Ennaltaehkäisevistä ostopalveluista säästäminen tulee kalliiksi tulevaisuudessa

Yksi suurimmista virheistä hyvinvointialueiden säästötoimissa on kotiin vietävien, ennaltaehkäisevien sosiaalipalveluiden leikkaaminen. Tiedämme, että ongelmien korjaaminen on aina kalliimpaa kuin niiden ennaltaehkäisy. Lyhytnäköinen päätöksenteko tuottaa vain hetkellisiä säästöjä, kun samalla ongelmat kasautuvat ja syventyvät. Tämä nostaa kustannuksia tulevaisuudessa merkittävästi ja pitkäksi aikaa.

Nyt tehtävien säästöjen seuraukset näkyvät, kun ihmiset, joita olisi voitu auttaa kevyellä tuella, päätyvät ongelmien pahennuttua raskaampien ja kalliimpien palveluiden piiriin. Esimerkiksi yhden sijoitetun lapsen erityisen laitoshoidon vuosihinnalla voitaisiin tukea jopa useaa kymmentä perhettä ennaltaehkäisevillä palveluilla saman ajan.

Sosiaalialan ostopalvelut ovat aina kokonaisia palveluita

Julkisessa keskustelussa sosiaalialan ostopalvelut jäävät usein terveyspalveluiden varjoon. Sosiaalialan ostopalvelut ovat kilpailutettuja, suoria palvelujen hankintoja, eivät esimerkiksi vuokratyövoimaa. Merkittävä ero terveyspalveluihin on, että palvelun tarpeen ja sisällön määrittelee aina hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä, ei palveluntuottaja. Näin ostopalvelut pysyvät hyvinvointialueen hallinnassa.

Sosiaalialan ostopalveluiden kirjo on laaja: ennaltaehkäisevästä kodin- ja lastenhoidon avusta aina voimakkaampiin lastensuojelun tukitoimiin. Moni on voinut saada ostopalvelua tunnistamatta sitä sellaiseksi. Esimerkiksi neuvolan kautta kotiin tuleva perhetyöntekijä auttamassa väsynyttä vanhempaa voi hyvin olla ostopalveluna tuotettua tukea.

Miksi avopalveluiden ostaminen kannattaa?

Hyvinvointialueiden kannattaa ulkoistaa erityisesti kotiin vietäviä palveluita ja palveluita, joiden tarpeen määrä vaihtelee. Ulkoistaminen tuo joustavuutta: kustannukset syntyvät vain palvelujen käytön aikana, toisin kuin omassa palvelutuotannossa, jossa hyvinvointialue maksaa palvelutuotannosta jatkuvasti. Ostopalvelujen avulla palveluiden määrää voidaan nopeasti skaalata tarpeen mukaan.

Päättäjillä saattaa olla virheellinen käsitys ostopalveluiden kalleudesta. Oman tuotannon kustannukset oletetaan usein todellisuutta pienemmiksi, koska kaikkia kuluja ei huomioida. Saattaa yllättää, että nykyisten puitesopimusten ehtojen mukaisesti ostopalvelut tulevat hyvinvointialueille erittäin edullisiksi, koska riskit palvelujen tuotannosta jäävät pitkälti palveluntuottajille. Esimerkiksi peruutus- ja poissaolotilanteiden kulut jäävät palveluntuottajan kustannettaviksi. Myös sairauslomapalkat, peruuntuneiden tapaamisten palkkakustannukset ja matka-ajat ovat palveluntuottajan vastuulla. Tällöin hyvinvointialue maksaa vain asiakkaalle annetusta palvelusta, ei mistään muusta.

Tehokkuutta laadusta tinkimättä

Humana ja muut ammattimaiset palveluntuottajat pystyvät tuottamaan palveluja erittäin kustannustehokkaasti, koska yksityisillä yrityksillä on liiketoimintansa vuoksi valmiiksi tehokkaat mittarit ja prosessit palvelujen johtamiseen. Samalla yksityisten palveluntarjoajien on ylläpidettävä korkeaa laatua ja kehitettävä toimintaa pysyäkseen kilpailukykyisinä. Hyvinvointialueiden on vaikea saavuttaa tällaista tehokkuutta.

Humanassa konkreettinen tehokkuuden osoitus on asiakkaan kanssa vietetty aika: työajasta käytetään asiakaskohtaamisiin useita kymmeniä prosentteja enemmän kuin hyvinvointialueilla keskimäärin. Yksityisen palveluntuottajan on myös helpompi tuottaa palvelua juuri silloin kun sitä tarvitaan – mihin kellonaikaan ja viikonpäivänä tahansa.

Työvoimaintensiivisen palvelun tuottaminen on hyvin vaativaa, riskialtista ja edellyttää ketteriä toimintatapoja. Tällainen ei välttämättä ole – eikä sen tarvitse olla – hyvinvointialueiden ydinosaamista.

Kritiikki ostopalveluista liittyy usein huoleen siitä, että säästöt syntyvät työntekijöiden kustannuksella. Myös ostajalla on vastuunsa järjestää kilpailutukset niin, että lakia ja työehtosopimuksia on mahdollista noudattaa. Näin ollen kattohinnat eivät saa olla liian tiukkoja, ja hyvinvointialueiden pitäisi valvoa sopimusehtojen ja työaikalain noudattamista. Kilpailutuksia ja puitesopimuksia tehdessä tulee varmistaa, ettei kustannustehokkuus synny työntekijöiden ja asiakkaiden kustannuksella.

Kohti pitkän aikavälin ajattelua

Toivoisin hyvinvointialueiden päättäjien omaksuvan pitkän aikavälin ajattelun – myös päätöksiä tehdessä ja uusia säästöjä suunniteltaessa. Ennaltaehkäisevien palveluiden vaikuttavuuden mittaaminen on hyvinvointialueille haastavaa, mikä vaikeuttaa niiden kustannusvaikutusten laskemista. On kuitenkin nähtävissä, että kaikki raha, joka käytetään tavoitteelliseen ja vaikuttavaan ennaltaehkäisevään työhön, on investointi tulevaisuuteen ja kansantalouteen, kun ajoissa autetut henkilöt ovat tulevaisuudessa työkykyisiä veronmaksajia.

Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan yksi syrjäytynyt nuori voi maksaa yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa. Jos ennaltaehkäisevällä työllä saadaan estettyä syrjäytymistä, puhutaan valtavista säästöistä.

Ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin niiden korjaaminen. Sen sijaan, että lyhytnäköisesti vähennetään ennaltaehkäiseviä ostopalveluja, hyvinvointialueiden kannattaisi syventää yhteistyötä palveluntuottajien kanssa. Näin voidaan saavuttaa joustavuutta, hyödyntää palveluntarjoajien erityisosaamista sekä kehittää yhdessä entistä vaikuttavampia ja kustannustehokkaampia palveluja.

Humanan Paremman huomisen rakentajat -blogisarjassa humanalaiset jakavat ajatuksiaan ajankohtaisista ja tärkeistä sosiaalialan aiheista. Blogin kirjoittaja on Humanan avopalveluiden sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden toimialajohtaja Kimmo Säikkä. Hän haluaa rakentaa parempaa huomista tuomalla uudenlaista näkemystä ja mallia siihen, miten sosiaalipalveluja voitaisiin toteuttaa kestävästi niin, että hyvinvointiyhteiskunta säilyy myös tulevaisuudessa.

Tutustu Humanan avopalveluihin
Lue Humanan vaikuttavuusraportista, miten vaikutamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi