Kun puhelin vie lapsuuden – rajaton ruutuaika aiheuttaa isoja ongelmia perheissä

Työssäni kohtaan jatkuvasti nuoria, joiden elämään puhelimen liiallinen käyttö on tuonut merkittäviä haasteita. Sen vuoksi olen ideoinut nuorille kuntoutusretriittiä, jonka tarkoitus olisi saada alkusysäys sille, että nuori voisi merkittävästi vähentää puhelimen käyttöä. Ajatus on vielä ideatasolla, mutta se on saanut kannatusta työyhteisössäni.

Viimeiset viisi vuotta olen työskennellyt Humanassa perheohjaajana ja tukihenkilönä Helsingin ja Vantaan alueella, aiemmin toimin Espoossa. Erityisesti pojat ohjautuvat usein luokseni sen takia, että miespuolisia työntekijöitä on alalla vähän. Olen nähnyt 8-vuotiaista 17-vuotiaisiin, kuinka älypuhelin voi suoraan sanoen pilata lapsen elämän.

Kun riippuvuus alkaa näkyä

Ensimmäinen asia, jonka huomaan monissa älypuhelimeen koukutteneissa nuorissa, ovat – vähän yllättäen – silmäpussit. Ei lapsilla tulisi olla silmäpusseja, mutta moni katsoo TikTokia yön läpi. Jos lapsi nukkuukin, hän ei saa unta ilman puhelinta. Lapset ja nuoret ovat luonnostaan energisiä, mutta kun he valvovat öitä puhelimen äärellä, se näkyy passiivisuutena ja apaattisuutena. Mitään ei jaksaisi tehdä, eikä mikään huvita.

Tilanne pahenee entisestään, jos nuori lakkaa menemästä kouluun. Silloin on loputtomiin aikaa tylsistyä kotona. Tylsistymistä nuori ehkäisee käyttämällä puhelinta entistä enemmän.

Puhelinkoukussa olevan nuoren kanssa yritän aina lähteä ulos, mieluiten harrastamaan ja liikkumaan. Tarkoitus on saada nuori innostumaan hetkeksi jostain muusta kuin älylaitteista. Erään pojan perheen kanssa menimme keilaamaan, ja poika suostui olemaan tunnin ilman puhelinta. Yhtäkkiä hän muuttui – käyttäytyi kuin tavallinen lapsi, oli iloinen ja läsnä hetkessä. Mutta heti, kun puhelin annettiin takaisin, hän alkoi muistuttaa pahantuulista aikuista ja vetäytyi takaisin omaan maailmaansa.

Parhaimmat tulokset puhelinkoukun purkamisesta olen saanut juuri silloin, kun nuori löytää jotain muuta mielenkiintoista tekemistä. Jos hän innostuu urheilusta tai harrastuksesta, se voi vähitellen korvata osan ruutuajasta. Muutokset ovat kuitenkin hitaita ja vaativat kärsivällisyyttä.

Näkymätön vaikutus arkeen

Joskus vanhemmat eivät uskalla ottaa lapselta puhelinta pois, sillä he pelkäävät reaktiota. Lapsi saattaa raivostua, huutaa tai rikkoa paikkoja. Vanhemmat voivat myös pelätä, että lapsen mahdolliset mielenterveysongelmat vaikeutuvat, jos ruutuaikaa rajoitetaan. Riippuvuus on todellinen ja vahva. Monesti koko perhe on neuvoton tilanteen edessä.
Kun kysyn nuorilta itseltään, kuinka paljon he käyttävät TikTokia, moni vastaa viihtyvänsä sovelluksessa 6–8 tuntia päivässä. Sehän on lähes kokopäivätyön verran.

Vanhemmat voivat rajoittaa lasten ruutuaikaa ja ajastaa käyttöä siihen tarkoitetuilla sovelluksella. Yksi niistä on Googlen Family Link. Tosin nuoret ovat fiksuja ja osaavat kiertää monia rajoituksia.

Koulussa kohtuuton ruutuaika näkyy keskittymiskyvyn puutteena. Autan toisinaan nuoria läksyjen teossa, mutta moni ei pysty keskittymään pitkiä aikoja. Lisäksi tekoäly on tuonut uuden haasteen: kun tiedon saa nopeasti tekoälyltä, nuoret eivät opi yhdistelemään tietoa eri lähteistä ja ajattelemaan itse. On vaikea perustella nuorelle, miksi tehtävä kannattaisi ratkaista niin sanotusti vaikeamman kautta.

Koulun lisäksi puhelinkoukku haittaa myös sosiaalisia suhteita. Nuorilla on usein paljon ystäviä verkossa, mutta he harvoin tapaavat oikeasti. Olen huomannut perustavanlaatuisen muutoksen uudessa sukupolvessa: heille virtuaalinen maailma on yhtä todellinen kuin tämä oikea maailma. Vaikka ihmisten tapaaminen kasvotusten on meille ihmisille elintärkeää, moni nuori ei näe eroa virtuaalisen ja todellisen kanssakäymisen välillä.

Yhteiskunnan tulisi tehdä enemmän

Myös minun on täytynyt rajoittaa omaa puhelimen käyttöäni. Poistin Instagramin, koska huomasin unohtuvani sinne tuntikausiksi. Viikonloppuisin pidän päiviä, jolloin puhelin on kokonaan pois käytöstä. Huomaan olevani silloin enemmän läsnä oman 6-vuotiaan lapseni kanssa – kokkaamme, leikimme ja ulkoilemme.

Tiedän, että monet antavat puhelimen jo ekaluokkalaisille, mutta olen siitä täysin eri mieltä. Kellopuhelinta olen valmis harkitsemaan, mutta älypuhelinta en.

Minusta on hyvä, että Suomessakin rajoitetaan puhelinten käyttöä kouluissa, mutta se ei riitä. Oma mielipiteeni on, että älypuhelimen käytölle pitäisi olla jonkinlainen ikäraja, samaan tapaan kuin tupakalle tai alkoholille. Eikö ole aika uskomatonta, että vauvalle tai taaperolle saa laittaa älypuhelimen käteen ja antaa tämän katsoa rajattomasti videoita? Kun kyseessä on riippuvuutta aiheuttava laite, älypuhelimen käyttöä pitäisi pystyä paremmin rajoittamaan. Esimerkiksi Norjan hallitus edistää lakia, joka kieltäisi sosiaalisen median palvelut kaikilta alle 15-vuotiailta.

Haluan työlläni edistää sitä, että nuoret kiinnostuisivat enemmän todellisesta maailmasta kuin digimaailmasta. Lapsuus on arvokasta aikaa, jota ei saa takaisin. Sen pitäisi olla täynnä leikkiä, liikuntaa ja todellisia kohtaamisia – ei tuntitolkulla ruudun tuijottamista.

Humanan Paremman huomisen rakentajat -blogisarjassa humanalaiset jakavat ajatuksiaan ajankohtaisista ja tärkeistä sosiaalialan aiheista. Blogin kirjoittaja on Humanan perheohjaaja Julien Monsauret. Hän haluaa rakentaa parempaa huomista auttamalla lapsia ja nuoria innostumaan maailmasta ruutujen ulkopuolella.

Tutustu Humanan kotiin vietäviin avopalveluihin
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi