"Tajusin, että ohjaajat ja vanhemmat eivät ole vihollisia – me pelataan yhteen pussiin"

– Mä oon ollut kuudessa muussa laitoksessa, tämä on mun seitsemäs sijoituspaikka. Mä olin väärinymmärretty. Mua ei osattu auttaa. Sitä ongelmaa vaan tavallaan siirrettiin laitoksesta toiseen, mikä teki myös mulle itselleni hallaa, Nuutti kertoo.

Tie lastensuojelun asiakkaaksi alkoi rajusta koulukiusaamisesta, joka aiheutti ensin itsetuhoisuutta ja sitten aggressiivisuutta kotona muuhun perheeseen, lähinnä äitiin ja pikkuveljeen. Vuonna 2018, kun Nuutti oli 10-vuotias, hänen äitinsä Tiia joutui tekemään vaikean päätöksen.

– Yritin saada kotiin apua ja tukea monelta eri taholta. Silloin viranomaiset olivat sitä mieltä, että se vika löytyy kotoa. Jouduin nostamaan kädet pystyyn ja sanomaan, etten pärjää. En pystynyt pitämään turvassa Nuuttia enkä pienempiä sisaruksia ja meidän muuta perhettä, Tiia muistelee.

Kiireellisestä sijoituksesta alkoi vuosien sijoitusten ja osastojaksojen kierre eri puolilla Suomea. Ensimmäisessä paikassa Nuutti oli vain viikon. Pisimmillään hän viipyi yhdessä paikassa reilut kaksi vuotta, mutta usein siirto tuli paljon nopeammin.

– Aina kun tuli vaikeuksia ja ongelmia, ne siirrettiin seuraavaan laitokseen, Nuutti kuvaa.

Monessa yksikössä henkilökunnalta puuttui osaamista tai halua kohdata Nuutin kaltainen nuori.

– Kun tuli se ensimmäinen purkaus, niin heti nostettiin kädet pystyyn, Tiia kiteyttää.

Äidin sinnikkyys palkitaan

Sijoituksesta huolimatta Tiia ei missään vaiheessa luopunut roolistaan Nuutin äitinä ja puolestapuhujana. Hänen aktiivisuutensa ansiosta Nuutti sai vuonna 2022 paikan Nuutinkolosta. Äiti laittoi Nuutin sosiaalityöntekijälle linkin erityistason lastensuojeluyksikkö Nuutinkolon sivuille ja patisti häntä kysymään paikkaa.

– Ihan sen kaiken nepsy-osaamisen ja muun tiimoilta tulin siihen tulokseen, että Nuutti siirretään tänne, Tiia kertoo.

Tiian aktiivisuus on joskus herättänyt hämmästystä jopa lastensuojelun ammattilaisissa. Kerran Nuutti oli lähtenyt toisen pojan kanssa hatkaan talvipakkasella pelkässä t-paidassa. Tiia etsi poikia ympäri Jyväskylää, sai heidät kiinni ja puhuttua auton kyytiin sekä palautti yksikköön. Vastaava ohjaaja huomautti Tiialle, että hänen poikkeuksellinen aktiivinen ja tiivis osallistumisensa sijoitetun lapsensa asioihin on tehnyt häneen vaikutuksen.

Kun Nuutti muutti kesällä 2022 Nuutinkoloon, hänellä oli heti hyvä tunne paikasta. Jyväskylässä asuva perhe on ollut Nuutille aina tärkeä tukiverkko, joten oli kivaa, että yksikkö oli kodin lähellä.

– Nuutinkolosta tuli tosi hyvä fiilis, sillä olen kokenut myös tosi pahoja paikkoja. Ihan oikeaan yksikköön pääsin, Nuutti tiivistää.

Merkittävä ero aiempiin sijoituspaikkoihin oli myös siinä, miten Tiia on otettu alusta asti mukaan Nuutin kasvatukseen.

– Ei ole menty vanhojen papereiden mukaan, vaan aloitettu puhtaalta pöydältä, Tiia kertoo.

Yksi pöytä ja sama tavoite

Vaikka lapsi olisi sijoitettu kodin ulkopuolelle, se ei poista vanhempien tärkeää roolia. Vaikka Tiia ei ole aina konkreettisesti paikalla Nuutinkolossa, hän on aina Nuutin asioissa mukana. Erityisesti tiiviimmin mukana olleet Nuutin omaohjaajat Heidi ja Petri ovat olleet äärimmäisen suuri tuki ja apu kasvatustyössä.

– Ei ole kyse helposta asiasta, jos joutuu luopumaan omasta lapsesta ja periaatteessa antamaan hänet muiden aikuisten kasvatettavaksi. Mä koen niin, että mun on annettu olla kasvattaja ja äiti, vaikka mun lapsi on ollut sijoitettu ja huostaanotettu. Mulla on vain ollut niiden muiden tuki ja turva, ja olen saanut uusia näkökulmia, Tiia kertoo.

Tiia kertoo, että kaikki Nuutinkolon työntekijät ovat kohdanneet hänet ja kuunnelleet häntä ilman kiirettä.

– Mulle on toistettu sitä, että sä olet Nuutin vanhempi, sä tunnet kaikista parhaiten lapsesi. Arvostus mua kohtaan on ollut suurta ja mun sanomisia on kunnioitettu.

Tiialle on soitettu kotiin ja kysytty, mitä Nuutin tietynlainen käytös tarkoittaa ja mitä siinä voisi olla taustalla. Välillä Nuutti, omaohjaajat ja vanhemmat ovat lähteneet Palokan ABC:lle kahville miettimään, miten hankalan tilanteen voisi korjata.

– Olemme oikeasti yhdessä istuneet pöydän ääreen ja jutelleet asian, eikä ole ruvettu tekemään mitään hätiköityjä päätöksiä, vaan on otettu myös minun sekä vanhempien mielipiteet huomioon, Nuutti kertoo.

Omaohjaaja Heidi kuvaa Tiian osallistumista äärimmäisen tärkeäksi.

– Se on ihan älytön rikkaus meille, koska vanhempihan sen lapsensa parhaiten tuntee. Me ollaan palloteltu yhdessä asioita, Heidi sanoo.

Yhteistyö ei ole pelkästään käytännön järjestelyjä, vaan se on näyttänyt Nuutille, että kaikki ovat häntä varten.

– Kun vanhempi on samoilla linjoilla asioissa, se tuo lapselle turvaa, varmuutta ja luottamusta, Heidi jatkaa.

Sijoitus osaksi perheen tarinaa

Nuutinkolossa on kehitetty perhetyön malli, jonka nimi – "Sijoitus osaksi perheen tarinaa" – kiteyttää filosofian. Sijoitus on vaihe perheen tarinassa, ei sen loppu. Perhetyölle on suuri tarve myös lastensuojelussa, jotta sijoitettujen lasten vanhemmat voivat kuntoutua ja lapsi palata perheeseen.

– Me uskomme, että ristiriitaisissa tilanteissakin häpeän häivyttäminen ja uudenlaisen arjen hyväksyminen onnistuvat parhaiten avoimella ja läpinäkyvällä vuoropuhelulla. Olen työurani aikana nähnyt, että kaikista hajottavinta perhetyön näkökulmasta on kaksikielisyys, missä viranomaisille puhutaan yhtä ja perheelle ja lapselle toista. Meidän pitäisi aina pystyä sanoittamaan avoimesti ääneen myös huolet, ristiriidat ja erilaiset katsantokannat, yksikönjohtaja Hanna Tyyskä selittää.

Perhetyön malli näkyy konkreettisesti siinä, että perheet ovat tiiviisti mukana yksikön arjessa ja lapsen omaohjaajat osallistuvat myös perheen elämään esimerkiksi käymällä ajoittain lapsen kotona. Vanhemmat ovat mukana myös kuntoutustyöryhmissä, joissa yleensä reflektoidaan lapsen asioita ja vanhemmuutta.

Nuutin mielestä Nuutinkolon perhetyössä erityistä on sen yhteisöllisyys ja avoimuus. Tiian vastaus puolestaan kiteyttää koko perheen kokemuksen.

– Turvallinen ja luotettava arki. Nepsy-osaaminen ja se periksiantamattomuus, ettei lyödä hanskoja tiskiin heti ensimmäisestä haastavasta tilanteesta ja laiteta lasta kiertoon, niin kuin Nuutin kohdalla on käynyt monessa paikassa.

Konkreettisesti perheiden osallisuus näkyy esimerkiksi perhepäivinä, joita Nuutinkolossa järjestetään kolme kertaa vuodessa, ja joiden suosio on yllättänyt jopa yksikön työntekijät. Myös Tiia pitää perhepäiviä yhteisölisinä tapahtumina, jotka tarjoavat vertaistukea muiden sijoitettujen lasten vanhempien kesken ja mahdollistavat keskustelun jatkumisen.

– Seuraavalla kerralla onkin voinut jutella toisen vanhemman kanssa ja sitten on tullut esiin, että hän jäi viime kerrasta miettimään jotain mun sanomaa. Se tuo mulle semmoista onnistumisen tunnetta, Tiia kertoo.

Uusi harrastus toi käännekohdan

Vaikka Nuutin tilanne lähti Nuutinkolossa jo aiemmin parempaan suuntaan, koulunkäynti ei ottanut sujuakseen. Varsinainen käännekohta tapahtui noin vuosi sitten, kun Nuutti löysi itselleen sopivan koulun ja harrastuksen, potkunyrkkeilyn – lajin, jota myös äiti oli harrastanut nuoruudessaan. Harrastus on Nuutille paljon enemmän kuin vain liikuntaa.

– Se on pelastanut mut oikeesti aika monelta asialta. Pahanteolta, ryyppäämiseltä, väkivallalta – kaikelta tuollaiselta ihan turhalta. Saan kehittää itseäni siinä.

Myös Tiia on nähnyt Nuutissa harrastuksen tuoman muutoksen. Nuutin taustalla kamppailulaji olisi hyvin voinut johtaa myös rappion tielle, mutta Nuutille harrastus on opettanut itsekuria.

– Nuutti kanavoi omaa energiaansa oikeaan suuntaan. Verrattuna vaikka siihen, jos hän ei saisi purettua huonoja fiiliksiä ja menisi kaupungille niitä purkamaan, Tiia kertoo.

Kohti omaa elämää

Parhaillaan Nuutti korottaa peruskoulun arvosanoja ja tekee kasvatus- ja ohjausalan opintoja. Suunnitelmana on opiskella lasten ja nuorison yhteisöohjaaksi, jotta hän voi työkseen auttaa samassa tilanteessa olevia lapsia. Kun Nuutti pian täysi-ikäistyy, hän muuttaa Nuutinkolosta omilleen. Edessä oleva muutos jännittää, mutta niin sen kuuluukin, Nuutti ajattele.

– Ei mulla ole mitään hätää. Mulla on tosi luottavainen mieli, mulla on paljon ihmisiä ympärillä, tärkeitä, hyviä ihmisiä, Nuutti kertoo.

Nuutinkolossa itsenäistymiseen valmistaudutaan huolellisesti. Jo noin vuotta ennen aletaan käydä läpi itsenäistymisen portaita omaohjaajien kanssa keskustellen ja aihetta käsittelevää kirjaa opiskellen.

Kotona Nuutin pikkusisko on miettinyt, tuleeko Nuutti enää ikinä kotiin yöksi, mutta Tiia on lohduttanut, että tulee kyllä. Äidissä pojan itsenäistyminen herättää monenlaisia tunteita, mutta hän on kuitenkin luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen.

– Olen hyvilläni, että Nuutti ottaa edelleenkin jälkihuollon kautta kaiken mahdollisen avun, että me ei jäädä perheenä yksin niin, että Nuutti olisi pelkästään minun ja isän tuen varassa, vaan edelleenkin myös ulkopuolisilta tulee sitä tukea, Tiia kertoo.

Ihan täyttä kultaa

Tiia on ylpeä Nuutista ja siitä, mitä poika on saavuttanut. Nuutti on oppinut luottamaan ihmisiin ja siihen, että hän saa apua eikä hänen suhteensa luovuteta. Tiia kertoo, että rankan kiusaamistautan jälkeen Nuutti voisi olla katkera kaikille, mutta hän ei ole.

– Hän antaa kaikille aina mahdollisuuden, välillä useammankin. Tämä poika on tänä päivänä ihan täyttä kultaa, Tiia sanoo ja jatkaa Nuutille puhuen:

– Suurimman työn sinä olet tehnyt itse. Sinulla on ollut ympärilläsi ihmisiä, jotka ovat uskoneet sinuun silloinkin, kun et itse uskonut. Osasit ottaa sen avun vastaan.

– Tajusin, että ohjaajat ja vanhemmat eivät ole vihollisia. Me pelataan yhteen pussiin. Se oli pelastus, Nuutti vastaa.

Tiian viesti muille sijoitettujen lasten vanhemmille on selkeä.

– Kukaan muu ei kuitenkaan lopulta taistele lasten oikeuksista kuten vanhemmat itse. Siihen tarvitaan voimaa ja pitkää pinnaa, Tiia kertoo.

Tutustu Humanan lastensuojelun laitospalveluihin
Sijoitus osaksi perheen tarinaa – näin lastensuojeluyksikön perhetyö toimii
Ammatillisen jälkihuollon tukihenkilö tarjoaa nuorelle kokonaisvaltaista tukea
Tarjoamme jälkihuollon palveluita myös osassa yksiköissämme
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi