Kesäsijainen varmistaa lapsille rennon ja palauttavan kesän
Kesäsijaiset ja keikkarit pitävät lastensuojeluyksiköiden arjen rullaamassa myös kesällä. Krista Tukiainen kertoo, millaista on olla kesätöissä lastensuojelun erityisyksikössä.
Kun omat lapset on viety päiväkotiin, Krista Tukiainen kurvaa lastensuojelun erityisyksikkö Metsäapilan pihaan. Aamuvuoroon tullessa vaaleankeltaisessa omakotitalossa vasta heräillään – kuka nyt kesälomalla haluaisi aloittaa päivän liian aikaisin.
– Silloin pystyy usein vuoron vaihtuessa käymään läpi, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan, Tukiainen kertoo.
Tukiainen on ollut kesäkuun alusta alkaen Metsäapilassa kesätöissä ohjaajana. Hän on ammatiltaan lähihoitaja ja tehnyt valmistumisen jälkeen pääasiassa töitä ikäihmisten parissa. Vuosi sitten hän kuitenkin lähti kokeilemaan keikkatöitä lastensuojelussa, joka oli kiinnostanut häntä jo opiskeluaikoina.
– Minun oli tarkoitus suuntautua opinnoissani lapsiin ja nuoriin, mutta lopulta päädyinkin sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Tein opiskelujen ohella niin paljon lastenhoitoa, että kaipasin suuntautumista toisaalle.
Keikkatyöt ovat Tukiaiselle valinta, jonka ansiosta hän voi keskittyä tekemään töitä pienten lasten ehdoilla.
Mahdollisimman vähän vaihtuvia aikuisia
Metsäapilan yksikönjohtaja Anne Hyytiäinen on itsekin aloittanut työt Metsäapilassa keikkarina. Keikkarit ja kesäsijaiset ovat lastensuojeluyksikön toiminnan kannalta tärkeitä. Pienryhmäkoti Puolenhehtaarinmetsän yksiköissä kesätyöntekijöillä on usein taustalla keikkatöitä tai harjoittelujakso yksikössä. Vakituisten työntekijöiden lomista riippuen kesällä sijaisia on yleensä yksi tai kaksi.
– Ainakin meillä ihmiset ovat niin onnellisia, että joku tulee koko kesäksi töihin. Vakkarit ymmärtävät hyvin sen, että me emme pärjää ilman keikkareita tai kesätyöntekijöitä. Kaikki ovat hyvin avuliaita opettamaan ja ohjaamaan, Hyytiäinen kertoo.
Kaikista suurin etu koko kesän työskentelevistä sijaisista on Hyytiäisen mukaan kuitenkin yksikössä asuville lapsille, jotta heidän elämässään on mahdollisimman vähän vaihtuvia aikuisia. Kouluvuosi on lapsille raskas ja myös kesä olisi yhtä hulinaa ilman koko kesäksi työhön sitoutuvia sijaisia. Hyvällä työvuorosuunnittelulla lapsille saadaan rentouttava ja palauttava kesä.
– Sanon lapsille ja työntekijöille, että me elämme täällä nyt yksikön lasten lapsuutta ja nuoruutta. Sitä kautta kun ajattelee, huomaa, miten tärkeää on, että kaksi samaa työntekijää on koko kesän paikalla – koska tärkeää on sekin, että vakituiset työntekijät pääsevät lomille, Hyytiäinen kertoo.
Sanon lapsille ja työntekijöille, että me elämme täällä nyt yksikön lasten lapsuutta ja nuoruutta.
Anne Hyytiäinen, Metsäapilan yksikönjohtaja
“Krista on mun kesäomis”
Koulujen kesälomien aikaan ohjaajien työvuorot ovat pitkiä – aamukymmenestä jopa iltakymmeneen. Koulujen alettua elokuussa työvuoro alkaa yleensä vasta iltapäivällä. Tukiaisen mukaan jokaiseen työvuoroon kuuluvat perusasiat eli ruoan laittaminen, siivoaminen, pyykkääminen sekä tietysti kirjaaminen, mutta muuten vaihtelee päivästä toiseen, mitä lasten kanssa tehdään.
– Esimerksi eilen olin yhden lapsen kanssa Isossa Omenassa ostamassa vaatteita. Välillä taas viedään lapsi tapaamaan terapeuttia, sairaanhoitajaa tai vanhempiaan. Mutta sitten on myös niitä päiviä, että otetaan ihan rennosti, katsotaan elokuva ja leivotaan yhdessä. Joka päivä ei välttämättä tapahdu mitään erikoista, Tukiainen kertoo.
Myös lasten huoneiden siivoaminen rytmittää viikkoa, sillä jokaisella on omat siivouspäivät. Osalla lapsista siivouksen aloittamista pitää valmistella vähän enemmän kuin toisilla.
