Unified-koripallo antaa Nikolle itsenäisyyttä ja yhteisön, johon kuulua

Harrastus Unified-koripallon parista löytyi sattumalta, kun Sanna Pasila soitti muissa asioissa tuolloin 7-vuotiaan poikansa Nikon iltapäiväkerhoon. Kerhon vetäjä, joka toimi myös valmentajana Namikan Unified-koripallojoukkueessa, kysyi, onko Nikolla vielä mitään harrastusta.

– Silloin Niko harrasti judoa, mutta ryhmä alkoi olla liian iso. Aloimme miettiä, mikä olisi seuraava harrastus, Sanna kertoo.

Iltapäiväkerhon vetäjä kysyi, tulisiko Niko testaamaan Namikalle Unfied-koripalloa, jossa kehitysvammaiset urheilijat ja vammattomat partneripelaajat muodostavat yhdessä joukkueen.

– Syyskuussa lähdimme kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan, Sanna summaa.

Unified-koripallo on Special Olympics -järjestön laji, jossa kentällä on yhtä aikaa kolme Unified-urheilijaa ja kaksi partneria tasavertaisina joukkueen jäseninä. Unified-urheilijalta ei vaadita diagnoosia kehitysvammasta, vaan mukaan pääsee, jos on esimerkiksi haasteita liikkumisen tai muun elämän alueen kanssa. Partnerit eivät ole avustajia, vaan täysivaltaisia pelaajia, joilta vaaditaan peliälyä ja kykyä lukea joukkuetta.

Enemmän kuin liikuntaa

Nyt 15-vuotiaana Niko pelaa HNMKY:n Unified-joukkueessa kolmosdivarissa eli kolmannella sarjatasolla ja treenaa kahdesti viikossa.

– Niko on hyvin energinen tapaus, liikkuu paljon, tykkää pallopeleistä, jääkiekosta ja muusta. Meillä on aika aktiivinen arki. Niko on hyvin iloinen, aika positiivinen ja tykätty kaveri niin koulussa kuin koripallossa, Sanna kertoo pojastaan.

Vuosien varrella joukkueen valmentajat ovat vaihtuneet ja joukkueen koko on vaihdellut, mutta palo harrastukseen on pysynyt.

– Koripalloa pelatessa pysyy liikkeessä ja tulee arkiliikuntaa vähän enemmän. Toki Niko liikkuu koko ajan myös kotona ollessaan, mutta koripallossa oppii erilaisia juttuja, Sanna kertoo.

Unified-koripallo yhdistää myös monen ikäisiä pelaajia – Nikon joukkueessa on tällä hetkellä pelaajia noin 10-vuotiaista yli 30-vuotiaisiin. Joukkueessa on syntynyt kiva tapa: kun pelaajat tulevat treeneihin, jokainen huutaa kaverin nimen ja tekee nyrkkitervehdyksen, fist pumpin.

– Aksu, Emil ja Kalle! Ja Onni! Niko listaa joukkuekavereitaan.

– Ollaan iloisia, että kaveri tulee treeneihin, Sanna sanoo.

– Ja sitten, kun me lopetellaan, huudetaan loppuhuuto “HOS”, lähdetään pukemaan kamoja ja sanotaan hei hei, Niko lisää.

Harrastus on tuonut mukanaan Nikolle paljon kavereita. Nikon kohdalla kaverisuhteiden muodostaminen ei onnistu ilman vanhempien valvontaa, joten koripalloharrastus auttaa siinä, että hän näkee kavereita viikoittain. Niko tapaa osaa koriskavereista myös treenien ja ottelujen ulkopuolella. Kavereiden kanssa hän esimerkiksi pelaa videopelejä, käy uimassa ja yökyläilee.

Itsenäisyyttä pienin askelin

Yksi selkeä merkki siitä, mitä koripallo on antanut Niko, näkyy siinä, miten hän kulkee nykyään treeneihin. Ennen Sanna vei Nikon treeneihin ja pienenä oli jopa sovittu, ettei hän poistu treenipaikalta. Nyt tilanne on keikahtanut päälaelleen – välillä Niko saattaa jopa tarkistaa, ettei äiti ole tulossa.

– Koripallosta lähti halu liikkua treeneihin itsenäisesti, tietty itsenäistyminen ja tahto siihen, ettei Niko esimerkiksi enää halua, että vien hänet treeneihin, mikä oli pienempänä ihan ehdottomuus, Sanna kertoo.

Itsenäinen liikkuminen ei onnistu Nikolta muuten, mutta koripallotreenit on turvallinen paikka, johon hän voi liikkua taksilla ilman aikuista.

– Me saatamme täältä kodin päästä Nikon taksille, niin sitten pystytään luottamaan siihen, että siellä päässä on ne tutut ja turvalliset aikuiset, jotka ottavat vastaan, huolehtivat siellä olosta ja laittavat sitten taas taksiin ja me olemme sitten kotona vastassa, Sanna kertoo.

Joukkueen ympärille on muodostunut myös tiivis vanhempien yhteisö, joka tarjoaa vertaistukea. Koska joukkueessa on eri-ikäisiä pelaajia, saa muilta vanhemmilta usein vinkkejä elämän eri porrasvaiheisiin niin peliuralla kuin elämässä ylipäätään.

– Siellä pystyy ihan avoimesti keskustelemaan kaikesta. On aina joku, joka on jo elänyt jo sen vaiheen, niin pystyy kertomaan, mitä pitää nyt tehdä, Sanna sanoo.

Kisakallion leiri käynnistää pelikauden

Unified-koripallon syyskausi käynnistyi elokuun lopussa Kisakalliossa viikonlopun mittaisella kesäleirillä. Tänä vuonna leirin ohjelmassa oli koripallon pelaamista ja syöttöjen harjoittelua, ensiapukoulutusta sekä yhteistä aikaa niin vanhojen kuin uusienkin kavereiden kanssa.

– Leirillä pelattiin ja treenattiin, kuunneltiin valmentajia, harjoiteltiin elvytystä ja syötiin hyvää ruokaa, Niko listaa.

Humanan tuki näkyi leirillä erityisesti osallistumismaksussa. Myös Sanna huomasi sen ilmoittaessaan Nikon leirille.

– Mietin, kuinka tämä on näin edullinen – laskinko oikein. Matalampi osallistumismaksu oli positiivinen yllätys, Sanna kertoo.

Nikolle tämän vuoden leiri oli toinen, jossa hän yöpyi itsenäisesti kavereiden kanssa jaetussa huoneessa. Sannan mukaan Niko odotti leiriä kovasti ja erityisesti sitä, että sinne saa mennä ilman vanhempia. Niko oli soittanut äidille lauantai-iltana hyvällä tuulella ja innoissaan leiristä.

– Leirillä ollessaan Niko nauttii ja sen näkee hänestä. Leiriltä jää aina jotain uutta mieleen, kuten vaikka syöttöjen harjoittelu, ja luodaan uusia kaverisuhteita, Sanna kertoo.

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi