Muutos on mahdollisuus tuulettaa vanhoja tapoja
Lastensuojeluyksikön muuttaminen erityistasolta vaativalle tasolle voi kuulostaa suurelta harppaukselta. Kun muutos suunnitellaan hyvin ja kaikki saavat äänensä kuuluviin,
voi se sujua yllättävän kevyesti. Lastensuojeluyksikkö Namika 1 & 2 yksikönjohtaja Laura Pylvänäinen kertoo blogitekstissään, että parhaimmillaan muutos ravistelee pois vanhat turhat tavat ja tuo tilalle jotain parempaa.
Kun kuulimme, että lastensuojeluyksikkömme Namika 1 muuttuu vaativan tason yksiköksi, ilmassa oli jännitystä ja epävarmuutta: mitä muutos tarkoittaa käytännössä, miten se muuttaa arkeamme ja ennen kaikkea pärjäämmekö?
Olen työskennellyt sosionomina lastensuojelussa yli 15 vuotta. Tänä aikana on ollut nähtävissä, että nuoret voivat yhä huonommin. Kun nuori ei saa apua riittävän ajoissa, hänen tilanteensa kriisiytyy ja ongelmat muuttuvat moninaisemmiksi ja vakavammiksi. Sen vuoksi vaativan tason laitoshoidon tarve kasvaa koko ajan yhteiskunnassamme, ja meillä on myös halu vastata tähän tarpeeseen tarjoamalla nuorille turvallinen ja riittävän resursoitu ympäristö, jossa he saavat tarvitsemansa avun.
Suunnitelmallisuus on avain onnistuneeseen muutokseen
Namika 1:n työntekijöille vaativan tason työskentely on jo ennestään tuttua, koska naapurissa Namika 2:ssa on tehty vaativan tason lastensuojelua jo vuosia. Yksiköt ovat samassa talossa, jossa vain väliovet erottavat ne. Namika 1:n työntekijät ovat nähneet läheltä, millaista työ vaativalla tasolla on, ja tehneet sitä itsekin. Siksi hyppy ei tuntunut niin suurelta kuin miltä se paperilla näyttää.
Omassa tiimissämme ja työnohjauksessa olemme puhuneet muutoksesta avoimesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja olemme käyneet läpi, mitä kukin ajattelee ja tuntee. Järjestelmällisyys teki muutosprosessista sujuvan. Usean kuukauden ajan tapasimme säännöllisesti lastensuojelupalveluiden johdon, muiden konvertoituvien yksiköiden johtajien ja vastaavien ohjaajien kanssa ja saimme pallotella ajatuksia sekä jakaa huolia ja ideoita. Tiesimme koko ajan, mitä milloinkin tapahtuu ja langat ovat olleet koko ajan meillä omissa käsissä. Kun suunnitelma on selkeä, myös epävarmuus vähenee.
Enemmän aikaa, enemmän läsnäoloa
Kun lastensuojeluyksikkö konvertoidaan erityistasolta vaativalle tasolle, suurin muutos on resurssien kasvu. Aikaisemmin meillä oli seitsemän asiakaspaikkaa ja yhdeksän työntekijää. Nyt asiakaspaikkoja on kuusi ja vakituisia työntekijöitä yksitoista. Numeroina nämä kuulostavat ehkä pieniltä muutoksilta, mutta arjessa se tarkoittaa valtavasti enemmän.
Kun nuoria on vähemmän ja aikuisia enemmän, jokaiselle nuorelle on enemmän aikaa ja työskentely voi olla suunnitelmallisempaa. Meidän on mahdollista ennakoida nuoren oireilua sekä suunnitella yhä tiiviimmät ja tarkemmat päivä-, viikko- ja kuukausiohjelmat. Voimme panostaa myös omaohjaaja-aikaan yhä enemmän ja seurata sitä entistä systemaattisemmin. Vaativalla tasolla nuorella voi olla jopa kolme omaohjaajaa kahden sijaan. Aloitamme myös moniammatillisen hoito- ja kuntoutustyöryhmän, jossa nuoren asioita käydään läpi säännöllisesti yhdessä vanhempien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten kanssa.
Yhteisöllisyys on ollut meillä aina tärkeä tavoite, mutta jatkossa myös siihen panostetaan vieläkin enemmän. Tällä hetkellä käynnissä oleva kuntosaliryhmä jatkuu, ja meillä on muutenkin toiveena, että nuoret saisivat kokeilla erilaisia harrastuksia omien toiveidensa mukaan. Haluamme käydä luonnossa ja olemme suunnitelleet myös kädentaitoryhmää. Toki teemme jatkossakin asioita spontaanisti, mutta yhteisöllisessä, suunnitelmallisessa työskentelyssä voimme harjoitella myös muita taitoja, kuten vuorovaikutusta ja toisen hyväksymistä. Ne ovat oleellisia asioita ihan jokaiselle.
Tilat, jotka rauhoittavat
Meidän onneksemme – tai luultavasti kaukonäköisen suunnittelun ansiosta – nykyisten tilojemme valmistuessa vuonna 2023 niissä oli jo huomioitu mahdollisuus vaativan tason toimintaan. Esimerkiksi eristyshuone, joka vaativassa yksikössä vaaditaan, sijaitsee Namika 1:n ja 2:n välissä ja on molempien yksiköiden yhteiskäytössä.
Muutenkin yksikkömme tilat ovat aivan uskomattoman ihanat. Olen työskennellyt monenlaisissa erilaisissa laitoksissa eikä tämä tunnu lainkaan sellaiselta. Esimerkiksi katon akustiikkalevyt ja lattiamateriaalit vaimentavat ääniä sekä estävät kaikumisen. Myös rauhallisessa ja seesteisessä värimaailmassa on otettu huomioon se, että pystymme hoitamaan aistiyliherkkiä ja hyvinkin vahvasti oireilevia nuoria.
Koska asiakaspaikkojen vähentyessä Namika 1:ssä vapautui yksi makuuhuone, olemme suunnittelemassa sinne aistihuonetta eli rentoutustilaa, jossa nuoret voivat rauhoittua. Yksikkömme nuoret ovat innoissaan mukana ideoinnissa.
Aito kohtaaminen on paras työkalu
Vaativa taso edellyttää työntekijöiltä vankkaa ammatillista osaamista. Psykiatrinen osaaminen on ollut vahvuutemme jo pitkään. Olemme kouluttautuneet niin traumaosaamiseen, kiintymyssuhteisiin, itsetuhoisen nuoren kohtaamiseen kuin lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon lastensuojelussa. Lisäksi alkuvuodesta kaikki suorittavat vaativan tason MAPA-koulutuksen.
Itse olen myös neuropsykiatrinen valmentaja ja neuropsykiatrisesti oireilevat nuoret ovat minulle sydämen asia. Haluan jalkauttaa tätä ymmärrystä myös ohjaajien arkeen, koska siitä hyötyvät kaikki nuoret – eivät vain ne, joilla on diagnoosi. Yksi sairaanhoitajistamme teki opinnäytetyön hermostollisen vireystilan lääkkeettömästä säätelystä ja koulutti työntekijöitämme. Se on avannut silmiä siihen, miten tunteet ja hermosto toimivat yhdessä.
Resurssien, teorian ja menetelmien keskellä tärkein työkalumme on silti aito kohtaaminen. Nuoret aistivat, jos aikuinen esittää jotain muuta kuin on. Luottamus syntyy, kun työssä saa olla oma itsensä – välillä höpsötellä ja nauraa, välillä puhua vaikeistakin asioista. Meillä on hyvä huumori sekä tiimissä että nuorten kanssa, ja se kantaa vaikeiden päivien yli. Kun vuorovaikutus on aitoa ja välittäminen todellista, voimme olla niitä turvallisia aikuisia, joita yksikkömme nuoret tarvitsevat.
Muutos tuulettaa ja tekee hyvää
Niin omat ohjaajamme kuin sosiaalityöntekijät ja muut yhteistyökumppanit ovat ottaneet muutoksen vastaan positiivisesti. Olen myös yllättynyt siitä, miten helposti muutos on tapahtunut. Ehkä isoin oivallus prosessissa on ollut se, miten tervetullutta muutos voi olla ja miten hyvää se tekee koko tiimille ja yksikölle. Kun jouduimme käymään läpi kaikki toimintatapamme, saimme tilaisuuden säilyttää kaikki toimivat tavat sekä heittää roskiin kaikki turhanpäiväiset säännöt ja vanhat ajatusmallit, joita kukaan ei enää muistanut kyseenalaistaa.
Itse koen, että lastensuojeluyksikön muutosprosessi on kuin muutto uuteen kotiin. Kun pakkaa muuttolaatikkoja, huomaa miten paljon turhaa on kertynyt. Myös työssä tarvitaan välillä tuuletusta, jotta näkee kaiken kirkkaammin. Ohjaajia kuultiin koko prosessin ajan, ja saimme vaikuttaa siihen, millaisen yksikön haluamme rakentaa. Kun tiimi on sitoutunut, muutos ei tunnu uhalta vaan mahdollisuudelta. Kun on resursseja, on enemmän aikaa ja suunnitelmallisuutta sekä mahdollisuus tarjota juuri sellaista apua, jota nuoret tarvitsevat.
Humanan Paremman huomisen rakentajat -blogisarjassa humanalaiset jakavat ajatuksiaan ajankohtaisista ja tärkeistä sosiaalialan aiheista. Blogin kirjoittaja Laura Pylvänäinen työskentelee yksikönjohtajana Namikan lastensuojeluyksikössä Lahdessa. Hän haluaa rakentaa parempaa huomista olemalla välittävä ja turvallinen aikuinen sekä työkaveri, joka on aina läsnä ja kuuntelee.
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi