Näin sijaishuoltokierre katkaistaan vaativan tason osaamisella

Vaativan tason lastensuojelu on ilmiönä melko uusi eikä sitä tunnisteta vielä lainsäädännöllisesti, vaikka vuonna 2026 uudistuvassa lastensuojelulaissa siihen viitataankin. Enemmänkin kyse on ollut hyvinvointialueiden tarpeesta luokitella kilpailutuksissa lastensuojelupalveluita vastaamaan todellista tarvetta.

Lastensuojelun piirissä on viime vuosina ollut entistä enemmän lapsia, jotka oireilevat vakavasti esimerkiksi itsetuhoisuudella, vakavalla rikollisuudella tai runsaalla päihteiden käytöllä. Vaativan tason lastensuojeluyksiköt voivat tarjota näille lapsille erittäin aikuisjohtoista arkea ja henkeä uhkaavan käytöksen hoitoa tiiviin, moniammatillisen työryhmän voimin. Vaativan tason yksiköissä on vähemmän asiakaspaikkoja kuin muissa lastensuojeluyksiköissä, jolloin on mahdollista tarjota yksittäiselle lapselle enemmän aikaa. Myös henkilöstön osaamisen pitää vastata lasten monisyisiä haasteita.

Erikoistuminen vastaa kasvavaan tarpeeseen

Humanan päätös erikoistua vaativan tason laitoshoitoon syntyi siis tunnistetusta tarpeesta. Lähdimme liikkeelle yksiköistä, joissa oli parhaat valmiudet muutokseen ja joissa käytännössä jo teimme vaativan tason lastensuojelua, mutta erityistason tai intensiivisen tuen mitoituksella. Tiputimme asiakaspaikkojen määrää, vahvistimme henkilöstöresursseja ja aloimme kehittää osaamistamme systemaattisesti.

Näen, että vaativan tason lastensuojeluun erikoistuminen on yhteiskunnallisesti tärkeää erityisesti lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta. Vuosien aikana on syntynyt joukko lapsia, jotka kiertävät laitoksesta toiseen, koska heidän haasteisiinsa ei ole pystytty syystä tai toisesta vastaamaan, ja apua on lähdetty aina hakemaan siirtämällä lapsi eteenpäin toiseen laitokseen. Meillä on vaativan tason yksiköissä lapsia, joilla on takanaan useita sijoituspaikkoja hyvin nuoresta iästä lähtien. Puhutaan jopa alakouluikäisistä lapsista, joilla sijaishuolto on epäonnistunut monta kertaa perusteellisesti. Se jättää lapseen syvät jäljet.

Vaativan tason lastensuojeluyksikössä luvataan lähtökohtaisesti, ettei lasta enää siirretä eteenpäin, vaan oireilu otetaan vastaan ja löydetään tavoitteellisella työskentelyllä keinoja auttaa lasta ja hänen perhettään. Positiivista viime vuosien kehityksessä on, ettei lapsen tarvitse enää käydä läpi laitoskierrettä, vaan hänen haasteensa osataan tunnistaa, niihin tartutaan heti riittävällä tasolla ja haetaan suoraan riittävän resursoitua ja osaamiseltaan vahvaa vaativan tason palvelua.

Kehityspolku, jota ei voi kopioida

Erikoistuminen vaativan tason lastensuojeluun ei ollut vain päätös, vaan pitkä prosessi, joka vaatii systemaattista työtä. Tätä kehityspolkua ei voi ohittaa tai kopioida nopeasti.

Henkilöstön sitouttaminen ja näkemysten jakaminen

Aluksi henkilöstöltä tuli epäilyksiä siitä, minkä tyyppistä vaativan tason työskentely on. Vaativan tason asiakkaiden ajateltiin olevan lähtökohtaisesti aina aggressiivisia. Pääsimme alkuun, kun pystyimme karistamaan ennakkoluuloja. Vaikka aggressiivinen käyttäytyminen olisi yksi oire, meidän ydinosaamistamme on pystyä vaikuttamaan oireilun taustalla oleviin asioihin.

Ensimmäisten onnistumisten jälkeen seuraavien yksiköiden muuttaminen vaativalle tasolle oli helpompaa. Olemme jakaneet kokemuksia niin johtoryhmätasolla kuin työyhteisöissä. Ohjaajat ovat myös vierailleet yksiköissä kertomassa vaativan tason yksiköiden arjesta. Se on paras tapa jakaa näkemystä.

Erikoistuminen erikoistumisen sisällä

Koska olemme iso toimija, voimme tarjota laajasti erilaisia sijaishuoltopaikkoja myös vaativalla tasolla. Tällä hetkellä oman alueeni eli Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan 15 lastensuojeluyksiköstä viisi on vaativan tason yksiköitä, ja ne kaikki ovat pikkuisen eri tavalla profiloituneita. Jokaiselle löytyy oma tilansa ja kohderyhmänsä.

Meidän pitää jatkuvasti pitää silmät ja korvat auki siitä, millaiselle avulle on tarvetta. Esimerkiksi tänä vuonna muutimme lastensuojeluyksikkö Pihakoivun Taimi-toimipisteen alle 12-vuotiaiden lasten vaativan tason yksiköksi. Työskentely pienten lasten kanssa on selkeästi erilaista verrattuna muihin alueen vaativan tason yksiköihin, joissa asiakkaat ovat teini-ikäisiä.

Pystymme vastaamaan ja mukautumaan hyvin erilaisiin haasteisiin. Arvioimme jokaisen yksittäisen paikkakyselyn ja jokaisen lapsen tilanteen erikseen. Työntekijämme osaavat lukea lapsen papereita oikealla tavalla ja miettiä jo ennen kuin lapsi on muuttanut yksikköön, miten meidän tulisi toimia juuri hänen kanssaan.

Osaamisen rakentaminen arjessa

Lähtökohtaisesti meillä on riittävän koulutettu ja kokenut työyhteisö. Lisäkoulutamme työntekijöitämme koulutussuunnitelman mukaisesti sekä tunnistamme, missä meidän pitäisi olla vahvempia. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, miten ylläpidämme yhteistä ajattelutapaa – miten suhtaudumme meille sijoitettuihin lapsiin ja heidän perheisiinsä, näemmekö lapset haasteiden vai vahvuuksien kautta ja miten ylläpidämme ajattelutapaa myös vaikeissa hetkissä?

Yhteistä ajattelutapaa ei voi opettaa pelkästään kouluttamalla. Lähi- ja esihenkilötyöllä sekä sillä, miten esihenkilö muodostaa työyhteisön ja huolehtii siitä, on valtavan suuri merkitys vaativan tason yksiköissä. Sen eteen on tehtävä työtä arjen lomassa koko ajan. Vaativat asiakastilanteet voivat jäädä pyörimään työntekijöiden mieleen, jolloin lähiesihenkilön on oltava riittävän lähellä ja rakennettava tietyt struktuurit, kuten säännölliset tiimi- ja työyhteisöpalaverit, työnohjaus ja hyvä työterveyshuolto.

Myös henkilöstön pysyvyydellä ja sitoutuneisuudella on suuri merkitys työyhteisön ja asiakkaidemme näkökulmasta. Omalla alueellani henkilöstövaihtuvuus on ollut monta kuukautta putkeen nolla. Se kertoo, että meillä on asiat hyvin ja työntekijämme viihtyvät työssään.

RAI-arviointi ja perhetyö ohjaavat työskentelyä

Laajasti käyttöönottamamme lastensuojelun RAI-arvioinnin työkalu on yksi keino, jolla erotumme muista toimijoista. RAI-arviointi ohjaa työskentelyämme ja saamme siitä hyvää tietoa paitsi yksittäisen lapsen arkeen, myös työskentelymme vaikuttavuudesta laajemminkin.

Olemme viime vuodet panostaneet lastensuojelun laitoshoidossa myös perhetyöhön, jossa otamme yhä enemmän lapsen perhettä mukaan työskentelyyn. Perheet ovat meille kumppaneita, joiden kanssa meillä on yhteinen tehtävä tehdä lapsen arjesta mahdollisimman hyvää ja saavuttaa asetetut tavoitteet. Hyvät kokemukset perhetyöstä näkyvät jo meille tulevissa paikkakyselyissä. Se osoittaa, että olemme tehneet oikeita valintoja ja tarjoamme sellaista palvelua, jota tilaajat ja asiakkaamme kaipaavat.

Viesti päättäjille: Köyhällä ei ole varaa ostaa kuin parasta

Tällä hetkellä käydään paljon keskustelua lastensuojelun kustannusten kasvusta ja sijaishuollon keskittymisestä yksityisille palveluntuottajille. Liian usein unohdetaan se perusasia, ettei yksityisiä toimijoita olisi, jos niiden tarjoamille palveluille ei olisi tarvetta. Palvelutarve ei ole lisääntynyt siksi, että yksityissektori on lähtenyt mukaan, vaan päinvastoin.

Yksityisten palveluntuottajien roolin kasvu juontaa juurensa vuosituhannen vaihteeseen, jolloin Suomen valtio halusi avata terveys- ja sosiaalipalvelut kilpailulle. Sosiaaliala on inhimillinen ala, ja ajattelenkin, että toimimme kumppanina hyvinvointialueelle, emme kilpailijana. Hyvinvointialueella on omia palveluita, meillä on omia, ja yhdessä täydennämme toisiamme. Näin muodostuu riittävä palvelukenttä, jotta asiakkaat saisivat tarpeitaan vastaavan tuen.

Vaativan tason laitoshoidon hinta ei ole halpa, mutta tässä pätee kuitenkin vanha sanonta, ettei köyhällä ole varaa ostaa kuin parasta. Hyvinvointialueilla on tarve vähentää kuluja ja leikkauksia tehdään myös ostopalveluista, mikä on ymmärrettävää, mutta onko se aina kannattavaa? Pitäisi miettiä enemmän, mistä ostetaan ja mihin tarpeeseen. Jos ostetaan ensin väärää palvelua, lapselle aiheutetaan lisää kärsimystä purkamalla sijoitus ja hakemalla uutta sijaishuoltopaikkaa. Kannustan tilaajia tekemään vertailua: mitä palvelu sisältää, mitä siitä maksetulla rahalla on luvattu hoitaa ja pidetäänkö luvatusta kiinni? Jos vaativan tason palvelulla saamme lapsen käymään koulun loppuun sekä pääsemään elämässä eteenpäin ihan veronmaksajaksi asti, se maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Toivon, ettei lastensuojelu mene suljetun laitoshoidon suuntaan, mistä tällä hetkellä puhutaan. Pohjoismaisena toimijana olemme jo nähneet Ruotsissa, miten suljetut laitokset on ajettu alas, koska niillä ei saavutettu oletettua vaikuttavuutta. Miksi me tekisimme saman virheen perässä? Jos suljemme lapsia yhteiskunnan ulkopuolelle, en usko, että saavutamme mitään hyvää. Sen sijaan työskentelyn pitäisi lähteä liikkeelle vahvuuksista ja ottaa verkostot mukaan. Näin pyrimme parantamaan lasten elämää ja vahvistamaan heidän valmiuksiaan myös sijoituksen jälkeen.

Humanan Paremman huomisen rakentajat -blogisarjassa humanalaiset jakavat ajatuksiaan ajankohtaisista ja tärkeistä sosiaalialan aiheista. Blogin kirjoittaja Elias Mänttäri toimii Humana lastensuojelupalveluissa palvelujohtajana, vastuualueenaan Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan lastensuojelun laitospalvelut – yhteensä 15 yksikköä ja 97 asiakaspaikkaa. Hän haluaa rakentaa parempaa huomista kohtaamalla, keskustelemalla, vaihtamalla näkökulmia ja uudenlaisella, rohkealla ajattelulla.

Tutustu Humanan lastensuojelun laitospalveluihin
Lue lisää lastensuojelun laitospalveluiden eri tasoista
Heidi Haapalan blogi: Lapsilla on oikeus laatuun, joka varmistetaan erikoistumalla
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi