Kohtaaminen ja välittäminen suojelevat lasta myös hatkassa
Lastensuojeluyksiköistä karkaaminen on oire lapsen syvemmästä pahasta olosta. Tuleva lakimuutos parantaa lastensuojeluyksiköiden työntekijöiden ja viranomaisten välistä yhteistyötä, mutta tärkeintä on, että lapsi kohdataan aidosti ja hän tietää, että hänestä välitetään. Tämä viesti kantaa myös hatkan yli ja voi estää uusia karkaamisia, kirjoittaa intensiivisen tuen lastensuojeluyksikkö Puro 3:n yksikönjohtaja Riikka Nieminen.
Lastensuojelun tehtävänä on nimensä mukaisesti suojella lapsia. Kun lapsi on sijaishuollossa, hän on erityisen suojelun tarpeessa – myös silloin, kun hän ottaa “hatkat” eli karkaa lastensuojeluyksiköstä. Hatkassa ollessaan lapsi on erityisen turvattomassa asemassa ja jokainen karkuteillä vietetty päivä voi syventää ongelmia: lääkitykset jäävät ottamatta, päihteiden käyttö ja psyykkinen kuormitus voi lisääntyä sekä riski joutua rikoksen uhriksi tai tekijäksi kasvaa. Pahimmillaan hatka voi johtaa vakaviin seurauksiin – vaaratilanteisiin tai jopa kuolemaan.
Valitettavasti julkisessa keskustelussa karkaavista lapsista puhutaan usein yleistäen “hatkareina”, rikollisina, jotka hakkaavat kadulla ihmisiä ja tekevät muuta pahaa. On kuitenkin myös niitä hatkoja, joissa lapsi karkaa tapaamaan esimerkiksi seurustelukumppania, hän ei tee mitään rikollista eikä häneen kohdistu mitään akuuttia hengen tai terveyden vaaraa. Yleistävä mielikuva unohtaa olennaisen asian: he ovat lapsia siinä missä muutkin. Kukaan ei synny "hatkarina", vaan lastensuojeluyksiköstä karkaaminen on oire jostakin syvemmästä, seurausta eletystä elämästä, turvattomuudesta, traumoista ja tarpeesta hakea pikaista helpotusta ahdistukseen. Jokainen lapsi ansaitsee sen, että hänet löydetään nopeasti ja palautetaan turvaan. Ja mitä nopeammin hatka saadaan katkaistua, sitä vähemmän ehtii syntyä vakavia seurauksia.
Lastensuojelulain muutos tuo toivottuja parannuksia
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistusta, jonka ensimmäisessä vaiheessa lakiin on tarkoitus tehdä muutoksia, jotta lapsia voidaan suojella paremmin sijaishuollossa. Astuessaan voimaan laki tuo tärkeitä parannuksia nykyiseen tilanteeseen, erityisesti viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja virka-apukäytäntöihin.
Tällä hetkellä lapset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea he ovat sijoitettuina, sillä virka-apukäytännöt ja viranomaisten välinen yhteistyö toimivat hyvin vaihtelevasti eri puolilla maata. Tämä näkyy suoraan siinä, kuinka nopeasti yksiköstä karannut lapsi saadaan palautettua turvaan.
Lakimuutoksessa on kiinnostavaa erityisesti se, että jatkossa lastensuojeluyksiköiden olisi mahdollista tehdä virka-apupyyntö suoraan poliisille. Nykyisin pyyntö voi kulkea monen ammattilaisen kautta, mikä hidastaa toimintaa kriittisissä tilanteissa ja voi muuttaa tärkeitä tietoja matkan varrella. Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka turhauttavaa on yrittää hankkia virka-apua samalla, kun ohjaaja juoksee lapsen perässä kaupungilla ja viranomaiset vääntävät keskenään, täyttyvätkö virka-avun perusteet vai eivät. Toivon, että lakimuutos selkeyttää näitä käytäntöjä ja mahdollistaa nopeamman reagoinnin.
Lakimuutoksessa on myös riskejä, kuten se, että yksikön henkilökunta voisi mennä hakemaan lapsen asunnosta itse ilman poliisia. Esimerkiksi päihdeasunnoissa voi olla paikalla aikuisia päihteiden käyttäjiä tai muita riskihenkilöitä sekä teräaseita tai muita vaarallisia esineitä. Lastensuojelun työntekijöillä ei ole minkäänlaisia voimankäyttövälineitä tai suojavarusteita, ainoastaan avaimet ja puhelin taskussa. Tällaiset tilanteet voivat olla arvaamattomia ja vaarantaa sekä työntekijöiden että lasten turvallisuuden.
Johdonmukaisuus ja välittäminen eivät sulje toisiaan pois
Kaikkein tärkein tavoitteemme on päästä tilanteeseen, ettei lapsi karkaa lastensuojeluyksiköstä. Hatkojen ennaltaehkäisyssä tärkeintä on osoittaa aitoa kiinnostusta lasta kohtaan ja kohdata hänet. Monilta lapsilta puuttuu kokemus siitä, että joku ammattilainen oikeasti välittäisi heistä. Jokainen päivä yksikössä on lastensuojelun ammattilaisille mahdollisuus ottaa vastuu lapsesta, rakentaa luottamusta ja osoittaa välittämistä.
Jos karkaaminen tapahtuu, se tulee ottaa vakavasti – lasta on etsittävä aktiivisesti ja kun hänet löydetään, tilanne tulee purkaa kunnolla. Tämä kaikki viestii lapselle, että hänestä välitetään. Kun lapsi palaa hatkasta, ensimmäinen asia on varmistaa hänen fyysinen hyvinvointinsa: onko hän syönyt, onko hänellä kaikki kunnossa? Tämän jälkeen on tärkeää käydä läpi hatkan syyt ja tapahtumat. Lasta ei saa jättää yksin näiden asioiden kanssa.
On tärkeää ymmärtää, ettei välittäminen tarkoita rajojen puuttumista. Päinvastoin, juuri selkeät rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Yksikössämme voi olla samanaikaisesti johdonmukaiset rajat ja sääntöjen mukaiset rajoitustoimenpiteet, mutta ne toteutetaan kunnioittavasti. Sama aikuinen, joka joutuu rajaamaan lasta, voi myös tarjota syliä, lämpöä ja hellyyttä.
Tärkeintä on, että lastensuojeluyksikön kulttuuri on sellainen, että siellä ilmaistaan aidosti välittämistä. Kun lapsi kokee, että hänestä välitetään, hän palaa todennäköisemmin nopeammin takaisin – tai ei lähde karkumatkalle lainkaan. Jos lapsi ei koe, että yksikköön on hyvä palata, miksi hän palaisi?
Pitkäjänteistä ennaltaehkäisyä tarvitaan
Näen työssäni, että tärkeintä olisi puuttua asioihin jo paljon aikaisemmin. Kun lapsi päätyy meille, hänellä on usein jo takanaan useita sijoituksia ja ongelmia. Mitä pidemmälle ongelmat ehtivät kehittyä, sitä vaikeampi niihin on puuttua.
Yhteiskunnassamme tuntuu siltä, että asiat menevät nurinkurisesti: alkupään palveluista karsitaan ja samanaikaisesti lisätään raskaampaa tukea loppupäähän. Jos haluaisimme todella vaikuttaa hatkaamiseen, tukitoimia pitäisi löytyä jo päiväkodista alkaen. Silloin vaikutukset eivät näy heti, mutta pitkällä aikavälillä tilanne paranisi huomattavasti.
Toivon, että lakimuutoksen myötä parannamme viranomaisyhteistyötä, selkeytämme virka-apukäytäntöjä ja ennen kaikkea muistamme, että kyse on lapsista. "Hatkarit" tai "ongelmanuoretkin" ovat lapsia, jotka tarvitsevat erityistä suojelua, kohtaamista ja välittämistä.
Humanan Paremman huomisen rakentajat -blogisarjassa humanalaiset jakavat ajatuksiaan ajankohtaisista ja tärkeistä sosiaalialan aiheista. Blogin kirjoittaja on Riikka Nieminen, Puro 3 -yksikön johtaja Seinäjoelta. Hän haluaa rakentaa parempaa huomista olemalla "ystävällisesti hankala" – nostamalla esiin kehitystä kaipaavia asioita ilman vastakkainasettelua toimijoiden välillä ja edistämällä ammattilaisten välistä yhteistyötä aina lapsen parhaaksi.
Tutustu Humanan lastensuojelun laitospalveluihin
Lue lisää: Miksi lapsi karkaa lastensuojeluyksiköstä ja mitä hatkassa tapahtuu?
Lue Erican tarina: Paha olo ajoi Erican hatkaan ja käyttämään päihteitä – “Hatkaaminen viestittää, ettei kaikki ole hyvin”
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi