Altistusharjoituksissa pakko-oireinen nuori saa kohdata tunteensa turvallisesti

Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan kouluttautunut psykiatrinen sairaanhoitaja Mia Huttunen käyttää työssään altistusharjoituksia erilaisten pakko-oireiden hoitoon. Huttunen työskentelee Aurassa sijaitsevassa Tuulenvireessä, joka tarjoaa psykiatrista asumispalvelutoimintaa psyykkisesti oireileville nuorille aikuisille.

”Jos ajatellaan laajemmassa mielessä altistusharjoituksia, niin ne ovat altistamista elämässä ilmeneville tunteille. Näitä harjoituksia voidaan käyttää laajemminkin kuin vain pakko-oireisuuksiin”, Tuulenvireessä palveluvastaavana työskentelevä Mia Huttunen kertoo.

Tunteiden kohtaaminen vaatii luottamusta

Olennaista altistusharjoituksissa on omien tunteiden kohtaaminen. Aikaisemmin nuori on voinut esimerkiksi pyrkiä satuttamaan itseään, jos hänellä on ollut ahdistusta tai epämääräinen paha olo. Nuori on saattanut tottua myös siihen, että lääkitys on ratkaisu tunteiden hallintaan. Nuoren kanssa pyritäänkin löytämään uudenlaiset keinot tunteiden kohtaamiseen. ”Lääkitystä pystytään harjoitusten myötä vähentämään huomattavasti, kun lääkkeille ei ole enää tarvetta”, Huttunen kertoo.

Altistusharjoitukset ovat aina nuoren itsensä näköisiä, vaikka perusrunko niissä onkin sama. Altistusharjoituksissa nuori kohtaa ammattilaisen tuella muun muassa ahdistuksen tunteensa.

Ilman ohjausta ja tukea esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät prosessit, kuten suihkussa käynti, voivat olla tuntikausien mittaisia. ”Lähden työssäni rakentamaan luottamusta nuoren kanssa niin, että nuoren mielestä on luontevaa, että olen hänen kanssaan sellaisessa tilanteessa läsnä, missä ihminen normaalisti on yksin. On myös tärkeää saada nuori uskomaan, että mielestäni nuoren toiminnassa ei ole mitään tuomittavaa. En ole arvostelemassa häntä, vaan tukemassa”, Huttunen kuvailee.

Erilaiset pakko-oireet vaativat erilaista lähestymistapaa. Jos pakkotoimintona on pyrkiä vahingoittamaan itseään, voidaan askartelun avulla saada aikaan jokin kaunis pysyvä lopputuotos ahdistuksen tunteen kohtaamisesta. Tällöin altistusharjoitus vaatii Huttuselta tarkkaa kehon lukemista ja nuoren lähellä olemista, kun nuori käyttää saksia.

Tavoitteita kohti, onnistumisista iloiten

Altistusharjoitukset etenevät vähitellen, ja ajan myötä pakko-oireen aiheuttama ahdistus vähenee. Nuoren tavoitteena voi olla, että hän oppii elämään pakko-oireidensa kanssa. Nuoret saavat Tuulenvireessä käytännön malleja ja oppimiskokemuksia siitä, miten asiat saa sujumaan helpommin pakko-oireisen ajattelun kanssa. Oireiden lieveneminen riippuu paljon nuoresta ja hänen omasta motivaatiotasostaan. Myös lääkitys ja muu elämäntilanne vaikuttavat asiaan.

”Pikavoittoja ei ole odotettavissa, vaan nuoren ehdoilla mennään. Mikään ei tapahdu hetkessä. Vaikka tietyt pakkotoiminnot voivat olla läheisillekin kuormittavia, nuori ei tee niitä tahallaan, ja hän on Tuulenvireessä oppimassa helpomman tavan toimia”, kertoo Huttunen.

Onnistumista muistetaan aina iloita yhdessä. Kun pakko-oireita saadaan lievennettyä, esimerkiksi aiemmin tuntikausia kestänyt suihkussa käynti menee nyt ohi puolessa tunnissa, on se suuri riemun aihe sekä nuorelle, että Mia Huttuselle: ”Työ vaatii paljon avoimuutta, ja sen pitää olla vastavuoroista. Aito läsnäolo, toinen toisensa arvostaminen ja tasavertainen suhde mahdollistavat nämä onnistumiset.”

Nuori voi harjoitella Tuulenvireen tehostetun palveluasumisen jälkeen itsenäisempää asumista päärakennuksen vieressä sijaitsevassa rivitalossa ennen omaan asuntoon siirtymistä. ”Pyrimme Tuulenvireessä mahdollistamaan nuorelle elämän eväät sellaisiksi, että hän pärjää itsenäisesti, ja tietää mihin voi ottaa yhteyttä jos hän tarvitsee apua”, kuvailee Huttunen.

Lue lisää Tuulenvireestä