"Meidän pitää pystyä puhumaan lapsen kanssa samaa kieltä" – näin puhetta tukeva kommunikointi toimii

Paimionmarkki on Humanan lastensuojelun erityistason sijaishuoltoyksikkö, jonka työntekijöillä on kokemusta erilaista kielellisistä ja kehityksellisistä haasteista. Kun yksikkö konvertoidaan vaativaan tason yksiköksi, myös rajapinta vammaispalveluihin tulee näkymään vahvemmin.

Yksikköä vuodesta 2023 asti johtanut Viola Sailio on taustaltaan paitsi sosionomi myös viittomakielen ohjaaja, minkä vuoksi kommunikoinnin tuki on hänelle arkista ammattitaitoa. Jos puhuminen tai puheen ymmärtäminen on vaikeaa, voidaan löytää kommunikoinnin keinoja, jotka tukevat tai jopa korvaavat puhetta. Nämä keinot valitaan aina tilanteen mukaan.

– Puhetta tukeva kommunikointi lähtee siitä, että meidän pitää pystyä puhumaan lapsen kanssa samaa kieltä. Meillä on lapsia, joilla on maahanmuuttajatausta, erilaisia neurokirjon häiriöitä ja kielellisiä haasteita, joten pitää osata miettiä, miten olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, Sailio kertoo.

Millä käytännön keinoilla puhetta voidaan tukea arjessa?

1. Selkokieli

Vaikka puhetta voidaan tukea monin keinoin, Sailion mukaan puhe ja selkeä kommunikointi on aina tärkein keino. Jos yleiskieltä on vaikea ymmärtää, voidaan käyttää selkokieltä eli helppoa suomen kieltä, jossa asiat kerrotaan selkeästi tutuilla sanoilla ja lyhyillä, yksinkertaisilla lauseilla. Ilmaisut ovat yleensä konkreettista, helposti ymmärrettäviä ja tilanteeseen sopivia.

– En voi käyttää esimerkiksi värikkäitä sanalaskuja kuvaillakseni jotain asiaa, jos puhun selkokieltä lapselle, jolla on haasteita puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Selkokieltä puhumalla varmistamme, että lapsi ymmärtää, mitä me puhumme ja että olemme samalla sivulla, Sailio kertoo.

2. Ilmeet, eleet ja kehonkieli

Ihmisen tiedostamattomat ja tietoiset eleet, ilmeet ja kehonkieli ovat osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Niitä voidaan tulkita erilaisissa tilanteissa helposti ja sanallista viestintää nopeammin.

– Kehonkielellä ja kasvojen mikroilmeillä on paljon merkitystä ja niiden kautta voi saada paljon informaatiota, Sailio kertoo.

3. Kuvat ja kuvitettu arki

Jotta aikuinen voi varmistua siitä, että lapsi ymmärtää asian samalla tavalla kuin aikuinen, puheen tukena voidaan käyttää myös kuvia. Sailion mukaan lastensuojeluyksikössä kuvat eivät ole vain tiettyä asiakasryhmää varten, vaan osa yksikön arkea. Esimerkiksi kaikki arjen rakenteet, kuten viikko-ohjelma, siivouspäivä sekä päivän kulku kellon kuvineen, on kuvitettu. Tarvittaessa esimerkiksi puhelimesta voidaan etsiä kuvia puheen tueksi.

– Oli sitten diagnoosia tai ei, haasteita tai ei – näin me yksikössä tehdään, Sailio kertoo.

Tunteiden sanoittaminen on monille lapsille vaikeaa etenkin trauman jälkeen tai silloin, kun neurokirjon piirteet vaikeuttavat tunteiden tunnistamista. Tunnetyöskentelyyn käytetään erilaisia kuvia, kuten tunnemittareita, hymynaamoja ja liikennevaloja, joiden avulla tunnetilaa voi kuvata ilman sanoja.

– Jos lapsella on sellainen olotila, ettei pysty sanomaan mitään, niin hän voi kuvien avulla näyttää, että nyt on tällainen tunne, Sailio kuvailee.

4. Piirtäminen ja kirjoittaminen

Jos jostakin tapahtumasta on vaikea puhua, siitä voi olla helpompi piirtää esimerkiksi sarjakuva, mikä voi auttaa lasta avautumaan. Myös kommunkointikumppani voi esittää vaihtoehtoja piirtämällä. Jossain tilanteissa myös sanan alkukirjaimen piirtäminen riittää vihjeeksi.

Kun kommunikoinnin häiriöihin ei liity kielellisiä vaikeuksia ja lapsi ei syystä tai toisesta halua tai pysty kommunikoimaan puheella, sitä voidaan korvata myös kirjoittamalla. Kirjoittamiseen voi käyttää esimerkiksi paperia, kirjaintaulua tai eri laitteita tai sovelluksia.

5. Viittomakieli ja tukiviittomat

Viittomakielen osaamista tarvitaan silloin, jos yksikköön tulee kuuro, viittomakielinen lapsi. Jokaisella maalla on oma virallinen viittomakielensä, joka on puhutun kielen tavoin sidottu maan kulttuuriin, historiaan ja yhteiskuntaan ylipäätään. Suomessa suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli ovat virallisia kieliä puhutun suomen, ruotsin ja saamen ohessa.

Viittomakielellä on oma kielioppi, rakenne ja sanasto eikä se noudata puhutun kielen sanajärjestystä. Kuten puhutuissa kielissä, myös viittomakielissä on vaihtelua alueittain ja ikäryhmittäin ja se elää kehityksen mukana.

– Eri ikäryhmillä on omat murteensa ja muotisanat. Nuoret puhuvat nuorten kieltä ja mummot mummojen kieltä ja siinä on aikamoisia eroja. Aiemmin esimerkiksi maito-sanan viittoma näytettiin lypsämällä, kun taas nykyään sana viitotaan avaamalla maitotölkki, Sailio kertoo.

Tukiviittomat ovat viittomakielestä lainattuja yksittäisiä merkkejä, joita käytetään puheen rinnalla korostamaan keskeisiä sanoja sekä tehostamaan ja selkeyttämään vuorovaikutusta. Tukiviittomat seuraavat puheen rakennetta ja ne sopivat tilanteisiin, joissa halutaan vahvistaa puheen ymmärtämistä ja oppimista.

– Jos puhutaan esimerkiksi autosta, joka on punainen, ei vihreä, niin silloin korostetaan olennaista sanaa eli punaista, Sailio kertoo.

Mitä ymmärretyksi tuleminen merkitsee?

Ymmärretyksi tuleminen on olemisen ydin. Kohtaaminen ja kontaktiin pääseminen on aina vuorovaikutuksen perusta huolimatta siitä, onko lapsella kommunikaatiohaasteita tai ei. Kun lapsi tulee ymmärretyksi, hän pystyy vaikuttamaan omiin asioihinsa ja tuntee kuuluvansa johonkin. Lastensuojelussa lapsella on vahva itsemääräämisoikeus omiin asioihinsa.

– Jos lapsi ei tule ymmärretyksi, niin toteutuuko hänen itsemääräämisoikeutensa tarkoituksenmukaisesti? Ymmärretyksi tuleminen korostaa paljon sitä, että olen olemassa ja olen merkityksellinen. Sillä voidaan myös varmistaa, että lapsen oikeus toteutuu, Sailio lisää.

Jos lasta ei nähdä ja kuulla tai hänen kanssaan ei päästä vuorovaikutukseen, voi seurauksena olla täysi vetäytyminen ja oman merkityksellisyyden kokemuksen hiipuminen.

Kun kommunikointi ei onnistu, se näkyy nopeasti käytöksessä esimerkiksi turhautumisena, vetäytymisenä tai vaikeiden tilanteiden kärjistymisenä.

– Usein esimerkiksi tavaroiden heittelyn tai väkivaltatilanteen taustalla on jokin väärinymmärrys tai se, ettei ole tullut ymmärretyksi lainkaan, Sailio sanoo.

Osaaminen kuuluu koko työryhmälle

Kommunikoinnin tuki ei saa olla vain yhden ihmisen varassa, vaan osaaminen kuuluu koko työryhmälle. Paimionmarkissa periaate on sama kuin minkä tahansa erityisosaamisen kohdalla. Jos yksikköön tulee lapsi, jolla on diabetes, koko tiimi koulutetaan sen hoitoon. Sama pätee kuvakommunikaatioon ja tukiviittomiin.

– Vuorovaikutus on meidän kaikkien vastuulla. Se on jokaiselle ihan yhtä tärkeää, oli omat taidot millä tasolla vaan. Osaaminen lähtee halusta ja motivaatiosta ymmärtää, Sailio sanoo.

Kommunikoinnin keinot kuuluvat kaikkialle

Sailio on huomannut, että kommunikoinnin tukikeinot mielletään usein vammaispalveluiden asiaksi, vaikka tarve olisi paljon laajempi.

– Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa kuvitettu arki on jo standardi. Vaikka ryhmässä olisi vain osalla haasteita, koko ryhmä osaa viikonpäivä- ja väriviittomat sekä seuraa kuvia, Sailio kertoo.

Hyvä uutinen on, että matalan kynnyksen keinoja on helposti saatavilla. Sailio suosittelee avointa uteliaisuutta ja kannustaa tutustumaan aiheeseen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, jota hän pitää yllättävän hyvänä tiedon ja vertaistuen lähteenä.

Sailio kuinkin muistuttaa, että puhe on aina ensisijainen tavoite, jota kohti tukikeinot rakentavat siltaa.

– Tukitoimilla saamme puheen hyvään nousuun. Usein tukikeinot jäävät pois, kun puheen edellytykset ovat riittävät, Sailio lisää.

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi

Lähteet:
Selkokeskus Linkki toiselle sivustolle, avautuu uuteen ikkunaan.
Kehitysvammaliitto: Kommunikoinnin tukikeinot Linkki toiselle sivustolle, avautuu uuteen ikkunaan.