– Se ei tapahdu kaikilla ihan sormia napauttamalla, Tukiainen naurahtaa.
Tänä kesänä Metsäapilassa kokeiltiin ensimmäistä kertaa nimetä kesäsijainen lapsen omaohjaajaksi, joka on tiiviisti yhteistyössä huoltajien, lähiverkoston sekä koulutoimen kanssa. Omaohjaaja huolehtii, että lapsi pysyy keskiössä ja on tärkeässä roolissa lapsen arjessa.
– Se on lapselle iso asia, että jee, Krista on mun kesäomis! Ohjaajana hoidan ihan samalla tavalla muidenkin lasten asioita näin kesällä. Jos olisin vakituinen työntekijä, niin hoitaisin vähän enemmän omaohjattavan lapsen puheluita, terapiakäyntejä ja muita käytännön asioita, Tukiainen kertoo.
Haastavaa, mutta antoisaa työtä
Lastensuojelun erityisyksikössä asuvilla lapsilla on kaikilla omat haasteensa. Lapset ovat samaan aikaan työn haastavin, erityisin ja antoisin osa. Haastavia tilanteita voi syntyä esimerkiksi silloin, kun lapsi on isossa tunnekuohussa tai häneen ei saa mitään otetta.
– Arkisetkin asiat, kuten syömään tuleminen, voivat olla tosi vaikeita, jos ei saa lapseen kontaktia, vaikka yrittää kaikkensa.
Kaikesta kuitenkin selvitään ja kun asiat järjestyvät, tulee hyvä fiilis. Haasteista huolimatta työ on antoisaa ja opettavaista.
– Sitä oppii itsekin aika paljon, kun joutuu sanoittamaan tilanteissa, mitä tapahtuu, miksi tapahtuu ja miksi ei voi tehdä jotakin. Olen oppinut selittämään rauhallisesti, asiallisesti ja selkeästi, Tukiainen kertoo.
“Krista jaksaa kuunnella”
– Krista on pirteä, iloinen ja tunnollinen. Aktiivinen, mutta antaa sitten kuitenkin lapsille tilaa, Hyytiäinen kuvailee kysyttäessä, millainen kesätyöntekijä Tukiainen on ollut.
Kun nuoret haluaisivat vain maata huoneissaan puhelinta selaillen, Tukiainen käy ehdottamassa tekemistä ja menemistä. Toisaalta hän jaksaa myös istua pitkään lasten kanssa juttelemassa ja kuuntelemassa.
– Krista on sellainen kuuntelijatyyppi. Vaikka hän onkin kova menemään ja touhuamaan, hän myös pystyy pysähtymään. Lapset tietävät sen, että Krista jaksaa kuunnella, Hyytiäinen kertoo.
Tukiainen kertoo, että lämminhenkiseen ja tiiviiseen työyhteisöön on ollut helppo solahtaa. Työkavereiden kanssa ei tehdä vain töitä, vaan puhutaan muustakin elämästä, halataan ja nauretaan. Jos jokin asia ärsyttää, siitäkin voi puhua.
– Työporukka on ihan mahtava. Minut otettiin todella lämpimästi vastaan, kun menin keikkariksi, Tukiainen kertoo.
Harkkarista keikkarista ja vakkariksi
Kun työvuoro lähestyy loppuaan, talo alkaa hiljentyä ja lapset rauhoittuvat omiin huoneisiinsa. Sen jälkeen Tukiainen laittaa paikat kuntoon, vie roskat ja latoo viimeiset astiat pöydältä tiskikoneeseen. Tai ainakin siihen pyritään.
– Aina iltatoimet eivät mene siinä järjestyksessä. Joskus joutuu useamminkin pyytämään lapsia menemään huoneisiin, Tukiainen kertoo.
Joskus illalla on vielä kirjauksia tehtävänä ennen kuin voi pakata repun ja suunnata kotiin.
– Yritän tehdä kirjauksia jo päivän aikana, enkä jättää sitä loppumetreille. Se ei olisi viisain valinta.
Kun Tukiainen lopettaa kesätyöt elokuun lopussa, hän palaa takaisin töihin ikäihmisten pariin, mutta tekee keikkaa myös Metsäapilaan, jos se sopii aikatauluihin. Hyytiäisen mukaan keltaisen talon ovet ovat auki hyville keikkareille ja kesäsijaisille, sillä ilman heitä yksikön arki ei pyöri.
– Kaikista paras polku lastensuojelutyöhön on se, että on ensin harjoittelija, sitten jää keikkariksi ja sitten oletkin jo vakkari. Näin työhön saa perehtyä rauhassa ja oppii tuntemaan talon, lapset ja työkaverit.
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi