Sosiaaliala kaipaa toivoa, dialogia ja yhteistyötä
Julkaistu: 2023-04-05Jyväskylässä järjestetyn Mieletön tulevaisuus -tapahtuman toisessa osassa keskusteltiin toivon tulevaisuudesta – miten pitää mieli toiveikkaana ja rakentaa tulevaisuuden uskoa, kun maailma on myllerryksessä? Vieraina keskustelemassa olivat aiemmin puheenvuorot pitäneet piispa Matti Salomäki ja nuorisopsykiatri Hanna Kakkonen, Jyväskylän ammattikorkeakoulun asiantuntija Asta Suomi sekä Keski-Suomen hyvinvointialueen erikoissosiaalityöntekijä ja sijaishuollon johtava sosiaalityöntekijä Salla Tolppila. Keskustelua luotsasi Humanan lastensuojelupalveluiden johtaja Kimmo Huhtimo.
Huhtimon mukaan toivo on oletus siitä, että jotain suotuisaa tulee tapahtumaan. Siinä on siis optimismia mukana. Tämä ajatus alusti panelistit iltapäivän aiheeseen ja siihen, miten toivo näkyy heidän työssään.
Piispalle toivo on yksi kolmesta tärkeästä teemasta: usko, toivo ja rakkaus. Tolppila puolestaan koki, että lastensuojelutyö on toivon ylläpitämistä ja rakentamista, vaikka taustalla olisi erilaisia traumoja.
– Sote-alalle suuntautuvilla ihmisillä on varmasti jo lähtökohtaisesti positiivista kipinöintiä, jossa näkyy toiveikkuus, Suomi mietti.
Kakkosen mielestä toivo näkyy siinä, että lasten ja nuorten on mahdollista elää arvojen mukaista elämää ja kokea elämänsä merkityksellisesti. Aikuisten tehtävä on tukea heitä toivon ylläpitämisessä.
Valonpilkahdukset ruokkivat toivoa ja auttavat sietämään vaikeita tilanteita
Aina ei kuitenkaan ole niin helppoa olla toiveikas. Elämässä tulee vastaan odottamattomia asioita, joihin ei ole osannut varautua: sairastuminen, läheisen kuolema tai taloudelliset ongelmat. Miten siinä tilanteessa toivo kasataan kokoon uudestaan ja jatketaan elämää?
Salomäen mukaan ensimmäinen asia kriisien äärellä on ihmisen kohtaaminen.
– Kuuntelu, läsnäolo ja tilanteeseen mukaan meneminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. Sanat tulevat sitten jossain kohtaa, Salomäki neuvoi.
Tolppilan mukaan toivo on koetuksella silloin, kun lapsi tai nuori menettää luottamuksen viranomaisiin, järjestelmään, kouluun tai ihmissuhteisiin. Siitä seuraa osattomuuden ja arvottomuuden kokemuksia, jotka saavat tulevaisuususkon horjumaan.
Luottamuksen rakentamiseen ei ole taikakeinoja. Se, että ihmiset tulevat kuulluiksi, kohdatuiksi ja vakavasti otetuiksi, vaatii aikaa ja suhteen rakentamista. Kakkosen mukaan muistot voivat lukita menneisyyteen ja nuorta pitäisi tukea muovautumaan vapaasti uudelleen. Ikävien tunteiden äärellä kannattaa olla avoin, hyväksyvä ja miettiä, että mistä ne nousevat.
– Joskus vaan ärsyttää ja tuntuu, että mistään ei tule mitään. Jatkuva positiivisuus voi siinä kohtaa tuntua aika raskaalta, Kakkonen muistutti.
Myönteinen elämänkatsomus ja toiveikkuus rohkaisevat katsomaan tulevaisuuteen valoisasti. Salomäki muistutti, että välillä on synkempää ja se pitää hyväksyä. Myös Suomi oli samaa mieltä siitä, että epätoivoisesti ei voi yrittää olla toiveikas. Joskus kuitenkin näkökulman muuttaminen voi auttaa. Kakkosen mukaan oivallukset syntyvät siitä, että uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Myös vanhemmilta sukupolvilta voi saada perspektiiviä ja uskoa siihen, että ennenkin on selvitty.
Lastensuojelu ei yksin ratkaise lastensuojelun ongelmia
Julkisen keskustelun perusteella lastensuojelun toivolla ei mene kovin hyvin juuri nyt. On isoja rakenteellisia kysymyksiä, jotka pitää ratkaista ja korjata. Tolppila mainitsi tästä yhtenä esimerkkinä lastensuojelulain muutoksen.
Lainsäädäntö on hidas prosessi ja sen onnistuminen edellyttää avointa keskustelua, yhteistyötä ja voimien yhdistämistä. Suomen mielestä ratkaisuja kannattaa etsiä myös oman toimialan ulkopuolelta.
– Yhteistyöhön tarvitaan aika yllättäviäkin kombinaatioita. Totutut tavat usein estävät muutoksia ja olisi hyödyllistä tarkastella, mitä muualla tehdään, hankeasiantuntija Suomi ehdotti.
– Omissa poteroissa on totuttu puhumaan tietyllä tavalla eikä välttämättä tulla ymmärretyiksi sen ulkopuolella, Kakkonen sanoi ja peräänkuulutti avoimempaa dialogia, jota tässäkin tilaisuudessa on käyty.
Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että he kaikki toimivat ihmisten parhaaksi omilla tonteillaan ja uskoivat, että arjessa on mahdollista saada isojakin onnistumisia aikaiseksi. Yhdessä ajatteleminen on kehittävää ja palkitsevaa, eikä se aina vaadi edes lisäpanostuksia.
– Moniammatillisesti ja monialaisesti kun toimitaan, niin pystytään toimimaan tehokkaammin näilläkin resursseilla, Kakkonen summasi.
Mistä asioista toivo koostuu?
Tilaisuuden lopuksi pohdittiin yhdessä yleisön kanssa, mitä toivo kenellekin merkitsee ja millaisia asioita siihen liitetään. Tolppilan mielestä toivo syntyy pienistä kohtaamisista ja teoista, ja siihen liittyy tietynlainen vakaus ja ennakoitavuus. Jonkin verran vaaditaan myös sitä, että suostutaan epävarmuuteen, Salomäki lisäsi.
Toivoon liitettiin toisaalta sinnikkyyttä ja pitkäjänteistä ponnistelua, ja toisaalta taas armollisuutta ja arjen lämpöä. Toivo voi syntyä tavanomaisista asioista eikä siihen tarvitse liittyä äärikokemuksia ja dopamiinibuusteja.
Yleisöstä kerrottiin terveisiä, että nuorille ja lastensuojelulaitoksiin kuuluu hyvää. Alalla työskentelevien mielestä on tärkeää, että lapset ja nuoret uskovat omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa. Monesti meiltä aikuisilta riittää iloinen asenne ja lämmin katsekontakti, yleisöstä kommentoitiin.
