"Me oltiin umpisolmussa" – näin sijoitus käänsi Leevin tarinan

Tavaroiden heittelyä, törkeää kielenkäyttöä, rajojen rikkomista ja karkailua. Leevi sijoitettiin 11-vuotiaana Nuutinkolon Nuotta-yksikköön, kun eläminen sijaisperheessä ei enää onnistunut.

– Mulla oli riitoja ja vaikeaa perheen kanssa enkä oikein totellut, Leevi kertoo.

Leevi oli asunut lähes koko lapsuutensa sijaisvanhempien Paulan ja Ismon perheessä, johon kuuluu seitsemän sijoitettua lasta sekä jo aikuistuneet biologiset lapset. Kun harrastukset jäivät korona-aikana tauolle, tilanne kärjistyi.

– Me oltiin Leevin kanssa umpisolmussa. Emme saaneet häneen enää minkäänlaista otetta, Paula muistelee.

Paulan mukaan Leevissä on aina ollut kaksi puolta – kiva, välitön ja hellyyttävä puoli, joka oli enimmäkseen näkyvissä, sekä hallitsemattoman impulsiivinen ja räjähdysherkkä puoli.

– Viimeisen vuoden tai puolentoista aikana ei siitä kivasta pojasta näkynyt merkkiäkään.

Päätös siirtää Leevi sijaisperheestä lastensuojelulaitokseen oli vaikea, koska Paula ja Ismo eivät olisi millään halunneet luovuttaa.

– Me uskoimme, että pystyisimme rakastamaan lapsen ehjäksi, mutta kaikkia ei vaan pysty omin voimin auttamaan. Silloin tarvitaan ammatillisempaa otetta, Paula sanoo.

Käännekohta 15-vuotiaana

Ensimmäiset vuodet lastensuojeluyksikössä olivat vaikeita. Sijoituksen alussa Leevi sulkeutui ja piilotti tunteensa. Kun hän vähitellen oppi luottamaan yhteisön aikuisiin, tunnesäätelyn haasteet ja aggressiivinen oireilu tulivat esiin myös yksikössä. Käytännössä se näkyi voimakkaana hermostumisena ja vihaisina tunteina. Tärkeintä oli, että niin sijaisvanhemmat kuin ohjaajat kestivät sen ja jaksoivat uskoa Leeviin. Pitkäjänteisen työskentelyn myötä voimakkaat tunteenpurkaukset alkoivat vähitellen laantua ja myös välit sijaisvanhempiin parantua.

– Leevi huomasi, etteivät aikuiset täällä ole hänelle mitenkään vihaisia eikä häntä hylätä, kertoo Nuotan vastaava ohjaaja Janne Sauvola.

Kun Leevi täytti 15 vuotta ja takana oli jo useampi vuosi kuntoutumista, hän alkoi myös itse huomata muutoksen omassa käyttäytymisessään.

– Tajusin, etten ehkä hermostu enää niin kovasti, tai ettei pinna mene niin nopeasti. Pystyn myös rauhoittumaan paljon nopeammin, Leevi kertoo.

Ohjaaja Alisa Jurvelin muistaa erityisen hyvin kaksi hetkeä Leevin kasvun varrelta. Ensimmäinen niistä oli se, kun Leevi oppi luottamaan yksikön aikuisiin ja näyttämään tunteita.

– Alkuun Leevi ei näyttänyt oikein mitään tunteita ja sanoi, että kaikki on ok, vaikka harmittikin. Toinen kasvunpaikka oli se, että Leevi oppi säätelemään omia tunteitaan.

Ohjaajat kertovat, että Leevi on tarvinnut vahvaa ja johdonmukaista tukea turvalliseen toimimiseen ja impulssikontrollin kehittämiseen. Hänen kanssaan on strukturoitu arkea, hyödynnetty toiminnallisuutta, käytetty monipuolisesti erilaisia asiakastyön menetelmiä, sekä ennenkaikkea syvennetty luottamussuhdetta ja vahvistettu käsitystä itsestään arvokkaana, ainutlaatuisena ja taitavana nuorena. Yksikössä on aina uskottu Leevin kykyyn oppia uusia taitoja ja kuntoutua, sekä oltu kiitollisia toimivasta ja sijoituksen aikaista työskentelyä edistävästä yhteistyöstä sijaisvanhempien kanssa.

Sauvola lisää, että muutos näkyy myös Leevin olemuksessa.

– Pari vuotta sitten näki, että hänellä oli jotenkin vaikea olla. Nykyään näkee, että hänellä on paljon vapautuneempi olo.

Ohjaaja Janne Ahonen uskoo, että isona osana kehitystä on itsetietoisuuden ja ymmärryksen kasvu sekä oman identiteetin hyväksyminen.

– On tärkeää ymmärtää, että itsessä on tällaisia piirteitä ja siihen voi vaikuttaa, miten toimii.

AART-ryhmästä työkaluja arkeen

Erityistä edistystä Leevin kuntoutumisessa on saanut aikaan Nuutinkolossa toimiva kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuva AART-ryhmä (Adapted Aggression Replacement Training), jossa nuoret harjoittelevat sosiaalisia taitoja, vihanhallintaa ja moraalista päättelyä. Leevi on yksi ryhmän kolmesta nuoresta, ja AART-työskentely on ollut hänelle tärkeää.

– AART-menetelmä on virallisesti tarkoitettu aggressionhallintaan ja vihanhallintakeinoihin, mutta meidän ympäristössä se on mahtava jokaiselle nuorelle. Vertaisuus on siinä se tärkein. Nuoret oivalluttavat toisiaan, Jurvelin kertoo.

Leevillä on jäänyt AART-ryhmästä mieleen yksi asia ylitse muiden – vihanhallinnan ketju. Kun tunnistaa hermostumisen lähteen, voi pysähtyä ennen reagointia.

– Vaikka jos hermostuttaa, pystyn tietämään, mikä on sisäinen ja mikä ulkoinen laukaisija tunteelle, Leevi kertoo.

Mieletön kehitys hyväksi kaveriksi

Jurvelin kuvaa Leevin viime vuosien kehitystä yhdellä sanalla – mieletön.

– Leevillä on tapahtunut semmoista ihan mielettömän isoa henkistä kasvua. Hän on kehittynyt hirveästi siinä, miten reagoi tunteeseen, ymmärtää tunteita sekä näkee omien tunteiden taakse.

Ohjaajat ovat sanoneet Leevin kasvaneen "hyväksi kaveriksi". Kun häneltä kysyy, mitä se tarkoittaa, vastaus tulee mietittynä.

– Vähän rento. Osaan auttaa – tai riippuu asiasta, mutta olen auttavainen, mukava ja rehellinen. Kuuntelen, jos on jotain, Leevi listaa.

Sauvola kertoo, että Leevillä on nykyisin monta kaveria, joiden kanssa hän viettää aikaa ja jotka tukevat Leevin vointia ja kehitystä

– Kun nuori kykenee itse hankkimaan hyviä ystäviä, sekin kuvastaa, että jotain positiivista on tapahtunut, Sauvola lisää.

Leevi on osallistunut myös lastensuojelun kehittämisyhteisö Pesäpuun vertaisuusiltaan, jossa kokemusasiantuntijat sekä Nuutinkolossa asuneet, jo aikuistuneet nuoret kertoivat omista poluistaan.

– Heidän esimerkistään näkee, että kyllä kaikki loppujen lopuksi menee hyvin ja saa hyviä vinkkejä, Leevi kertoo.

Lämpimät välit perheeseen

Yksi Nuutinkoloon sijoituksen suurimmista onnistumisista näkyy sijaisperheen suuntaan.

– Meidän välit ovat ihan erilaiset kuin silloin, kun muutin tänne. Ne ovat nyt lämpimämmät. Odotan kovasti, että pääsen kotiin, ja perhe odottaa kovasti, että pääsen sinne.

Paula on huomannut muutoksen erityisesti yhteisissä hetkissä, kun Leevi tulee käymään.

– Leevi tykkää tosi paljon meidän lastenlapsista ja hän osaa laskeutua heidän tasolleen leikkimään. Hän on kuitenkin se isompi, joka vähän ohjaa leikkiä, ja antaa myös pienempien voittaa peleissä. Kyllä sen huomaa hänen olemuksessaan, että hän on kasvanut. Hän osaa ajatella monia asioita järkevästi.

Myös Sauvola on huomannut Leevin kotona käydessä, että pienemmät sisarukset pitävät isoveljeä idolina.

– Leevillä on oma fanijoukko, joka seuraa häntä. Sitä on hienoa katsoa, kun Leevi ottaa pikkusisarukset huomioon.

Paula kertoo, että yksi perheen sijoituslapsista on alkanut ottaa Leevistä mallia.

– Alkuun hän ehkä sai pahoja vaikutteita Leevistä, mutta nyt Leevi on hänelle enemmän isoveli, joka varoittelee elämän vaaroista ja käskee hillitä itsensä.

Leevi auttaa nykyään myös Nuutinkoloon tulleita uusia nuoria vertaistukena.

– Ohjaajan sanoilla ei aina tunnu olevan niin paljon vaikutusta, mutta kun joku toinen nuori sanoo, ja vielä Leevin tapainen, joka on ollut täällä pidempään, se otetaan vastaan ihan eri tavalla. Useampikin vasta tullut nuori katsoo ylöspäin Leeviä, Sauvola kertoo.

"Pitää vaan tehdä kovasti töitä sen eteen"

Leevi käy toisen asteen tutkintoon valmentavaa koulutusta ja hänellä on selkeät suunnitelmat tulevalle: koulut loppuun, ajokortti, hyvä työpaikka, kavereiden kanssa hengaamista, joskus ulkomaille ja ehkä muutto pois Jyväskylästä.

Kun Leeviltä kysyy, mitä hän haluaisi sanoa nuorelle samassa tilanteessa kuin hän oli neljä vuotta sitten, vastaus on selkeä: ajan kanssa asiat menee paremmin.

– Kehittyminen ei välttämättä tapahdu heti. Joskus se voi mennä vaikka itsenäistymisen jälkeen vasta. Pitää vaan tehdä kovasti töitä sen eteen.

Sijaisvanhemmat Paula ja Ismo ovat ylpeitä Leevin empaattisuudesta ja kyvystä ottaa muut huomioon.

– Vaikka hänellä on ollut vaikeaa ja raskasta, niin perhe on ollut hänelle aina tärkeä, Paula lisää.

Sijaisvanhemmat kannustavat luottamaan lastensuojelulaitoksen ammattitaitoisiin työntekijöihin, antamaan heille vapauden kasvattaa, tehdä saumatonta yhteistyötä heidän kanssaan sekä uskoa lapseen. Vaikka vaikeimpina hetkinä usko meinasi lähipiirillä loppua, Nuutinkolon työntekijät uskoivat Leeviin ja valoivat uskoa myös sijaisvanhempiin.

Ohjaaja Sauvola summaa pitkäjänteisen sijaishuoltotyön ytimen. Vaikka nuoren tilanne olisi kuinka vaikea tahansa ja oireilu olisi hyvinkin hankalaa, ei kannata vaipua toivottomuuteen. Muutos on mahdollinen, kun joku uskoo siihen.

– Ajan kanssa, sopivassa ympäristössä ja sopivin työskentelymenetelmin muutosta tulee. Tämä työ on sellaista, mitä ei voi tarkkaan mitata tai ennustaa – muutos voi olla kulman takana tai parin vuoden päässä, Sauvola lisää.

Ahosen mukaan kehittyminen ja muutos on myös aaltoliikettä. Kun lapsi luottaa lastensuojeluyksikön aikuisiin, hän tietää, että välillä saa myös mokata, ja jatkaa siitä taas eteenpäin. Näin on myös Leevin kohdalla.

– Sen huomaa, että ilma on Leeville kevyempää hengittää kuin mitä se on ollut hankalampina aikoina, Ahonen summaa.

Jurvelin katsoo Leeviä ja sanoo viimeiset sanat.

– Leevistä on kuoriutunut niin upea tyyppi, että taivas on rajana, mitä sieltä tulee.

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi