Lastensuojelulain uudistus pähkinänkuoressa
Lastensuojelulainsäädännön ensimmäisen vaiheen muutokset astuivat voimaan 1.10.2026. Uudistuksen tarkoitus on vahvistaa lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja antaa sijaishuoltoyksiköille sekä perhehoitajille selkeämmät toimivaltuudet turvata lapsen arkea. Tiivistimme, mikä kaikki käytännössä muuttuu.
Kasvatukselliset keinot selkeytyvät
Lastensuojelulaki tunnistaa nykyistä selkeämmin, mitkä asiat kuuluvat tavanomaiseen, hyväksyttävään kasvatukseen – esimerkiksi kännykän tai muiden laitteiden käytön rajaaminen, kotiintuloajat tai läksyjen tekeminen ennen vapaa-aikaa. Näitä ei tarvitse kirjata rajoitustoimenpiteinä, kunhan ne perustuvat lapsen ikään, kehitystasoon ja tilanteeseen. Myös lapseen koskeminen ja fyysinen rajaaminen osana kasvatusta on sallittua, mutta vain silloin, kun se on välttämätöntä, lapsen edun mukaista ja tapahtuu tavanomaisessa kasvatus- ja suojelutarkoituksessa.
Sääntöjä ja rajaamista asetettaessa on aina otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso, mutta myös tausta, kuten kulttuuri ja uskonto, sekä mahdolliset traumakokemukset. Kasvatuksellisia keinoja ei kuitenkaan saa sekoittaa varsinaisiin rajoitustoimenpiteisiin. Esimerkiksi jos kotiintuloajan myöhästymisestä seuraa pitkä ulosmenokielto, kyse ei ole enää kasvatuksellisesta seuraamuksesta vaan liikkumisvapauden rajoittamisesta, josta pitää tehdä erillinen päätös ja kirjaus.
Poisottaminen korvaa haltuunoton
Aikaisemmin rajoitustoimenpiteenä oli aineiden ja esineiden haltuunotto, mutta nyt se on johdonmukaisesti muutettu pois ottamiseksi. Vaikka termi vaihtuu, perusteet pysyvät ennallaan eli pois voidaan edelleen ottaa muun muassa alkoholia, tupakkaa, huumausaineita, vaarallisia esineitä, rahavaroja tai kännyköitä – aina harkinnan perusteella ja lapsen ikä huomioiden.
Poisottamista voidaan käyttää osana kasvatusta ja se voi olla myös rajoitustoimi. Mikäli poisottamisessa käytetään voimaa, esimerkiksi kiinnipitoa, on kyse varmuudella rajoitustoimesta.
Rajoitustoimet tarkentuvat
Lastensuojelulaissa on jonkin verran uudistettu rajoitustoimia.
- Yhteydenpidon rajoittaminen (YPR) voidaan nyt kohdistaa myös määrittelemättömään, anonyymiin henkilöön – esimerkiksi tuntemattomiin somekontakteihin. Päätöksessä on kuitenkin aina lueteltava myös ne henkilöt, keihin lapsi saa pitää yhteyttä. Kiireellisen tai lyhytaikaisen rajoituspäätöksen voi laitoksen johtajan lisäksi tehdä laitoksen johtajan sijainen.
- Kiinnipito on mahdollista, jos lapsi yrittää poistua laitoksen alueelta tilanteessa, jossa hän saattaa vaarantaa oman tai toisen terveyden.
- Henkilön ja omaisuuden tarkastuksia on täsmennetty, esimerkiksi metallinilmaisimen käytön osalta.
- Lain tasolla vahvistetaan myös eristämisessä kameravalvonta, jota ei saa suunnata pesu- tai wc-tiloihin.
Hatkaan liittyvät säännökset uudistuvat
Lastensuojelulain uudistuksen laajin uusi kokonaisuus ovat hatkaan eli luvattomaan poistumiseen lastensuojeluyksiköstä liittyvät säädökset. Jatkossa lastensuojelulaki määrittelee, milloin kyse on luvattomasta poissaolosta, kenellä on velvollisuus etsiä lasta ja millä keinoilla.
Lastensuojelulaitoksella on ensisijainen velvollisuus etsiä yksiköstä karannutta lasta, mutta se ei poista hyvinvointialueen velvollisuutta. Pyynnön lapsen puhelimen paikantamisesta voi tehdä ainoastaan hyvinvointialue, mutta edelleenkin lastensuojeluyksiköllä on oikeus ja velvollisuus tehdä hätäkeskukselle hätäpaikannuspyyntö, jos lapsi on karkumatkan johdosta selkeästi terveyden tai hengen vaarassa.
Lastensuojelulaki mahdollistaa lastensuojeluyksikön työntekijöille myös lapsen kiinnioton, henkilötarkastuksen ja siirtämisen ajoneuvoon voimakeinoja käyttäen, jos tilanne sitä edellyttää. Lastensuojeluyksikön työntekijöillä on oikeus saada poliisilta virka-apua yleisellä paikalla, jos kiinniotto estyy tai tilanne uhkaa eskaloitua. Jos lapsi on kotirauhan piirissä olevassa tilassa (esim. kotona tai kaverin luona), virka-apu on aina pyydettävä hyvinvointialueen kautta.
Koska kiinniotto-oikeus yleisellä paikalla asettaa huomattavia riskejä paitsi työntekijälle, myös lapselle itselleen tai ulkopuolisille tahoille, on riskin minimoimiseksi arvioitava tulisiko tilanteessa pyytää virka-apua. Luvattomasti poissa olevasta lapsesta tulisi tehdä laitoksessa riskiarvio, joka kuvaa konkreettisesti, miksi lapsi on vaarassa. Tämä madaltaa virka-avun saamisen kynnystä. Lastensuojeluyksikön on myös annettava viivytyksettä sosiaalityöntekijälle selvitys tehdyistä toimenpiteistä.
Erityisen huolenpidon jaksosta (EHO) joustavampi
Erityisen huolenpidon eli EHO-jakson voi jatkossa järjestää missä tahansa lastensuojelulaitoksessa, kunhan yksikössä on asianmukaiset tilat, riittävä ammattitaitoinen henkilökunta, tarvittavat asiantuntijat käytettävissä ja lapsen sivistykselliset oikeudet voidaan turvata. Jakson enimmäiskesto pitenee muotoon 90 + 90 vuorokautta. Käytännössä lapsen ei enää välttämättä tarvitse siirtyä jakson ajaksi kokonaan vieraaseen yksikköön.
Lapsen osallisuus ja kirjaaminen vahvistuvat
Säännöt ja käytänteet on käytävä lasten kanssa läpi heidän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti, jotta ne koetaan yhteisiksi ja ymmärrettäviksi eivätkä ylhäältä saneltuina. Samalla huolellinen kirjaaminen nousee entistä tärkeämpään rooliin: se toimii työyhteisön omavalvonnan välineenä, työntekijöiden oikeusturvana ja lopulta myös lapsen oman tulevaisuuden kannalta – lapset saattavat lukea itseään koskevia merkintöjä uudelleen vasta aikuisina.
Kuntouttava suljettu laitospalvelu
Suljettua kuntouttavaa hoitoa voidaan järjestää vain julkisen puolen laitoksissa, käytännössä valtion koulukodissa. Erityinen huolenpito on määräaikaista hoitoa ja huolenpitoa, sen sijaan kuntouttava suljettu hoito on tarkoitettu pitkäaikaiseksi sijaishuollon järjestämistavaksi. Tältä osin muutokset tulevat voimaan 1.1.2027.
Asiantuntijana artikkelissa toimii pitkän linjan sosiaalihuollon juristi Tapio Räty, joka on ollut mukana valmistelemassa sekä nykyistä että tulevaa lastensuojelulakia ja kouluttanut Humanan henkilöstöä uudistuksesta.
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi