Autoton avopalvelu vie lähemmäksi asiakasta ja ilmastotavoitetta

Perheohjaaja Anna Stolt aloittaa Hämeenlinnassa aamun kävelemällä asiakkaan luokse. Tavallisesti hän herättää tuettavan lapsen, auttaa aamutoimissa ja lähtee tämän kanssa yhdessä koulumatkalle.

– Tuen lasta myös koulumatkassa, että hän oppii kulkemaan bussilla tai kävellen, Stolt lisää.

Koululta Stolt jatkaa seuraavalle perhetyöasiakkaalle usein jalan tai pidemmän matkan päähän bussilla. Joskus koko työpäivä hoituu pyöräillen.

Helsingin Herttoniemessä perheohjaaja Sirpa Marin nousee pyörän selkään ja polkaisee kohti metroasemaa, jonne hän jättää pyörän parkkiin. Metro tai bussi kuljettaa hänet asiakkaiden luokse eri puolilla Itä-Helsinkiä, jossa joukkoliikenne muodostaa tiheän verkon.

– Kesällä mielelläni roikotan pyörää metrossa mukana, koska pääsen siirtymään esimerkiksi Vuosaaresta Mellunmäkeen tosi paljon nopeammin, jos minulla on pyörä, Marin kertoo.

Marinilla on ajokortti, Stoltilla ei. Kumpikin perheohjaaja on tehnyt tietoisen päätöksen käyttää työmatkoilla ja asiakastyössä pelkkää julkista liikennettä.

– Tässä on niin paljon hyviä puolia, Stolt tiivistää.

Hän ei tarkoita pelkästään omaa arkeaan, vaan laajemmin työnteon tapaa, joka istuu yhteen Humanan vastuullisuustavoitteiden kanssa.

Humana on sitoutunut SBTi-ilmastotavoitteisiin (Science Based Targets initiative), jotka ohjaavat koko konsernin toimintaa kohti mitattavia päästövähennyksiä – ja henkilöstön työmatkaliikkuminen on osa sitä kokonaisuutta. Matkustamisen ilmastovaikutuksen vähentämiseen pyritään kannustamalla ja luomalla edellytykset työntekijöille kestävään liikkumiseen sekä työmatkoilla että asiakastyössä.

Työviikon suunnittelu on palapeliä

Marin on perheohjaaja, mutta hän tekee kaikkia Helsingin avopalveluiden työmuotoja. Asuinpaikkansa Herttoniemessä hän on valinnut sen mukaan, että se on sopiva liikenteen solmukohta Itä-Helsinkiin ja myös keskustan suuntaan.

Marin suunnittelee siirtymät asiakkaalta toiselle reittioppaan avulla ja ottaa valokuvat reiteistä, niin hän tietää, missä milloinkin pitää olla. Viikot toistuvat melko samanlaisina. Marin muistaa ulkoa perheiden osoitteet, tietää mihin aikaan tuettavat lapset pääsevät koulusta ja minä viikonpäivinä tapaamiset onnistuvat. Esimerkiksi maanantaisin Marin aloittaa työpäivän Vuosaaressa ja jatkaa Kivikon kautta Mellunmäkeen. Päivän jälkeen pyörä odottaa Herttoniemen asemalla, josta hän polkee muutamassa minuutissa kotiin.

– Olen perusluonteeltani sellainen, etten voi sietää, että seisoisin jossain pysäkillä vaikka tunnin päivässä, kun odottaisin bussia 15 minuuttia siellä ja toisen täällä. Mieluummin liikun eteenpäin.

Paikallistuntemus auttaa suunnittelussa

Stolt työskentelee Humanan Kanta-Hämeen alueen avopalveluissa ja tekee monipuolisesti eri työmuotoja – perhetyöstä tuettuun asumiseen ja ammatilliseen tukihenkilötyöhön. Hän käyttää myös hevostoimintaa osana työskentelyä lähes viikoittain. Talvikuukausina Stolt rakentaa työviikkonsa Hämeenlinnan bussilinjojen varaan, kesällä hän kulkee pääasiassa jalan tai sähköpyörällä.

Stolt pyrkii siihen, että päivän asiakkaat olisivat samalla puolella kaupunkia tai niin, että hän pääsee päivän mittaan etenemään bussilla asiakkaalta toiselle. Pienessä, hyvin verkottuneessa kaupungissa bussi vie 20 minuutissa idästä länteen ja pohjoisesta etelään kulkevien bussilinjojen päästä päähän. Bussimatkoilla hän saattaa hoitaa työasioita – käydä läpi chattia, sähköposteja tai kalenteria.

– Täällä Hämeenlinnassa on niin hirveästi mukulakivikatuja, että kirjoitustyöt täytyy tehdä muualla kuin bussissa – muuten tulee niin paljon kirjoitusvirheitä, Stolt lisää.

Suunnitelmiin tulee jatkuvasti muutoksia, mutta Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa pystyy myös helposti kulkemaan ristiin rastiin tai tapaamisen voi sopia Humanan avopalveluiden toimistolle tai vaikkapa kahvilaan tai puistoon.

– Minulla on siitä hyvä asema, että kun mä oon asunut ikäni täällä Hämeenlinnassa, tiedän, missä kaikki on, ja paikallistuntemukseni on tosi hyvä, Stolt kertoo.

Kauemmas Kanta-Hämeeseen, kuten Riihimäelle, Janakkalaan ja Hattulaan pääsee kätevästi junalla tai bussilla, mutta muualle Stolt kulkee työparin kanssa autokyydillä tai tapaa asiakkaan etänä. Stolt uskoo, että erityisesti asiakkaat, joiden on vaikea kohdata uusia ihmisiä kasvotusten, hyötyvät etätapaamisista todella paljon.

