Kun voi olla mukana siinä muutoksessa ja nähdä niitä onnistumisen kokemuksia – kun asiakas ylittää itsensä jossain asiassa”.
Tukihenkilö ei korvaa kavereita
Sedig pitää työssään siitä, että aikatauluja ja tapaamisten aiheita voi räätälöidä joustavasti asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Aina ei tarvitse edes olla etukäteen tiedossa, mitä tapaamisen aikana tehdään. Voidaan viettää aikaa ja jutella mieleen tulevista asioista.
”Tapaamiseen voi joskus lähteä lapsen kaverikin mukaan”, Sedig sanoo.
Tukihenkilöt järjestävät myös asiakkaiden yhteistapaamisia, joissa useampi tukihenkilö kokoontuu asiakkaansa kanssa esimerkiksi grillaamaan tai pelaamaan jalkapalloa.
”Monelle lapselle on tärkeä juttu, että pääsee tekemään asioita yhdessä toisten lasten kanssa. Usein sosiaalisissa tilanteissa voi olla arkuutta. Tukihenkilö ei korvaa sosiaalista kanssakäymistä omanikäisten kanssa”, Sedig painottaa.
Tukihenkilötyö loppuu useimmiten viimeistään silloin, kun asiakas täyttää 18 vuotta, mutta työskentelyä voidaan jatkaa esimerkiksi jälkihuollon muodossa, mikäli siihen on tarvetta. Sedig pitää tärkeänä, että tukihenkilötyötä ei lopeteta liian yllättäen – ettei turvalliseksi koettu luottoaikuinen vain yhtäkkiä katoa elämästä.