Keikkarista yksikönjohtajaksi – lastensuojelu on lempeyttä ja pinkin eri sävyjä
Keikkatyö Pienryhmäkoti Puolenhehtaarinmetsässä sai lastentarhanopettajan rakentamaan uudestaan mielikuvansa lastensuojelutyöstä ja etenemään yksikönjohtajaksi. Tutustu Anne Hyytiäisen urapolkuun.
Vuosituhannen vaihteessa Anne Hyytiäinen opiskeli sosionomiksi ja tähtäsi töihin päiväkotiin. Osa Hyytiäisen opiskelukavereista teki työharjoittelujaksoja lastensuojelussa. Hyytiäisen mielikuva lastensuojelusta oli karu.
– Kysyin heiltä, miksi menette vapaaehtoisesti töihin noin haastaviin paikkoihin ja oletteko te ihan hulluja.
Hyytiäinen valmistui sosionomiksi ja aloitti työt päiväkodissa. Kun hän vuonna 2008 oli palaamassa töihin äitiyslomalta ja etsi sopivaa työpaikkaa, ajatus paluusta päiväkotiin omien lasten ikäisten pariin ei tuntunutkaan enää hyvältä. Silloin Hyytiäinen näki työvoimatoimiston sivuilla, että pienryhmäkoti Puolenhehtaarin Metsä haki työntekijää. Hyytiäinen päätti hakea keikkariksi ja katsoa, olisiko lastensuojelu niin kamalaa kuin hän oli aina ajatellut. Yksikön kodinomaisuus ja tunnelma muuttivat Hyytiäisen mielikuvan lastensuojelusta.
– Kun astuin pienryhmäkoti Metsätähteen, tiesin heti, että tämä on minun paikkani ja minun kuuluu jäädä tänne töihin.
Nyt Hyytiäisellä on takana jo 15 vuotta Puolenhehtaarin Metsässä. Pienryhmäkodin yksikönjohtajana hän on halunnut, että jokainen ovesta sisään astuva vieras tuntee itsensä yhtä tervetulleeksi ja lämpimästi vastaanotetuksi kuin hänkin työhaastatteluun tullessaan.
Keikkarista ohjaajaksi ja lopulta yksikönjohtajaksi
Hyytiäinen oli ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä Metsätähdessä. Alkuun hän teki pienen työryhmän apuna keikkaa omaan pikkulapsiperheen elämäntilanteeseen sopivasti, mutta lopulta hänet palkattiin vakituiseksi ohjaajaksi. Vuonna 2012 hän vaihtoi Puolenhehtaarin Metsän toiseen yksikköön, Metsäapilaan, missä hän työskentelee edelleen. Vuonna 2017 yksikönjohtaja oli jäämässä äitiysvapaalle ja Hyytiäiseltä kysyttiin, kiinnostaisiko häntä ottaa tämän paikka vastaan.
– Ajattelin, että ei mitenkään kiinnosta! En ollut ikinä elämässäni ajatellut ruveta esihenkilöhommiin. Minua kuitenkin kannustettiin hakemaan paikkaa.
Hyytiäinen päätti hakea paikkaa ja sai sen. Lopulta äitiyslomasijaisuudesta tuli vakituinen tehtävä, jossa hän työskentelee edelleen. Hyytiäisen mielestä Humana tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet päästä työuralla eteenpäin ja kehittyä ammatillisesti, ja siitä hänen oma uransakin on esimerkki. Työharjoitteluun voi tulla jo 18-vuotiaana.
– Meillä on paljon sellaisia työntekijöitä, jotka tulevat ensin työharjoitteluun. Kun työharjoittelu sujuu hyvin, he alkavat tehdä keikkaa ja sitä kautta heistä tulee meille ohjaajia. Ja miksei yksikönjohtajiakin!
Työtä ammatillisella rakkaudella
Pienryhmäkoti Metsäapila on iso, keltainen omakotitalo hevoslaidunten ja metsän välissä Vihdin Nummelassa. Se tarjoaa kodin seitsemälle 8–15-vuotiaalle lapselle. Hyytiäinen kertoo, että erityisesti pienten lasten kohdalla toivo, usko ja arvostus ovat entistä vahvemmin läsnä työssä, kun lapsen elämän kulkuun voidaan vaikuttaa niin konkreettisesti.
– Tätä työtä tehdään kaikella ammatillisella rakkaudella. Meillä annetaan paljon haleja ja sylejä niille, jotka ottavat vastaan.
Yksikönjohtajan työ on hyvin itsenäistä, ja siihen kuuluu paljon kaikkea hallinnollisista tehtävistä esihenkilötyöhön ja yksikön somekanavien päivittämisestä oman työryhmän kehittämiseen. Lähiesihenkilönä hän kuuntelee, tukee ja ohjaa työntekijöitä. Hän on myös tiiviisti mukana yksikön arjessa.
– Haluan tietää, mitä talon lapsille kuuluu, mutta ajattelen, että jos työntekijät eivät voi hyvin, eivät lapsetkaan voi hyvin. Minun tärkein tehtäväni on valmentaa työntekijöitä ja auttaa heitä jaksamaan työssään, Hyytiäinen summaa.
Ammatillisuus kasvaa joka päivä. Hyytiäinen kokee, että yksikönjohtajana hänen vahvuutensa on se, että hänellä on tausta keikkarina ja ohjaajana. Siinä vaiheessa, kun keikkari kysyy, kuinka paljon pitää tehdä makkarakeittoa, Hyytiäinen muistaa itsensä samassa tilanteessa ja yrittää neuvoa. Erityisen antoisaa Hyytiäisen mielestä on nähdä, miten hyvää työtä ohjaajat tekevät. Hän haluaa, että työntekijät tuntevat olonsa arvostetuiksi ja että heillä on mahdollisuus kehittyä työssään.
Humanan kehitys- ja koulutusmyönteisyys saa kiitosta. Hyytiäisen mielestä Humana on antanut hyvin vapaat kädet kehittää omaa ja työryhmän osaamista. Ohjaajia koulutetaan muun muassa nepsy-valmentajiksi. Tarvittaessa Humana kuitenkin tarjoaa isot hartiat, joihin luottaa esimerkiksi hr- ja palkka-asioissa.
– Humanalla luotetaan siihen, että yksiköissä tehdään parhaat ratkaisut, eikä niitä sanella ylhäältä. Näin voimme toteuttaa omannäköistä laadukasta lastensuojelua.
“Haluan löytää jokaisesta hyvän”
Hyytiäinen kertoo, että 15 vuoden työura lastensuojelussa on muuttanut hänen elämänkatsomustaan ehdottomasta lempeäksi, ymmärtäväksi ja kuuntelevaksi. Esimerkiksi aiemmin hän saattoi ajatella, että jos lapsi varastaa, siitä pitää rangaista. Enää hän ei ajattele asioita yhtä mustavalkoisesti, vaan näkee enemmän harmaan – tai pinkin eri sävyjä.
– Työntekijät sanovat aina joskus, että hei Anne, sinulla on vähän liian pinkit lasit, kun puolustan meidän lapsiamme ja haluan löytää jokaisesta hyvän.
Sama pätee myös vanhempiin – hän haluaa nähdä pahojen tekojen takana myös hyvyyden. Esimerkiksi lastaan väkivaltaisesti kohteleva vanhempi ei ole lähtökohtaisesti paha, vaan hänen omassa repussaan on sellaista painolastia, mikä saa hänet tekemään pahoja asioita.
– Uskon, että yleensä jokainen vanhempi yrittää parhaansa, mutta aina se ei riitä. Silloin me tulemme apuun. Ajattelen, että olemme vanhempien kanssa kasvatuskumppaneita. Vanhemmilla on paras osaaminen lapsestansa, mutta he tarvitsevat apua.
Parasta palautetta on lasten perheiltä tuleva palaute niin omasta kuin koko työryhmän työstä.
– Yksi äiti sanoi minulle, että olet ensimmäinen, johon lapsi luottaa, ja se johtuu siitä, että sinä puolustat häntä. Työssä on vähän sama kuin omienkin lasten kanssa, olen leijonaemo myös yksikön lapsille.
Hyvä työ näkyväksi
Hyytiäinen kertoo, että jossain kohtaa hän kriiseili sen kanssa, voiko hän tehdä samaa työtä vanhaksi mummoksi asti. Nyt hän on saanut itsensä kanssa rauhan.
– Minulla on nyt hyvä olla tässä enkä tiedä, mitä tuleva tuo tullessaan. En oikeastaan mieti sitä.
Hyytiäinen toivoo, että hän pystyisi omalla työllään tekemään näkyväksi sen, miten hyvää työtä kaikissa lastensuojeluyksiköissä tehdään.
– Haluaisin kirkastaa lastensuojelun rumaa kuvaa pinkimmäksi, koska sitä se on. Vaikka työ on rankkaa, tahdon tuoda esiin tekemäämme hyvää.
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi