”Halusin ammatin, jossa pääsen auttamaan muita”

Kysyimme Humanan lastensuojelupalveluissa työskenteleviltä Emilialta, Josélta ja Annukalta, miten heistä tuli sairaanhoitajia, mitä heidän työnsä Humanassa pitää sisällään sekä mikä heidän työssään on parasta.

Emilia, Paimionmarkki 1:n vastuusairaanhoitaja

”Lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, koska halusin ammatin, jossa pääsen auttamaan muita. Punnitsin ammatteja, joissa saa olla ihmisten kanssa ja ´olla hyödyksi´, ja sairaanhoitaja nousi päällimmäiseksi mieleen. 2008–2009 tein päätöksen, mitä haluan opiskella, ja koulun aloitin 2010 Salossa, Turun AMK:n englanninkielisellä linjalla.

Humanalla aloitin 2019 elokuussa ohjaajana, kun lastensuojelun erityistason yksikkö Paimionmarkki 1 avattiin Paimiossa. Työni pitää sisällään perusohjaustyötä ja lisäksi olen vastuussa yksikön lääkehoidosta. Pidän huolen siitä, että lapsilla ovat lääkkeet ja hoitokontaktit ajan tasalla. Työssäni pääsen hyödyntämään sairaanhoitajan oppejani myös pienissä tapaturmissa, kuten vaikka silloin kun lapsi on lyönyt nyrkillä seinään.

Työssäni parasta on lasten kanssa toimiminen ja puuhailu. Ja se, kun haastavassa lapsessa näkee oman työryhmän työn tuloksen. Tulos näkyy esimerkiksi siinä, kun lapsi, jonka kanssa sai taistella suihkuun menosta, menee sinne nykyään lähes aina joko itse tai yhdestä kehotuksesta. Ne ovat niitä hetkiä, kun näkee johdonmukaisen työskentelyn tuloksen. Siitä saa voimia jatkaa samalla linjalla.”

José, Niityn vastuusairaanhoitaja

”Toimin armeijassa lääkintämiehenä ja päätin palveluksen jälkeen hakea Espooseen sairaanhoitajakoulutukseen. Suuri haaveeni oli, ja on vieläkin, lähteä kehitysaputöihin – tuon haaveeni toteutan vielä ennen eläkeikää.

Lastensuojeluun päädyin muutaman mutkan kautta, ja olen työskennellyt lastensuojelulaitoksissa ja avopuolella yhteensä seitsemän vuotta. Nykyisessä toimessani Niityssä Nummelassa olen ollut kolme vuotta. Olen tällä hetkellä tiimin ainoa sairaanhoitaja ja pyrinkin tuomaan sairaanhoidollisen näkemyksen tiimipalavereihin, lisäksi toimin vastuuohjaajana sekä lääkevastaavana. Nautin suunnattomasti työstäni ja tiimin moniammatillisuudesta ja sen tuomasta yhteisen tekemisen hyvästä pöhinästä.

Parasta työssäni on kuitenkin ehdottomasti lasten kanssa tekeminen ja se, että saan olla läsnä heidän onnistumisiensa hetkillä.”

Annukka, Nuorisopsykiatrisen Asumiskoti Puron Puro1:n ja Vastaanottoyksikön sairaanhoitaja

”Lukion jälkeen minua kiinnostivat opiskelut hoitoalalla, ehkä luontaisena jatkumona jo pintaraapaisuna tutuksi tulleen kotipalvelutyön kautta, ja koin auttamistyön siten luontevaksi valinnaksi jatko-opiskelua ajatellen. Sain syksyllä 2001 opiskelupaikan Vaasan ammattikorkeakoulusta, josta valmistuin keväällä 2005 ensimmäiseltä suomenkieliseltä terveydenhoitotyön opintolinjalta.

Nykyisessä työssäni lastensuojelussa olen ollut 10 vuotta, joista muutaman ensimmäisen ohjaajana ja 2014 alkaen sairaanhoitajan tehtävissä. Työskentelen asumiskoti Purossa kahden yksikön riveissä ja koitan parhaani mukaan pitää osaltani talomme sairaanhoidollisista asioista huolta.

Oma työni on pitkälti paperihommaa ja puheluita, mutta tietysti myös juokseviin käytännön tehtäviin osallistumista yksiköllä. Hoidon jatkuvuuden järjestäminen ja ylläpito yhteistyössä eri tahojen kanssa on usein aikaa ja paneutumista vaativaa palapelin kokoamista. Usein ajattelen, että tekemäni työ ei välttämättä ole heti konkreettisesti niin näkyvää, mutta sen tekemättä jättäminen kuitenkin tulisi pian tiputellen vastaan. 

Työssä parasta on hyvä yhteishenki ja erilaisuuden tuoma rikkaus sekä eteenpäin menemisen meininki. Näen tämän sopivan sekä nuoriimme että meihin aikuisiin. Haastava paletti pysyy koossa, kun jokaisella on omia juttuja – tapoja, tyylejä ja osaamisalueita, joista sopivana yhdistelmänä muodostamme moniulotteisen ja vahvan tiimin."