“Minulla on isot korvat ja lämmin sydän” – perheohjaaja Hinni Pekkarinen on Humanalla unelmaduunissa
Omat hyvät kokemukset lastensuojelusta ohjasivat sosiaalialan opintoihin ja töihin Humanan perheohjaajaksi. Tutustu Hinni Pekkarisen urapolkuun.
Keikkatöitä lastenkodissa, mielenterveysasuntolassa ja päihdepuolella. Vaikka erilaisissa yksiköissä työskentely oli antoisaa, lähihoitaja Hinni Pekkarinen alkoi väsyä keikkailuun ja jatkuvasti vaihtuviin työnantajiin. Kun Humanan avopalveluiden Espoon tiimi haki perheohjaajaa vakituiseen työsuhteeseen, Pekkarinen tajusi, että työ yhdistäisi kaiken vuosien varrella koulussa, työssä ja elämässä opitun. Vain työskentely päivä- ja iltavuoroissa mietitytti.
– Viikon asiaa mietittyäni heräsin yhtenä yönä viideltä ja ajattelin, että nyt laitan sen hakemuksen. Sain puoli seitsemältä vastauksen, että hakemukseni oli ihana ja erikoinen, sekä pyynnön tulla haastatteluun, Pekkarinen kertaa alkuvuoden 2022 tapahtumia.
Haastattelu oli seuraavana päivänä, ja siitä seuraavana päivänä Pekkariselle ilmoitettiin, että hän sai paikan. Nyt Pekkarinen on paitsi mielenterveys- ja päihdepuolelle erikoistunut lähihoitaja, myös kokemusasiantuntija, joka pystyy hyödyntämään omia kokemuksiaan työssään.
“En tiedä, olisinko hengissä, jos en olisi päässyt silloin koulukotiin”
Pekkarisen lapsuusvuosia varjosti väkivaltainen ja vakavasti mielenterveys- ja päihdeongelmainen isäpuoli, jonka iskujen kohteeksi hän joutui kapinoidessaan vastaan. Pekkarinen oli ahdistunut ja pelkäsi asua kotona, mutta ei osannut pyytää apua. Varhaisteininä yhden karkureissun päätteeksi hänet huostaanotettiin koulukotiin Turkuun. Pekkarisen mukaan tämä pelasti hänen elämänsä.
– Sopeuduin nopeasti ja tajusin, että täällä voin elää, minulla on oma huone eikä minun tarvitse pelätä. Se oli todella käänteentekevää. En tiedä, olisinko edes hengissä, jos en olisi päässyt silloin koulukotiin.
Koulukodissa Pekkarisen tilanne ymmärrettiin hyvin, mutta 1990-luvulla huostaanoton jälkihoito ei toiminut. Kun repaleinen nuori muutti peruskoulun jälkeen omilleen, hän ajautui vääriin piireihin ja huumeiden pariin. Hän sai suoritettua tarjoilijan ammattitutkinnon, mutta oli huonossa kunnossa. Lopulta Pekkarinen jätti Turun taakseen, lopetti päihteiden käytön, rakensi elämänsä alusta ja tuli äidiksi 24-vuotiaana.
Hyvät kokemukset lastensuojelusta kantoivat Pekkarisen elämässä myöhemmin. Eron ja pikkulapsiarjen uuvuttamana hän hankki perheelleen apua tekemällä itse lastensuojeluilmoituksen.
Pekkarinen ihmettelee välillä itsekin, miten pitkälle hän on päässyt elämässään huonoista lähtökohdista huolimatta.
– Minulla on niin vahva tahto pärjätä, onnistua ja näyttää itselleni, etten ole enää se pahoinpidelty koulukotilapsi tai päihdeongelmainen nuori, vaan perheenäiti. Olen tehnyt lujasti töitä, mutta en olisi pärjännyt yksin.
Halu auttaa muita kumpusi baaritiskiltä
Pekkarinen kertoo vitsailevansa, että työskennellessään tarjoilijana hän teki ihmisistä päihdeongelmaisia, mutta lähihoitajana haluaa auttaa heidät kuiville. Pekkarinen rakastaa kuunnella ihmisten huolia ja auttaa.
– Minulta kysyttiin työhaastattelussa, mikä on vahvuuteni tällä alalla. Vastasin, että minulla on isot korvat ja lämmin sydän. Haluan olla se, joka tukee, kuuntelee ja ymmärtää.
Kun Pekkarinen sai lapsia, tarjoilijan ilta- ja yöaikaan painottuva työ ei enää sopinut yksinhuoltajan elämään. Hän työskenteli jonkin aikaa kahvilassa tarjoilijana ja kaupassa myyjänä, kunnes hänelle tuli palo tehdä jotain suurempaa ja merkityksellisempää.
Pekkarinen tiesi, että haluaisi auttaa muita jollain tavalla, muttei tiennyt missä ammatissa. Lisäksi luki- ja hahmotushäiriö olivat saaneet Pekkarisen vihaamaan koulunkäyntiä, eikä hän uskonut voivansa opiskella itselleen uutta ammattia.
– Kerran meillä käynyt perhetyöntekijä kysyi, että mitä sinä Hinni haluaisit tehdä. Aloin kertoa ajatuksistani, ja hän sanoi, että tuohan on lähihoitajan työtä. Ihmettelin, että eivätkö kaikki lähihoitajat ole töissä sairaalassa!
Pekkarinen haki opiskelemaan, pääsi sisään, opiskeli kaikki kurssit ja valmistui lähihoitajaksi kiitettävin arvosanoin.
Itsenäistä työtä asiakkaiden parhaaksi
Pekkarinen on työskennellyt Humanalla pian vuoden perheohjaajana, joka toimii niin lastenhoitajana, ammatillisena tukihenkilönä kuin perhetyössä sosionomin parina. Iso osa Pekkarisen työstä on lapsiperheiden asumisen tukea, jossa hän auttaa perheen aikuista talousasioiden järjestämisessä.
Työnkuvaansa Pekkarinen vertaa pienyrittäjään. Humana tarjoaa auton ja työvälineet, asiakkaat sekä esimiehen tuen, mutta muuten hänellä on vapaus ja vastuu hoitaa työnsä itsenäisesti, työparin aikataulujen sekä asiakkaiden toiveiden kanssa yhteen sovittaen. Pekkarisen mukaan työnantajan luottamus tuo turvallisen olon ja lisää työn merkityksellisyyttä.
– Minun ei tarvitse todistella, miten hyvä olen työssäni ja miten mukava olen, vaan pystyn näyttämään sen työlläni ja saamallani palautteella.
Pekkarinen on tyytyväinen, että Humanalla hänen ei tarvitse hävetä huostaanotto- ja koulukotitaustaansa, vaan sen voi kääntää hyödyksi. Hän ymmärtää asiakkaita, koska jakaa monen kanssa samanlaisen taustan.
– Kuka olisikaan parempi työntekijä kuin sellainen, joka on kokenut kaiken itse. Olen huomannut, että asiakkaat arvostavat minua ihan eri tavalla, kun kerron omasta taustastani.
Rauhallisesti ja turvallisesti unelmaduunissa
Keväällä Pekkarinen aikoo osallistua nepsy-valmentajakoulutukseen. Hän on myös kuunnellut kursseja Humana-akatemiasta. Hänestä on selvää, että Humanalla kannustetaan kouluttautumaan.
– Minulle sanottiin heti haastattelussa, että lue itsesi sosionomiksi, niin saat tehdä taas laajemmin töitä, Pekkarinen kertoo.
Pekkarinen arvostaa Humanan koulutusmahdollisuuksia, mutta on tyytyväinen siihen, missä hän on nyt: vakituisessa työpaikassa rakastamansa perhetyön parissa. Myös esihenkilö tunnistaa Pekkarisen vahvuudet ja osaa tarjota juuri mielenterveyspuolen lähihoitajalle sopivia asiakkaita. Pekkarisella onkin rauhallinen ja turvallinen olo, kun ei ole kiire mennä minnekään.
– Tässä voin nyt tehdä unelmaduunia ja vuosien kuluessa kehittyä ja kouluttautua, jos haluan.
Lue myös Hinni Pekkarisen blogiteksti lastensuojelun ennakkoluulojen poistamisesta