Ennakkoluulot muuttavat kuvaa omasta itsestä – “Ihan kuin olisin ihmisenä vain narkomaani”

– Kodittomuus on naiselle erilailla pelottavaa. Sitä on vaikea edes ymmärtää, kuinka iso ja merkittävä asia on, että on oma koti, kertoo 35-vuotias Henna, joka on jo parin vuoden ajan asunut Tampereen Petsamossa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksikkö Ankkurissa.

Kuten muutkin “coolit” nuoret, Henna alkoi käyttää päihteitä teini-iässä. Toisilla huumeet jäivät taakse aikuistuessa – Hennalla niiden käyttäminen jäi päälle. Lopulta hän eli päihdeongelman vuoksi kahdeksan vuotta kodittomana. Viimeiset ajat ennen Ankkuriin muuttoa hän nukkui yöt ulkona, koska oli päättänyt, ettei joutuisi yösijan vuoksi enää kenenkään hyväksikäyttämäksi.

– Meillä oli kaverin kanssa makuupussi, menimme yöksi johonkin parkkihalliin ja halasimme toisiamme, että pysyisimme lämpiminä, Henna muistelee.

Ankkuri tarjoaa tukiasumista 21 mielenterveys- ja päihdekuntoutujalle, jotka tarvitsevat tukea arjen hallinnassa ja asumistaitojen harjoittelussa matkallaan kohti itsenäistä asumista. Ankkuri on Hennalle enemmän kuin tukiasunto – se on paikka, jossa hänet kohdataan ihmisenä. Vaikka päihteiden värittämä elämä on vähitellen jäämässä taakse, sen jäljet näkyvät arjessa ennakkoluuloina, joita Henna kohtaa muiden kuntoutujien tavoin esimerkiksi terveydenhuollossa asioidessa.

Addiktille ei anneta mahdollisuutta parantua

Kun Henna sai alle kolmekymppisenä tietää odottavansa lasta, hänen oma arvomaailmansa alkoi olla ristiriidassa päihteiden käytön kanssa. Hän oli asunnoton eikä voinut antaa takeita siitä, että pysyisi kuivilla, joten hän päätti antaa lapsen kasvatettavaksi omalle äidilleen. Se oli ainoa keino, millä Henna pystyi varmistamaan, että lapsi saisi parhaan mahdollisen elämän riippumatta siitä, olisiko hän siinä mukana vai ei, ja silti hänellä olisi mahdollisuus olla osa lapsen elämää.

– Voin vieläkin sanoa, että se oli varmaan fiksuin, sydämellisin ja vaikein asia, mitä olen tehnyt, Henna kertoo.

Raittiita kausia alkoi tulla yhä useammin ja niiden aikana hän huomasi, ettei enää ollut sellainen ihminen, joka haluaa olla sekaisin koko ikänsä. Raittius kyti pitkään mielessä ilman, että Henna uskalsi tehdä asialle mitään, koska hän ei tiennyt, mistä aloittaa. Tilanteen muuttaminen tuntui mahdottomalta.

– Aloin erkaantua käyttävistä kavereista, mutta retkahtelin vielä, koska asunnottomuus oli niin rankkaa, Henna kertoo.

Pitkän päihderiippuvuutensa vuoksi Henna kokee, ettei hän saanut mahdollisuutta oikein mistään: huumeriippuvainen nähdään helposti parantumattomana tapauksena, johon ei haluta käyttää yhteiskunnan varoja.

Kun Henna pääsi katkaisuhoitoon, hoitajat näkivät, miten innoissaan ja tosissaan hän oli raitistumisen suhteen. Jo vuosien ajalta tuttu korvaushoidon omahoitaja oli kuullut Ankkurista ja ehdotti sitä Hennalle. Haastattelu yksikköön jännitti, mutta Henna sai kuin saikin asunnon.

– Minä ja minun vanhempani olimme todella iloisia siitä, että minulla oli vihdoin oma koti. Tämä on ollut ihan erilainen käännekohta. Täällä minä olen voinut tulla aikuiseksi, omaksi itsekseni, Henna kertoo.

Ennakkoluulot seuraavat addiktia

Ankkurin toimiston lattialla torkkuu palveluvastaava Janna Routun Pasi-koira, joka on pidetty vieras Ankkurissa. Pasi on rodultaan american bully X, joka on kielletty monessa maassa ja jota moni pelkää. Sillä on yllättävän paljon yhteistä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa.

– Kun kuljemme Pasin kanssa kadulla, ihmiset vaihtavat kadun puolta. Monesti sama voi tapahtua, kun kävelemme asiakkaiden kanssa. Heitä ei haluta kohdata ja ihmisillä on ennakkoluuloja, Routu kertoo.

Henna tunnustautuu Pasi-faniksi ja hän viettää mielellään aikaa koiraa rapsutellen.

– En ole hetkeen nähnyt koiraa, joka aistii ihmisen tunteet näin helposti, että voiko tulla lähelle, Henna kertoo.

Routun mukaan monesta Ankkurin asukkaasta näkyy rankan elämän jäljet, minkä vuoksi vaikkapa bussipysäkillä ei tulla lähelle tai vastata jutusteluun. On myös yleistä, että vaikka narkomaanin elämäntapa muuttuisi, hänen oletetaan valehtelevan.

– Yksi asukkaamme kävi pyörällä kaupungilla ja siinä välissä häneltä oli varastettu pyörästä rengas. Kun hän kantoi pyöräänsä takaisin tänne, poliisi oli pysäyttänyt hänet ja kysynyt heti, että mistä olet varastanut pyörän, Routu kertoo.

Routu toivoo, että ihmiset näkisivät päihderiippuvaisen ulkokuoren ohi ja kohtaisivat hänet omana itsenään taustasta huolimatta.

– Meilläkin asuu täällä aivan ihania tyyppejä, joilla on mielenkiintoisia elämäntarinoita ja paljon asiaa, mutta heitä ei kuunnella eivätkä he tule nähdyiksi – nähdään vain se, ettei ole hampaita ja vaatteissa on reikiä, Routu kertoo.

Erota ihminen sairaudesta

Henna on kohdannut erityisesti terveydenhuollossa paljon ennakkoluuloja – kiusaamista, nälvimistä ja pilkkaamista. Vaikka hän tietäisi kommentin tai loukkauksen olevan aiheeton, se satuttaa. Henna toivoo että päihderiippuvainen saisi lääkäriin mennessä saman kohtelun kuin kuka tahansa muukin: kohdataan ihmisenä, kuunnellaan, tutkitaan ja tehdään tarvittavat testit.

– Avuliaita ollaan niin pitkään, kunnes jostain selviää, että olet addikti. Sitten kaikki ovet sulkeutuvat ja tulee jotain loukkaavaa kommenttia. Vaikka miten sanottaisiin, että me kaikki ihmiset olemme yhtä arvokkaita, niin minä en tunne sitä.

Henna kertoo, että ajan myötä ennakkoluulot alkavat muuttaa myös kuvaa omasta itsestä.

– Minä ainakin taistelen sen kanssa joka päivä. Ihan kuin olisin ihmisenä vain narkomaani, Henna kertoo.

Hennan suurin toive on, että sairaus ja sairaudesta johtuva käytös osattaisiin erottaa ihmisestä itsestään. Hän myös haluaisi, että addiktille annettaisiin mahdollisuus muuttaa tapojansa. Ilokseen Henna on huomannut, että nuoremmissa ihmisissä on jo merkkejä uudenlaisesta ajattelusta ja hyväksyvästä asenteesta. Myös ne, joilla on perheessä tai tuttavapiirissä riippuvainen, osaavat suhtautua päihdeongelmaan. Jokainen hyvä kokemus nostaa mielialaa ja lisää toiveikkuutta.

– Ehkä jokainen ihminen voisi miettiä, että tämä olisi omakohtaista, Henna pohtii.

Pienin askelin kohti tavallista arkea

Henna odottaa pääsyä kuntouttavaan työpajatoimintaan ja suunnittelee tulevaisuuttaan realistisin, mutta positiivisin mielin. Päivisin Henna käy usein mummunsa luona viettämässä aikaa ja auttamassa, ehkä myös vähän korvaamassa päihteiden käytön viemiä vuosia. Iso osa kuntoutumista on ottaa vastuu omista teoistaan, tunnustaa ja hyvittää ne. Hennan perheessä anteeksipyytäminen on osa arkipäiväisiä keskusteluja.

– Esimerkiksi, kun mietimme mummun kanssa vanhoja, tulee puheeksi asioita, joita pyydän anteeksi. Vaikka hän onkin vanha ihminen, hän ymmärtää hienosti sen eron, mikä johtuu minun sairaudestani ja kuka minä olen, Henna kertoo.

Ankkuri tarjoaa Hennalle mahdollisuuden opetella tavallista arkea. Hänen mukaansa raittiina olemisessa on alussa hankalinta se, kun arjessa ei ole mitään raittiiseen elämään viittaavaa, vaan kaikki tekemiset liittyvät päihteisiin.

– Sitä on ihan tyhjän päällä ja tosi yksin. Täällä autetaan myös siinä, Henna lisää.

Ankkurin ohjaajat tukevat, kun sitä tarvitsee. He auttavat myös hoitamaan esimerkiksi käytännön paperiasioita, jotka ovat unohtuneet kodittomana kuluneiden vuosien aikana.

– Ohjaajat auttavat niissä, mutta eivät kuitenkaan kohtele kuin idioottia sen takia, että et osaa. Se on mielestäni tärkeintä, Henna kertoo.

Hennan tulevaisuuden haaveet liittyvät tavalliseen elämään; että pääsisi vielä joskus kiinni työelämään ja löytäisi myös terveen ihmissuhteen.

– Koitan edetä tosi pienin askelin, koska minulla on tapana saada joku idea, innostua hirveästi ja haaveilla isosti. Jos se romahtaa, niin menetän paljon, Henna kertoo.

Suurin ankkurin tuoma muutos on se, että hänellä on oma yksityisyys.

– Minun ei tarvitse olla mieliksi jollekin päihteiden käyttäjälle, hyväksyä kaikkia pahoja asioita, mitä se tekee ja pitää arvossa sen takia, että tarvitsen yöpaikan tai kamaa. Minulla on valinta, että voin mennä kotiin ja olla minä.

Hennan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä vuoksi.

Tutustu Ankkurin tukiasumiseen

Tutustu Humanan palveluihin mielenterveyskuntoutujille ja päihdekuntoutujille

Lue blogi: Pelkkä asunnon tarjoaminen ei korjaa asunnottomuutta

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi