Yhdessä koettuja retkiä muistellaan vielä vuosienkin jälkeen lämmöllä

”Arjen Sydämen kahden nuoren kanssa olimme retkeilemässä Liesjärven kansallispuiston maisemissa. Nuoret olivat retkeä jo kovasti odotelleet ja tavaroiden pakkaaminen sujui reippaasti. Talolla katsoimme yhdessä yöpymisvarusteet ja kalastusvälineet mukaan. Talolta lähdimme ensin kaupan kautta hankkimaan nuorten toivomaa retkieväiksi sopivaa muonaa, kuten makkaraa ja nuudeleita. Aamupalatarpeiksi puuroa, munia ja pekonia sekä tietysti kunnollista pannukahvia.

Matka perille kesti noin tunnin verran ja perillä kansallispuiston parkkipaikalla olimme alkuillasta noin klo 19. Reittiä olimme suunnitelleet jo hieman etukäteen, joskin jätimme mennessä yhden lenkin kiertämättä, jotta majoittuminen ei mene liian myöhälle. Ilma oli mitä mainioin ja luonto näytti kauniilta ilta-auringon sitä valaistessa päivän viimeisillä säteillä. Tyynistä metsälampien ja järvien pinnoista heijastuivat metsän kuvajaiset ja moninaiset vesilinnut ilahduttivat meitä läsnäolollaan. Varjopuolia tyynellä ja lämpimällä kelillä toki oli se, että matkaa taittaessa tuli melkoisen kuuma. Lisäksi riesanamme oli illan edetessä koko ajan kasvava hyttysparvi, joten pistoksilta emme päässeet välttymään.

Matkaa suunnittelemallemme yöpymispaikalle autolta kertyi reilut viisi kilometriä. Nuorilla alkoi loppumatkasta jo hieman usko sekä huumori loppumaan, kun edellä mainitut seikat enenevässä määrin matkan edetessä meitä koko ajan vaivasivat. Lopulta kuitenkin saavuimme perille yöpymispaikaksi kaavailemallemme Peukalolammille, missä ei meidän onneksemme edes ollut ketään muita retkeilijöitä yöpymässä. Näin saimme nauttia omasta mainiosta seurastamme sekä luonnon rauhasta. Siellä kiehautimme ensimmäiseksi perinteiset perilletulokahvit sekä nälkäisimmille kulkijoille pahimpaan hätään aimoannokset nuudeleita, ja jo alkoi elämä taas hymyilemään.

Loppuilta kuluikin ensin telttoja pystyttäessä ja sen jälkeen makkaraa paistaessa sekä yöhön valmistautuvan metsän ja luonnon ääniä kuunnellessa. Kalastus jäi tältä kerralta väliin haastavan rannan vuoksi.

Yöpuulle vetäydyimme noin klo 24 maissa, joskaan nuorille uni ei tahtonut tulla silmään. Ilmeisesti metsän äänet pitivät sen verran valppaana, että loppujen lopuksi unet jäivät nuorilla retki-Roopeilla yön aikana hyvinkin mitättömiksi. Lintujen laulussakin oli taukoa vain noin kahden tunnin ajan, noin puolesta yöstä kello kahteen.

Aamulla kuitenkin nousimme reippaasti klo 6 maissa aamupalan tekoon ja hyvin tuntuikin maistuvan jännittävän yön jälkeen kunnon aamiainen. Sen jälkeen pakkailimme kamppeet kasaan ja lähdimme tallustamaan takaisin kohti autoa. Paluumatka autolle sujuikin hyvin reippaasti ja positiivisin mielin. Hyttysistä huolimatta!

Parasta nuorten mielestä reissulla oli tietenkin ruoka sekä toki myöskin ylipäänsä retkellä oleminen. Runsaslukuiset hyttyset aiheuttivat retken aikana runsaasti sadattelua ja kutinaa, mutta se ei kuitenkaan haitannut mukana olleita nuoria. Toinen mukana olleista nuorista totetesi, että ´todennäköisesti unohdan tämän kaiken (hyttyset ja kuumuus) välittömästi Arjikseen palattuamme ja haluan heti lähteä uudelle retkelle´.”

Retkellä on aikaa olla yhdessä ja läsnä

"Oman kokemukseni perusteella voisin sanoa, että lähes kaikki normaalista arjesta poikkeava toiminta mahdollistaa erilaisen kontaktin saamisen mukana oleviin nuoriin. Varsinkin silloin, kun oikeasti lähdetään pidemmäksi aikaa jonnekin missä ollaan tiiviisti yhdessä ja saman asian äärellä. Tällöin nuoret saavan kokemuksen, että ohjaaja on ´oikeasti´ lähtenyt mukaan nimenomaan heitä varten ja ´joutuu´ käymään läpi samat koettelemukset kuin hekin. Samalla sekä nuorista ohjaajalle että ohjaajasta nuorille näyttäytyy uusia puolia, jotka ei tavallisessa arjessa välttämättä tule esille. 

Yleisesti tiedostettua on se, että jo pelkällä luonnossa olemisella on paljon positiivisia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Yhdessä nuorten kanssa retkeillessä pystytään heille tarjoamaan luonnosta nauttimisen lisäksi mahdollisuus kokea ja kokeilla monille uusia asioita. Näitä ovat vaikkapa nuotiolla istuminen, teltassa majoittuminen ja ruuan valmistaminen metsässä. Esimerkiksi jo elävä tuli riittää usein siihen, että nuoret kokoontuvat sen ääreen ja mahdollisesti alkavat keskustelemaan syvällisemmistäkin asioista. Samalla nuorille mahdollistuu ainakin hetkeksi irtautuminen normaalisti jatkuvasti läsnä olevasta informaatiotulvasta, mikä toki saattaa monista tuntua jopa pelottavaltakin. Nuorille uusien asioiden kokeminen ja tekeminen yhdessä ohjaajan kanssa taas mahdollistaa nuoren ja ohjaajan välisen suhteen syvenemisen, mikä vie eteenpäin arjessa. 

Juuri erilaiset yön yli kestävät retket, laskettelu- ja mökkireissut sekä leirit tuntuvat usein olevan niitä, joita nuoret muistelevat vielä vuosienkin jälkeen lämmöllä. Toki ne luovat myös yhteishenkeä mukana olleiden keskuuteen. Jo tältäkin lyhyeltä reissulta jäi mukana olleiden keskuuteen elämään paljon hauskoja juttuja ja muistoja.

Jotta nuoret voivat kokea meidän olevan heitä varten, tarvitaan yhteisiä kokemuksia ja ennen kaikkea yhteistä aikaa, aikaa olla läsnä ja aikaa olla yhdessä."