Nepsyjen heppakerho on erityinen harrastus

Olohuoneen vitriinikaapin hyllyllä seisoo kehystetty valokuva Ellistä ja Jiposta, islanninhevosesta, jolla 10-vuotias Elli on oppinut ratsastamaan.

– Ehkä se töltti, Elli vastaa ja tarkoittaa islanninhevosten omaa askellajia, kun kysytään, mikä Jipon kanssa oli kivointa.

Hevoset ja muutkin eläimet ovat tärkeitä Ellille ja koko perheelle, johon kuuluu myös Martti-kissa. Ellin äiti Tanja kertoo, että Elli on taitava eläinten kanssa ja muutamat ystävät kutsuvatkin häntä koirakuiskaajaksi.

– Hänellä on taito kohdata sellaisia koiria, jotka ovat lapsia kohtaan varauksellisia. Ellin kanssa ne tulevat kuitenkin juttuun, Tanja kertoo.

Ellin tie on vienyt hevostenhoitajaksi opiskelleen isoveljen jalanjäljissä hevostallille, mutta toden teolla hevosharrastus käynnistyi viime vuonna, kun hän oli äitinsä kanssa perhekuntoutuksessa. Aiemmin Elli oli käynyt talutusratsastamassa, mutta ei osannut vielä itse ratsastaa.

– Olin kertonut, että Elli tykkää hevosista. Omaohjaaja ehdotti, että Ellin ja hänen työskentely voisi tapahtua osittain tallilla, Tanja kertoo.

Matala kynnys hevostallille

Perhekuntoutuksessa Tanja sai vinkin Luhtajoen Ratsastajien järjestämästä nepsyjen heppakerhosta, jonka vastuuohjaajana toimii Humanan avopalveluiden sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Mari Lieskoski. Heppakerho on matalan kynnyksen toimintaa, joka sopii nuorille, joilla on jokin neuropsykiatrinen erityisyys tai sen epäily, kuten ADHD/ADD, autismikirjo, tourette tai tunnesäätelyn tai vuorovaikutuksen haasteita. Ryhmään voi osallistua ilman aikaisempaa kokemusta hevosista – pelkkä kiinnostus riittää. Nepsyjen heppakerhoa vedetään sosiaalipedagogisella otteella, jolloin toiminnan vaikuttavuus perustuu kokemuksellisuuteen, elämyksellisyyteen, osallisuuteen ja talliympäristön yhteisöllisyyteen.

Ellin heppakerhoryhmä kokoontui joka toinen viikko Luhtajoen ratsutilalle tutustumaan hevosiin sekä oppimaan hevostaitoja ja kommunikointia niiden kanssa. Myös vanhemmat tai oma avustaja voivat tarvittaessa olla mukana kerhossa, kuten Ellin äiti onkin ollut.

– Nautin itsekin tallilla olosta ja rakastan hevosia, Tanja lisää.

Heppakerholta Elli odotti eniten ratsastamista, jonka hän oli oppinut jo perhekuntoutuksessa. Niinpä hetket Rinsessa-hevosen selässä ovatkin olleet parasta. Kaikilla heppakerholaisilla ei ollut kokemusta hevosista, minkä vuoksi ryhmässä mentiin aloittelijoiden tahtiin. Alkuun se oli Ellin mielestä vähän tylsää, mutta se ei haitannut.

– Sitten olen vaan tehnyt sitä, mitä sillä kerralla on tehty, Elli kertoo.

Tallityöt opettavat sietämään

Ratsastaminen on kuitenkin vain yksi osa heppakerhoa, jossa tehdään monenlaisia tallitöitä ja harjoitellaan hevosten hoitoa suitsien laitosta kavioiden puhdistukseen. Äiti kertoo, että ryhmässä on otettu hyvin huomioon neuropsykiatriset erityispiirteet. Tallilla Elli on oppinut sietämään esimerkiksi suitsia laittaessa käsiin tulevaa kuolaa ja ympärillä pörrääviä kärpäsiä.

– Kun Elli on hevosen selässä, hän keskittyy hevoseen niin, että ympäristö unohtuu, Tanja kertoo.

Heppakerhon päättyessä lapset näyttivät ovenpielessä olevista korteista, miten kerho meni. Tallin opeista on ollut hyötyä myös arjessa kotona ja koulussa. Esimerkiksi ohjeiden vastaanottaminen muilta ja rauhoittuminen on helpompaa.

– Hevosen selässä on pakko olla rauhallinen, koska mikä tunne itsellä onkaan, hevonen reagoi siihen ja alkaa toimia eri tavalla, Elli kertoo.

Ravaamista ja estehyppyä

Ellin kesälomasuunnitelmiin kuuluu ratsastaminen, mutta päällimmäisenä mielessä on lähestyvä matka Kreikkaan. Siellä uimista rakastava Elli haluaa mennä vesipuistoon sekä snorklausretkelle sukeltamaan ja katsomaan merikilpikonnia.

Syksyllä Ellillä alkaa koulussa viides luokka. Suunnitelmissa on myös jatkaa nepsyjen heppakerhossa ja toiveissa on päästä ratsastamaan enemmänkin.

– Haluaisin oppia ravaamista ja esteiden hyppyä, Elli kertoo.

Elli on kokeillut monia harrastuksia, kuten voimistelua, taikurikerhoa ja sirkusta, mutta tähän mennessä nepsyjen heppakerho on äidin mukaan tuntunut sopivimmalta.

– En voisi kuvitella, että Elli menisi muunlaiseen ryhmään. Toivoisin, että kaikki nepsy-lapset pääsisivät sellaiseen harrastukseen, joka olisi heille sovellettu, äiti lisää.

Nepsyjen heppakerho on esimerkki harrastuksesta, jollaisia Humanan ammattilaiset auttavat nuoria löytämään. Harrastamisen kautta nuorella on mahdollisuus kiinnittyä mielekkääseen yhteisöön, joka tukee nuoren kasvua yhteiskunnan jäseneksi.

Mitä on eläinavusteinen työskentely? Lue kahdeksan kysymystä ja vastausta
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi