“Palvelujärjestelmän haasteet eivät ratkea nokkimalla toisia tai etsimällä syyllisiä, vaan yhteistyöllä”
Lastensuojelun kustannusten kasvua ei ratkaista etsimällä syitä yksityisistä palveluntuottajista, vaan keskustelu olisi käännettävä palvelujärjestelmän puutteisiin ja epäonnistumiseen varhaisen tuen tarjoamisessa. Nyt olisi olennaista puhua oikeista asioista ja ratkoa niitä yhdessä, kirjoittaa Humanan lastensuojelu- ja vammaispalveluiden johtaja ja vt. toimitusjohtaja Kimmo Huhtimo.

Lastensuojelun kustannusten kasvu ja sijaishuollon keskittyminen isoille toimijoille nähdään julkisessa keskustelussa usein yksityisten palveluntuottajien syynä. Tämä johtopäätös menee sivuraiteille – todellisuudessa ongelmat kumpuavat syvemmältä.
Palvelujärjestelmämme on rikki
Lastensuojelun ongelmien ydin piilee siinä, että palvelujärjestelmämme vuotaa. Pienellä osalla lapsia tilanne on niin vaikea, että he tarvitsevat raskaita sijaishuollon palvelumuotoja. Palvelujärjestelmän tulisi tunnistaa lasten ja perheiden haasteet jo varhaisessa vaiheessa, jolloin niihin on myös parhaat mahdollisuudet vaikuttaa, sekä kohdentaa ennaltaehkäisevää tukea, kuten avopalveluna tuotettavaa perhetyötä. Tilanteen ratkaiseminen vaatii monenvälistä yhteistyötä mukaan lukien varhaiskasvatus, koulut ja eri viranomaistahot. Koska palvelujärjestelmämme ei toimi niin kuin sen pitäisi, haasteiden tunnistamisessa ei onnistuta ja ongelmat ehtivät kertautua niin, että lapsen tilanne vaatii lopulta sijaishuoltoa.
Valitettavasti juuri ennaltaehkäisevät palvelut ovat ensimmäisenä leikkurin alla, kun hyvinvointialueet etsivät säästöjä. Näin tehdään, vaikka varhaisen tuen tärkeydestä on puhuttu vuosikymmeniä ja tiedämme niistä säästämisen johtavan myöhemmin kalliimpiin erityispalveluihin. Lapsen auttaminen viime tipassa järeillä lastensuojelun keinoilla on paitsi inhimillinen tragedia, myös taloudellisesti kestämätöntä.
Mitkä seikat kasvattavat kustannuksia?
Kun lapsi tulee sijaishuoltoon, tilanne on usein jo monin tavoin haastava. Raskas palvelutarve näkyy suoraan henkilöstömitoituksessa ja työvoimavaltaisella alalla henkilöstökulut näkyvät väistämättä palvelun vuorokausihinnassa samassa suhteessa. Siinä missä aiemmin pärjättiin palvelulla, jonka mitoituskerroin oli yksi, nyt tarvitaan usein 1,8-kertainen henkilöstömäärä. Tämä ei ole palveluntuottajan valinta, vaan seurausta lasten moniulotteisista haasteista.
Kustannuksia kasvattavat myös kiristyneet kilpailutusvaatimukset erityisesti koulutus- ja tilavaatimusten osalta, mikä karsii kilpailutuksen osallistujia. Palvelun tuottaminen edellyttää palveluntuottajalta merkittäviä investointeja – esimerkiksi uuden yksikön perustaminen vaatii usean miljoonan euron pääoman. Kannattavalla liiketoiminnalla palveluntuottajat voivat turvata toiminnan jatkuvuuden niin omille työntekijöilleen kuin lapsillekin. Kilpailutuskäytännöt ja -kriteerit vaatisivat uudelleenajattelua, jotta kilpailu ei suosisi suuria toimijoita ja sulkisi pieniä pois.
Myös lainsäädäntö tuo oman lisänsä kustannuspaineisiin. Laki edellyttää, että lastensuojelun yksikkömuotoisessa sijaishuollossa henkilöstön mitoitusvaatimus lasketaan suhteessa asiakaspaikkoihin, ei todelliseen asiakasmäärään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka yksikössä olisi puolet paikoista vapaana, henkilöstöä täytyy olla silti täysi mitoitus. Tämä on merkittävä ero muihin hoiva- ja sosiaalipalveluihin verrattuna. Yhteiskunnallisella tasolla olisi syytä pohtia lainsäädäntöä sekä verovarojen käyttöä – onko mielekästä maksaa henkilöstöresursseista, vaikka kapasiteettia olisi tyhjänä?
Yksityisten palveluntuottajien rooli on usein väärinymmärretty. Toisin kuin monesti luullaan, yksityiset palveluntuottajat eivät ole mukana päättämässä lapsen sijoituksesta tai sen kestosta – nämä päätökset tekee aina hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä virkavastuulla.
Kimmo Huhtimo, Humanan lastensuojelu- ja vammaispalveluiden johtaja ja vt. toimitusjohtaja
Yhteistyöllä kohti ratkaisuja
Yksityisten palveluntuottajien rooli on usein väärinymmärretty. Toisin kuin monesti luullaan, yksityiset palveluntuottajat eivät ole mukana päättämässä lapsen sijoituksesta tai sen kestosta – nämä päätökset tekee aina hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä virkavastuulla. Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijä arvioi lapsen tilanteen kokonaisuutena ja etsii juuri kyseiselle lapselle parhaan mahdollisen sijaishuoltopaikan. Meidän tehtävämme on tarjota laadukasta palvelua ja kehittää sitä vastaamaan lasten tarpeisiin.
Isona toimijana Humanalla on vahvat resurssit palveluiden kehittämiseen ja laadun varmistamiseen. Nyt olisi kuitenkin olennaista puhua oikeista asioista ja ratkoa niitä yhdessä. Tarvitsemme paitsi poliittista tahtoa päätösten tekemiseen, myös käytännön tason yhteistyötä yksityisten ja julkisten toimijoiden kesken. Palvelujärjestelmän haasteet eivät ratkea nokkimalla toisia tai etsimällä syyllisiä, vaan yhteistyöllä.
Humanan Paremman huomisen rakentajat -blogisarjassa humanalaiset jakavat ajatuksiaan ajankohtaisista ja tärkeistä sosiaalialan aiheista. Blogin kirjoittaja on Humanan lastensuojelu- ja vammaispalveluiden johtaja ja vt. toimitusjohtaja Kimmo Huhtimo. Hän haluaa rakentaa parempaa huomista haastamalla alan muut toimijat tekemään yhteistyötä palvelujärjestelmän korjaamiseksi.
Tutustu Humanan lastensuojelun laitospalveluihin
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi