Missä menet mielettömän tärkeä ja parjattu sosiaaliala?

Mieletön tulevaisuus -tapahtuma oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa puhujavieraat piispa Teemu Laajasalo, ylikonstaapeli Leea Virkkunen ja everstiluutnantti Jussi Ylimartimo pohtivat, miten mielettömältä tulevaisuus nuorille tällä hetkellä näyttäytyy.  

Tapahtuman toinen osa toteutettiin nojatuolikeskusteluna, jossa pohdittiin avun pyytämisen ja vastaanottamisen vaikeutta, puhuttiin palveluihin liittyvistä stigmoista sekä mietittiin sosiaalialan tulevaisuusnäkymiä. Keskustelemassa olivat sosiaalityön esihenkilö Terhi Leskinen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen lapsiperheiden varhaisen tuen yksiköstä sekä Laurea-ammattikorkeakoulusta vastavalmistunut sosionomi Aatu Lehtinen. Keskustelua luotsasivat lastensuojelupalveluiden johtaja Kimmo Huhtimo sekä avopalveluiden johtaja Kimmo Säikkä Humanasta.

Osataanko apua hakea ja saako sitä silloin, kun tarve on?

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että avun vastaanottaminen on edelleen vaikeaa. Suomalainen mentaliteetti on se, että pitää pärjätä yksin. Apua haetaan vasta ääritilanteessa ja viimeisenä keinona, kun itse ei enää kerta kaikkiaan jaksa. 

– Hyviä palveluita on olemassa, mutta niitä voi olla hankala hakea silloin, kun tilanne on jo päässyt pahaksi. Esimerkiksi palvelusetelimalli voi tuntua liian vaikealta siinä tilanteessa, kun voimavarat ovat lopussa. Usein palvelunumeroon soittava asiakas toivoo vain, että lähettäisimme jonkun avuksi, pitkään sosiaalialalla toiminut Leskinen kuvaili.

Kimmo Säikkä kertoi yli kymmenen vuoden kokemuksellaan, että kukaan ei ole koskaan sanonut: ”Ei ennaltaehkäiseviä palveluita tarvita – annetaan vaan asioiden eskaloitua”. Iso ongelma onkin palveluiden löydettävyys.

– Osataanko googlata lapsiperheiden kotipalvelu ja tiedetäänkö, mitä se pitää sisällään? Säikkä kysyi aiheellisesti.

Leskinen kertoi, että eriarvoisuus ja polarisoituminen näkyvät asiakkaissa. Ennen perhepalveluiden asiakkaat tulivat lastensuojelun kautta. Nykyään kotipalvelua saa ilman asiakkuuttakin. Silti stigman pelko elää vielä vahvasti.

– Ihmiset pelkäävät leimautuvansa huonoiksi vanhemmiksi, jos pyytävät apua. Meidän tehtävä alalla on purkaa tätä stigmaa, Leskinen totesi.

Toisaalta myös lastensuojelupalveluihin kohdistuvat ennakkoluulot vaikeuttavat avun hakemista.

– ”Iso paha lastensuojelu tulee ja vie lapset pois”. Me alalla toimivat toki tiedämme, että eihän se näin ole, tuore sosionomi Aatu Lehtinen muistutti.

Palveluvelka ja resurssipula ovat kuitenkin tosiasioita ja aina apua ei pystytä tarjoamaan juuri silloin, kun tarve on. Poliittisilla päätöksillä on tärkeä rooli, jotta alalla ylipäätään on työskentelyn edellytykset.

– Poliittiset kaudet ovat lyhyitä, sammutellaan tulipaloja ja tehdään lyhytnäköisiä ratkaisuja. Varhaisen vaiheen toimenpiteet näkyvät tuloksissa vasta pidemmällä aikavälillä. Sote-uudistuksessa on kuitenkin tähän asti paras tahto vahvistaa varhaisia palveluita, Leskinen tuumasi.

Miten lisätä alan houkuttelevuutta, jotta tekijöitä riittää tulevaisuudessakin?

”Ei ikinä sote-alalle”, näin joulukuussa 2022 sosionomiksi valmistunut Aatu Lehtinen ajatteli aikaisemmin. Hän hakeutuikin merialalle ja palveli laivastossa, kunnes tapahtui käänne.

– Harva unelmoi lapsena sosionomin ammatista tai näkee itsensä lastensuojelulaitoksen johtajana, vaan tälle alalle yleensä päädytään. Ala tavalla tai toisella löytää ihmisensä, Lehtinen totesi.

– Ennestään tutusta perhekodista soitettiin ja kysyttiin, että tuletko töihin. Vastasin aluksi en. Kun kysyttiin uudelleen, vastasin lopulta kyllä ja sillä tiellä ollaan, hän kertoi urapolustaan.

Monipuolisen työkokemuksen ja laajan koulutuksen hankkinut Terhi Leskinen hakeutui alalle, koska oli kiinnostunut auttamisesta, yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Hän uskoo, että kohtaamisilla ja hyvällä johtamisella on suuri merkitys sosiaalialalla. Eikä sovi unohtaa teknologian tuomia mahdollisuuksia ja uudistuksia.

– Alaa pitää tuulettaa! Tarvitaan rohkeutta, jotta voimme uusiutua ja purkaa urautumista, Kimmo Huhtimo muistutti.

Alalle tarvitaan rohkeita nuoria ja kokeneita osaajia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa vanhoja toimintamalleja. Ala kaipaa myös positiivisempaa keskustelua mediassa.

– Julkisuudessa on aivan liikaa alaa koskevia negatiivisia juttuja. Lehdistä olisi hyvä lukea myös merkityksellisestä työstä ja onnistumisista, Leskinen totesi.

– Vuositasolla onnistumme kuitenkin tuhansia kertoja, Säikkä yhtyi Leskisen kommenttiin.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja arjen kokemusten jakaminen koettiin alan toimijoiden keskuudessa tärkeiksi. TikTok-sossut ja muut alan somevaikuttajat saivat osallistujilta kiitosta siitä, että ovat tuoneet myös sitä työn toista puolta näkyväksi.   

Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että maailman mielettömyydestä huolimatta nuoriso voi kuitenkin hyvin. Lastensuojelussa näkee jäävuorenhuipusta vain sen aivan pienen kärjen. Mielettömän hieno tulevaisuus tehdään yksi asia ja yksi nuori kerrallaan.

Voit katsoa kaikki tapahtumatallenteet osoitteessa www.mieletontulevaisuus.fi.

Mieletön tulevaisuus -tapahtumasarja saa jatkoa kuluvan vuoden aikana, ja seuraava tilaisuus järjestetään Jyväskylässä 23.3.2023.