”Tavoitteena ei ole olla yksin hyvä, vaan auttaa muita pärjäämään”

Puhujakolmikko Lasse Kukkonen, Merja Rasinkangas ja Tomi Kiilakoski. 

Humanan hyvinvaikuttaja, tiiminjohtaja Katja Viide toivotti osallistujat tervetulleiksi tilaisuuteen, jossa kattoteemana oli yhteisöllisyys, nuoret ja koulumaailma. 

Miten yhteisöllisyyttä rakennetaan jääkiekkomaailmassa?

Ensimmäisenä lavalle asteli Oulun Kärppien kehitysjohtaja Lasse Kukkonen. Hän uskoo, että kun joukon jäsenet tuntevat itsensä tärkeiksi, he päätyvät tekemään epäitsekkäitä tekoja koko yhteisön parhaaksi.

Useasti ajatellaan, että yhteisöllisyys on fiilis, jonka luominen on jonkun vastuulla. Kukkonen on sitä mieltä, että ensimmäinen teko on hoitaa oma ruutunsa. Hänen kokemuksensa mukaan omalla käytöksellä voidaan muuttaa myös toisen ihmisen toimintaa ja sitä kautta koko maailmaa.

Kukkonen on urallaan pelannut useissa jääkiekkojoukkueissa, mukaan lukien NHL:ssä. Hänet valittiin Oulun Kärppien kapteeniksi nuorena miehenä, vasta 21-vuotiaana. Hän koki normaalia nuoren miehen pelkoa epäonnistumisesta ja voimakasta häpeää. Tunnistamaton häpeä voi herkästi tuhota yhteisöllisyyden mahdollisuuden, jos tunne saa yliotteen ja vaikuttaa omaan käyttäytymiseen negatiivisesti.

Kukkosen neuvo on suoraviivaisen selkeä: selvitä tunne- ja arvomaailmasi! Minkä perusteella valitset käyttää aikaasi? Sitä kannattaa miettiä, sillä riittämättömyyden tunne aiheuttaa ahdistusta itselle ja ristiriitaista viestintää muille.

—Jos sanoo, että perhe on tärkeä, niin ei voi lähteä MM-turnauksen jälkeen jätkien kanssa Lappiin viikoksi, Kukkonen antaa esimerkin arvojen ja tekojen kohtaamisesta. 

Motivaatio syntyy Kukkosen mukaan niistä ihmisistä, joiden kanssa halutaan tehdä töitä. Ihmisten ei tarvitse olla parhaita kavereita keskenään, mutta aina voi valita, että kunnioittaa ja arvostaa jokaista.

—Meillä kaikilla on tarve kuulua ryhmään ja tulla kuulluiksi. Hyvän tekeminen ei ole sitä, että tuodaan työpaikalle pullaa ja tehdään työt toisten puolesta. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, miten hoidamme omat hommat ja millä fiiliksellä työpaikalle tullaan, Kukkonen kuvailee.

Emme tarvitse täydellisiä ihmisiä ympärillemme, tarvitsemme ihmisiä. Etenkin nuorille on tärkeä luoda turvallisuudentunne; vaikka tekisi pahimman mahdollisen virheen, nämä ympärillä olevat ihmiset seisovat takana silloinkin. Aikuinen ihminen voi suojella nuorta omilla teoillaan ja esimerkillään. Käyttäytymistä voidaan silti turvallisesti haastaa.

Elämä on Kukkosen mukaan yksi haasteiden jatkumo, ja siitä näkökulmasta katsottuna on erityisen tärkeää, miten vaikeat tilanteet kohdataan yksiköinä ja ryhmänä. Epäonnistumisiin ja yhteisön ulkopuolelta tulevaan kritiikkiin voidaan varautua ennakkoon ja sopia toimintatavoista yhdessä. Pahimmankin mahalaskun jälkeen voidaan ryhmänä miettiä, mikä olisi se ensimmäinen, pienin mahdollinen askel eteenpäin — yhden prosentin parannus riittää.

—Tavoitteena ei ole olla yksin hyvä, vaan auttaa muita pärjäämään, Kukkonen summaa.

Miten yhteisö kannattelee nuoria?

Nuoruus on ikävaihe, jossa kaverit ja kodin ja koulun ulkopuolinen maailma ovat tärkeitä. Nuoren yhteisösidokset tuottavat iloa ja omanarvontuntoa, mutta suuntautuvat toisinaan aikuisten arvoja vastaan. Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Tomi Kiilakoski kertoi nuorten yhteisöllisyyden tarpeista.

Kiilakoski on tutkinut yhteisöllisyyttä parikymmentä vuotta. Yksi yhteisöllisyyden tunnuspiirre on hänen mukaansa vastavuoroisuus.

 – Se mitä minä annan, tulee moninkertaisena takaisin. Yhteisöllisyys luo me-henkeä, luottamusta ja turvallisuutta, hän sanoo.  

Yhteisö vaatii kuitenkin tukemista ja ohjaamista.

Nuoruus on Kiilakosken mukaan elämänkaaren vertaisvetoisin vaihe, jossa kaverit ovat tärkeimpiä vaikuttajia. Kestävät ystävyydet solmitaan usein juuri silloin. Nuorelle tyypillisiä yhteisöjä voivat olla kodit, harrastukset, koulut, sosiaalinen media, seurakunta tai katu.  

– Minusta tulee ihminen, kun ympärillä oleva yhteisö näkee ja tunnustaa arvoni siinä. On tärkeää saada positiivinen tunnustus ja sitä haetaan erilaisin keinoin esimerkiksi kapinoimalla ja kiukuttelemalla. Jengit voivat tarjota yhteenkuuluvuuden tunteen silloin, kun yhteiskunta ei siihen pysty, hän selittää.  

Kiilakosken mukaan nuoret eivät sinänsä ole aikojen saatossa muuttuneet. Teknologian käyttö ja yhteiskuntapoliittinen ympäristö ovat muuttuneet. Nykypäivänä uskonnollisuuden merkitys on vähentynyt, nuoret asuvat enemmän kaupungeissa ja yksilöllisyys on korostunut. Yksilöiltä myös odotetaan enemmän suhteessa yhteiskunnan vastuuseen.

– Ennen laissa sanottiin, että yhteiskunnan tehtävänä on turvata kansalaisille työpaikka. Nykyään työnsaanti on nuorten vastuulla, hän huomauttaa.

Nuorisobarometrissä todettiin, että tyytyväisimpiä olivat ne lapset ja nuoret, jotka kokivat olevansa osa kouluyhteisöä. On tärkeää, että edes yksi opettaja osoittaa kiinnostusta. Se saattaa riittää, jotta nuori näkee itsessään enemmän arvostusta arvottomuuden sijaan.

Nuoria tulisi tukea etenkin niissä kohdissa, kun jokin tuttu yhteisö jättää ulkopuolelle. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi, että ei yrityksestä huolimatta pääse opiskelemaan tai etenemään urheilussa seuraavalle tasolle. Silloin tarvitaan positiivisia ja vaihtoehtoisia kokemuksia. Niitä voivat tarjota muut yhteisöt, jos ne onnistuvat houkuttelemaan nuoren mukaan.

– Nuorille tulisi tehdä selväksi, että tämä yhteisö haluaa sinut, hän vinkkaa eri toimijoille.

Miksi koulunuorten pahoinvointi lisääntyy?

Nuuska, sähkötupakka, huumausaineet, väkivalta – kaikkeen tähän törmätään jo alakoulumaailmassa. Näiden päälle kasvava ruutuaika ja kiusaaminen sosiaalisessa mediassa lisäävät nuorten kuormitusta. Oulun poliisilaitoksen ylikonstaapeli ja ennalta estävän toiminnan ryhmänjohtaja Merja Rasinkangas kertoi, mitä poliisi voi tehdä nuorten pahoinvoinnin purkamiseksi.

Rasinkangas toimii koulupoliisina ja opettaa laillisuuskasvatusta peruskouluissa. Lisäksi hän osallistuu kouluissa tapahtuvien rikosten sovitteluun, joten hän on aivan koulumaailman haasteiden pulssilla.

– Fyysinen väkivalta, kiusaaminen, pahoinpitelyt, näpistelyt ja alaikäisten ryöstöt ovat lisääntyneet viime aikoina merkittävästi. Alakoulussa esiintyy enemmän fyysistä väkivaltaa, kuten potkimista, lyömistä ja kuristamista. Yläkoulussa väkivalta on puolestaan henkistä: nimittelyä ja arvostelua, Rasinkangas kertoo.

Nuoret pelaavat paljon ollessaan yksin kotona, ja älylaitteilla tutustutaan K-18-materiaaliin vanhempien sisarusten kautta jo hyvin nuorena. Sähkötupakka eli vape on uusi ja iso ongelma.

– Sähkötupakkakauppa käy kiivaana yläkoulussa ja siihen liittyy uhkailua ja kiristämistä samaan tapaan kuin huumekaupassa, Rasinkangas tietää.

Koulupoliisi näkee työssään muutamia selkeitä asioita, jotka aiheuttavat lasten ja nuorten pahoinvointia. Kasvanut ruutuaika lisää koululaisten väsyneisyyttä. Sen vuoksi ärsyyntymiskynnys laskee ja väkivaltainen käyttäytyminen lisääntyy. Myös yksinäisyys on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Rasinkankaan mukaan lapsille ja nuorille pitäisi tarjota enemmän ja monipuolisemmin harrastusmahdollisuuksia. Tämä jää pitkälti vanhempien vastuulle, joilla voi olla omia haasteita harrastusten mahdollistamisessa.

Vanhemmuudella on iso rooli kasvatustyössä, mutta mitä sitten tehdään, jos kodin voimavarat eivät riitä?

– Harrastukset ja nuorisotoiminta ovat hyviä tukimuotoja. Perhetyöntekijät ja vanhemmille tarjottava tuki lastensuojelun kautta ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ja sitten ihan perinteinen isovanhempien ja vanhempien sisarusten tuki, jos sellaiseen on mahdollisuus, Rasinkangas listaa keinoja.

Hänen mielestään myös lainsäädäntöä tulisi muuttaa niin, että kouluissa ja lastensuojeluyksiköissä olisi samat oikeudet kuin kotona: kännykän saa ottaa pois ja liikkuvuutta voidaan tarpeen vaatiessa rajoittaa.

– Kuppi on kääntynyt nurinpäin, kun kukaan ei saa enää kasvattaa. Lapsi uhkailee tekevänsä itsestään lastensuojeluilmoituksen, eikä kotonakaan uskalleta enää asettaa rajoja, hän kuvailee tilannetta.

Poliisi pyrkii tiiviiseen yhteistyöhön koulujen, lastensuojelun ja muiden toimijoiden kanssa. Koulupoliisikäynneillä ja moniammatillisella Ankkuri-toiminnalla on ennalta estetty monien ikävien tilanteiden eskaloitumista ja saatu hyvää palautetta nuorilta, jotka saattavat pysäyttää tutun koulupoliisin ihan arkisissa tilanteissa.

– Kerran Stockmannilla shoppaillessani kuulin, kun joku huusi ”kato koulupolliisi”. Siinä oli joukko tuttuja nuoria, jotka kertoivat, että olivat päässeet lukioon. Onnittelin heitä ja sanoin, että ”eipä olisi uskonut, kun sellaisia hupeloita olitte koulussa”. Siihen he vastasivat nauraen: ”No, sinähän meitä kävit kasvattamassa”, Rasinkangas muistelee lämmöllä ostosreissuaan.

Lue myös kooste nojatuolikeskustelusta: "Miten kohdata nuori yksilöllisine elämäntilanteineen ja haasteineen?​"

Kaikki tapahtumatallenteet on katsottavissa osoitteessa www.mieletontulevaisuus.fi.