– Pidän etätapaamisia meidän työmme kannalta tosi merkittävinä, ja mielestäni niitä pitäisi ehkä tietyllä lailla arvostaakin enemmän. On myös saavutettavuusasia, jos etätapaaminen on ainoa mahdollisuus tavoittaa asiakas, Stolt kertoo.

Siirtymät antavat aikaa liikunnalle ja palautumiselle

Marin ja Stolt ovat yhtä mieltä siitä, että siirtymät asiakkaalta toiselle toimivat mielelle palautumisaikana. Stolt kertoo, että vaikeatkin asiakaskohtaamiset tuntuvat kevyemmiltä, kun paikasta toiseen kävellessä on hetki omille ajatuksille. Polkupyörä on Marinin suosikkikulkupeli, koska se antaa vapauden aikatauluista ja samalla saa liikuntaa.

– Ajattelen, että liike on lääke. Pysyn kunnossa ja jaksan, kun liikun, ja saan sen oman hetken ennen seuraavaa tapaamista, Marin kertoo.

Kun työpäivän aikana kävelee ja pyöräilee, ei illalla enää välttämättä tarvitse erikseen lähteä kuntoilemaan.

– Työpäivän jälkeen saatan käydä avannossa tai meressä pulahtamassa ja that's it. Ei tarvitse välttämättä lähteä mihinkään treenaamaan enää, jos on jo saanut liikkua, Marin summaa.

Yhteinen kulkumuoto lähentää työntekijää ja asiakasta

Julkisella liikenteellä kulkeminen ei ole Stoltille ja Marinille pelkästään ekologinen valinta – se on myös asia, joka yhdistää työntekijää ja asiakasta. Useimmat perheet liikkuvat itsekin julkisilla, ja yhteinen kulkumuoto auttaa samaistumaan.

– Jotenkin tulee sellainen olo, että olen lähempänä asiakasta silloin, kun sanon, että no odota kun katson, millä bussilla tulen, Stolt kertoo.

Julkisilla kulkeminen asiakkaan kanssa kouluun, kirjastoon tai harrastuksiin on siinä sivussa myös arjen taitojen harjoittelua, josta palvelun tilaajatkin ovat mielissään. Stolt kulkee myös hevostoimintaan bussilla. Hän haluaa tehdä tallille siirtymisestä tärkeän osan toimintaa: laitetaan ratsastuskamppeet päälle ja bussissa sekä pysäkiltä tallille kävellessä puhutaan hevosista ja suunnitellaan, mitä tallilla tehdään.

– Joidenkin asiakkaiden kanssa se matka on tosi tärkeä – paluumatka varsinkin, koska siinä pystytään pohtia ja käydä läpi työskentelyä, Stolt lisää.

Marin kertoo, että hän saa tartutettua liikunnan iloa myös nuoriin asiakkaisiinsa. Lasten vanhemmat ovat kiitollisia ja tyytyväisiä, kun joku liikkuu lasten kanssa, vie heitä hiihtämään, uimaan ja pyöräilemään. Marin odottaa toiveikkaana, että pääsisi hakemaan yhden nuoren asiakkaansa pyörällä koulusta ja matkustamaan pyörien kanssa metrolla itään.

– Kun mä tunnen nämä huudit, niin voimme ajaa Vuosaareen metrolla ja lähteä sieltä Uutelan kärkeen tai Kallahteen. Olen siitä ihan liekeissä – ja usko tai älä, mutta tämä mun innostus yleensä tarttuu myös asiakkaisiin!

Pieni teko, iso merkitys

Yksittäinen bussikortti tai polkupyörä ei ole oikoreitti ilmastotavoitteisiin, mutta kun samanlaisia valintoja tehdään systemaattisesti koko organisaatiossa, muutos on todellinen. Stolt laskee sen auki käytännöllisesti.

– Mikään auto ei kulje samalla summalla kuussa kuin mitä bussikortin lataaminen maksaa. Julkisilla kulkeminen on kustannustehokasta, mutta myös tosi ekologista.

Marin ja Stolt ovat yhtä mieltä siitä, että autottoman avopalvelun onnistuminen vaatii esihenkilön ymmärryksen siitä, että asiakkaat kannattaa sijoitella liikkumistapa huomioon ottaen. Stolt uskoo, että suunnitelmallisuus ratkaisee enemmän kuin se, millä paikkakunnalla työskentelee. Pienemmissä kaupungeissa matkat ovat lyhyempiä ja asuinalueet kompakteja – bussilla pääsee usein lähemmäs asiakkaan ovea kuin isoissa kaupungeissa.

– Moni pelkää sitä suunnittelun vaivaa ja sitä, että pitää ehtiä tiettyihin liikennevälineisiin aikataulujen mukaan. Mutta kun sitä tekee, niin ei se ole iso asia, Stolt lisää.

Marin ei erityisemmin mieti liikkumistaan ilmastotekona. Hänelle se on vain tapa, joka toimii.

– Totta kai on hienoa, että tällaisiin asioihin ruvetaan kiinnittämään enemmän huomiota. En kuitenkaan ajattele, että ajaisin pyörällä vain päästöttömyyden takia, vaan siksi, että se on kivaa.

Juuri siinä piilee jutun ydin: kestävät valinnat eivät aina vaadi ideologiaa – riittää, että ne ovat käteviä, toimivia ja mielekkäitä.

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi