Sairaanhoitajan matka kriisialueilta lastensuojelutyön johtoon

Ampumahaavoja, malariapotilaita, käärmeenpuremia ja skorpioninpistoja. Niistä on melko pitkä matka Jalasjärvelle nuorisokoti Valokkiin ja Kauhajoelle lastensuojeluyksikkö Leppälintuun, mutta niidenkin hoitamisesta on kokemusta.

Lahtelalla on pitkä kokemus erilaisista sairaanhoitajan, johtajan ja kouluttajan töistä. Nuorempana hän ehti toimia useamman vuoden kenttälääkintätehtävissä kriisialueilla. Esimerkiksi Darfurin alueella Lahtela toimi suomalais-irlantilaisen yksikön toisena vastaavana sairaanhoitajana. Työ kriisialueilla on opettanut ainakin stressinsietokykyä, jolle on käyttöä myös nykyisessä työssä.

– Afrikan operaatiossa asuimme teltassa koko ajan, olimme samojen ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin, eikä vapaapäiviä haasteellisen sijainnin vuoksi ollut lainkaan. Ammatillisesti se oli hyvin mielenkiintoista, Lahtela kertoo.

Alun perin Lahtelasta piti oikeastaan tulla palomies. Kun hän pelastusopiston käytyään pääsi näkemään ambulanssityötä, alkoikin ensihoito houkutella enemmän, joten hän opiskeli työn ohella sairaanhoitajaksi. Sittemmin hän eteni koulutus- ja johtotehtäviin, ja toimi ennen Humanaan tuloaan muun muassa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä ensihoidon kenttäjohtajana.

Kahvipöytäkeskustelusta työhaastatteluun

Humanaan Lahtela päätyi suoraan hallinto-oikeuden luennolta. Vuonna 2015 Lahtela oli opintovapaalla ja teki hallintotieteen opintoja Vaasan yliopistossa, kun kahvitauolla tuli puheeksi työskentely lastensuojelussa. Opiskelukaveri kysyi Lahtelalta, saisiko hän antaa tämän yhteystiedot tuttavalleen Humanassa.

Kun Lahtela sitten lähti luennolta, puhelin soi saman tien. Hän ajoi suoraan työhaastatteluun ja otti vastaan paikan ohjaajana Humanan lastensuojeluyksikössä. Vaikka opinnot olivat kesken, uudenlainen työ ja mahdollisuus oppia houkutti.

– Olin siihen mennessä tehnyt parinkymmenen vuoden ajan ensihoitoa kentällä, asiantuntijana, kehittäjänä, opettajana ja johtajana. Osittain tuntui, että olin nähnyt sen puolen jo. Oli virtaa ja halua oppia uutta.

Lastensuojelutyössä Lahtelaa motivoi vahva merkityksellisyyden tunne, että saa auttaa ihmisiä ja tehdä jotain tärkeää.

Lahtela teki ohjaajan töitä vuoden verran, ja nautti siitä, että sai olla osa tiivistä työyhteisöä. Sitä ennen hän oli tehnyt pitkään esihenkilö- ja kehittämistyötä vailla varsinaista tiimiä. Hetken hän iloitsi myös siitä, että sai unohtaa työasiat, kun painoi työpaikan oven kiinni.

– Ei kestänyt kauaa, että lähdin taas esihenkilötehtäviin, mutta siinä hetkessä ja elämäntilanteessa työ ohjaajana oli kuin pieni irtiotto aiempaan.

Työn merkitys tulee asiakkaista

Tällä hetkellä Lahtelan työhön Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan lastensuojelualueen yhtenä toiminnanjohtajana kuuluu toimia omien yksiköiden, nuorisokoti Valokin ja lastensuojeluyksikkö Leppälinnun johtajien esihenkilönä. Valokin osalta hän on myös kasvatuksellinen vastuuhenkilö.

Työ on vaihtelevaa, mutta muodostuu pitkälti ihmisten tapaamisesta – esimerkiksi yksiköiden omista kokouksista, johtoryhmien ja kehittämishankkeiden palavereista sekä kahdenkeskisistä keskusteluista työntekijöiden kanssa.

Vaikka lastensuojelun laitostyöhön liittyy väkivallan uhkaa ja kuormitusta, Lahtela haluaa työllään vaikuttaa erityisesti siihen, että työntekijöillä olisi hyvä olla ja turvallista tehdä työtä. Hän haluaa mahdollisuuksien mukaan olla osa myös yksiköiden arkea.

– Yritän vierailla omissa yksiköissäni sen verran usein, että tunnen jollain lailla kaikki työntekijät ja sijoitetut lapset.

Työn merkityksellisyys muodostuu Lahtelalle juuri asiakkaista.

– Olen paljon mukana yksittäisten lasten kasvatuksellisissa asioissa, kuten keskustelemassa ja linjaamassa, mitä työskentelymenetelmiä käytetään. Lasten tarinat ja onnistumiset tekevät työstä tekemisen arvoista.

Yksiköihin sijoitetuilla nuorilla on monia erilaisia haasteita, kuten käytöshäiriöitä, väkivaltaisuutta, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia ja neuropsykiatrisia häiriöitä sekä koulunkäyntiongelmia. Kunkin lapsen asiat ovat kuitenkin moninaisia, ja niitä ratkotaan kokonaisvaltaisesti. Kun lapsi on sijoitettu Humanan yksikköön, yksiköllä on kasvatusvastuu, johon kuuluvat kaikki lapsen arkeen ja elämään liittyvät asiat terveellisestä syömisestä ja unirytmistä koulunkäyntiin ja itsenäistymistaitoihin.

– Kun lapsi tai nuori sijoitetaan meille, hän on saattanut kiertää jo monta laitosta. Me haluamme tehdä työmme niin, ettemme joudu koskaan sanomaan, että joku on meille liian vaikea tapaus. Yritämme aina löytää jonkin tavan auttaa lasta.

Halu oppia uutta ja kehittää asioita vie eteenpäin

Lahtelan uralle on mahtunut monia erilaisia töitä ja hankkeita, joista osaa hän on tehnyt päällekkäin ja oman yrityksen kautta. Työpäivät ovat venyneet usein pitkiksi.

– Työ on ollut minulle elämäntapa ja harrastus. En väittäisi itseäni kovin kunnianhimoiseksi tai kilpailuhenkiseksi. Sen sijaan minulla on riittänyt mielenkiintoa erilaisiin asioihin ja halua nähdä ja oppia uutta.

Sitä Lahtela on arvostanut myös Humanassa, että ilmapiiri on kehittämishenkinen ja avoin. Se on tuntunut raikkaalta ja inspiroivalta.

– Toki Humanakin on iso yritys ja byrokratiaa tarvitaan, mutta meillä ollaan kaukana jäykkyydestä ja kankeista kaavoista.

Suurin oppi, jonka Lahtela on uransa aikana saanut, on sisäisen äänen kuuleminen.

– Kun toimii oman arvopohjan mukaan ja oppii luottamaan intuitioon enemmän ja enemmän, työ helpottuu. Useimmiten se ratkaisu, joka tuntuu oikealta, on juuri oikea.

Tutustu Humanan avoimiin työpaikkoihin https://ura.humana.fi/

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi