Ei yhtään sen huonompi isä

On kulunut kolmekymmentä vuotta siitä, kun Juhan isä lähti.

– En ole nähnyt isääni kuin kaksivuotiaana enkä muista, miltä hän näyttää, Juha kertoo.

Nyt 32-vuotiaana hän on itse kahden lapsen isä. Hän päätti jo nuorena, että haluaa olla omille lapsilleen parempi isä kuin hänen omansa, joka hylkäsi hänet.

– En koe, että olen ollut yhtään sen parempi isä. Se on aiheuttanut minulle paljon epäonnistumisen tunnetta. Olen joskus myös suonut itselleni sen, etten ole lapsen elämässä mukana. Koska olen itsekin kokenut sen, millaista on ilman isää, olen ajatellut, että myös oman lapseni on parempi olla ilman minua. Joskus se on ollut ihan tosiasia.

Pikkusiskon isänpäivä

Juhan lapsuudenperheeseen kuului äiti, isosisko ja äidin miesystävä. Kun perheeseen syntyi pikkusisko, kävi entistä selvemmäksi, ettei Juhalla ja hänen isosiskollaan ole isää. 

– Kun pikkusisko teki isänpäiväkortin omalle isälleen, minua ärsytti, ettei itselläni ollut ketään, kenelle tehdä korttia. Minä koin, että isänpäivä oli meidän perheessä pikkusiskon ja hänen isänsä päivä, ei kenenkään muun.

Perhe muutti Juhan lapsuudessa usein. Aina, kun hän ehti sopeutua ja saada kavereita, muutettiin taas. Päihteet ja rikollisuus tulivat Juhan elämään jo yläasteella.

– Sillä oli iso vaikutus, minkälainen kaveriporukka minulla oli. Meistä kaikilla oli jotain ongelmia ja viihdyin sellaisessa porukassa, jossa tehtiin kaikkea kiellettyä.

Kotona Juha yritti esittää kilttiä, koska hän oli ollut lapsesta asti ongelmissa. Hän koki, että aina, kun perheessä tapahtui jotain, vaikka jonkun säästöpossusta katosi rahaa, syyt siitä tulivat niskaansa. Niinpä Juha teki kavereiden kanssa kaikkea kiellettyä ja salasi sen kotona. Näin hän yritti purkaa pahaa oloaan sekä saada kaveriporukasta hyväksyntää ja kuuluvuuden tunnetta.

Isäksi yllättäen
 

Vuonna 2010 Juha oli vasta 18-vuotias, kun hänestä tuli yllättäen ja suunnittelematta isä. Odotusaikana hän ei sisäistänyt lainkaan tulevaa rooliaan vanhempana. 

– Vasta kun Kätilöopistolla sain pienen vauvan syliini, tajusin, etten osaa tehdä yhtään mitään.

Tuore isä oli onnellinen, mutta ei osannut keskittyä lapseen ja perheeseen. Sen sijaan kaverit ja villi elämä vetivät puoleensa. Vaikka Juhalle sanottiin, että hänen pitäisi rauhoittua ja lopettaa huumeet ja rikokset, hän jatkoi elämäänsä kuten ennenkin.

– Minulla oli kotona pieni tytär. Vein sinne sekaisin olevia ihmisiä ja olin itsekin sekaisin. Olen varmasti luonut omalla toiminnallani turvattomuutta ja epävakautta lapsen äidille.

Kun tytär oli muutaman vuoden vanha, Juha erosi tämän äidistä. Vanhemmat riitautuivat niin pahasti, ettei Juha ole saanut olla yhteydessä lapseen sen jälkeen. Muutaman kerran hän on yrittänyt, mutta tulehtuneiden välien vuoksi asia ei ole edennyt. Juha ei ole nähnyt tytärtään liki kymmeneen vuoteen, joten ikävä on iso.

Uusi mahdollisuus

Kun Juhasta tuli isä toistamiseen vuonna 2016, hän oli onnellinen lapsesta ja uudesta mahdollisuudesta, mutta ajoitus oli pahin mahdollinen. Raskauden aikana kotona pyöri rikollisia, huumeita – kaikkea, mikä ei sovi lapsiperheen elämään. Lapsen syntyessä Juha oli tutkintavankeudessa. 

– Se oli oikeastaan hyvä asia, koska rikolliset ja huumeet eivät olleet enää kotona, kun lapsi syntyi.

Poika huostaanotettiin alle vuoden ikäisenä ja hän on asunut siitä asti sijaisperheessä. Juha on tavannut ja pitänyt yhteyttä poikaan säännöllisesti paitsi silloin, kun hän on päihteiden käytön vuoksi voinut huonosti.

Pisimmillään tapaamisissa oli puolentoista vuoden tauko. Kun tapaamiset taas jatkuivat, Juhan oli vaikea ymmärtää, miten lapsi kokee sen, että hän on ollut poissa. Muutamien tapaamisten jälkeen hän kuitenkin pystyi keskittymään yhdessäoloon. Hän huomasi, miten hurjasti poika oli kehittynyt vuodessa ja miten hän osasi jo ajatella asioita.

– Poika oli jopa itse pohtinut, minkä takia meillä on ollut taukoja tapaamisissa. Se aiheutti vähän pelkoa, miten puhun hänelle asioista. Olen onnellinen siitä, millainen hän on.

“Tässä paikassa on toivoa”

Nyt Juha on ollut vähän päälle vuoden puhtaana eli käyttämättä päihteitä. Rajapyykin ylittäminen on ollut hänelle valtava saavutus, joka tuntui aluksi kaukaiselta tavoitteelta. 

– Ajattelin, etten varmasti onnistu siinä. Tämä on ensimmäinen kerta päihteiden käytön aloittamisen jälkeen, kun olen ollut näin kauan selvinpäin.

Kuvernöörintielle, jossa Juha on nyt asunut lähes vuoden, hän päätyi sattumalta. Kuntoutuksessa hän koki, ettei pystyisi yksin saamaan muutosta elämään. Päihdepoliklinikan kautta hän löysi Kuvernöörintien asumisyhteisön, jossa hän kävi haastattelussa ja harjoittelussa. Juha tykästyi paikkaan ja siihen, miltä elämä asumisyhteisössä vaikutti ja millaisen muutoksen se oli saanut aikaan siellä asuvissa ihmisissä.

– Koin, että tässä paikassa on toivoa ja että tänne minä haluan.

Viimeisinä vuosina käyttäjänä Juha alkoi haaveilla tavallisesta elämästä – töissä käymisestä, rutiineista ja arjesta. Nyt haave on alkanut toteutua. Juha opiskelee rakennusalan tutkintoa, hän on osa poikansa elämää ja suhteet perheeseen ovat kunnossa. Hänellä on harrastuksia, kuten kuntosali ja crossfit sekä elämässä ihmisiä, jotka eivät käytä huumeita.

Elämä Kuvernöörintiellä on Juhan mukaan toipumishenkistä. Lähellä on aina ihmisiä ja monista tulee myös läheisiä. Jos on vaikeaa, on aina joku, jonka kanssa puhua.

– Me tuemme toisiamme ja olemme kuin perhe. Olemme kaikki eri ikäisiä ja tulemme eri taustoista. Se on siistiä, että olemme ihan erilaisia ja olemme nähneet eri asioita, mutta silti meillä on yhteinen elämä täällä.

Kuvernöörintien hoito saa Juhalta kiitosta. Siinä on mietitty hyvin valmiiksi kaikki, mitä pitää hoitaa, kun lähtee ponnistamaan huumeiden käyttäjän elämästä kohti toisenlaista elämää ja itsestä huolehtimista.

– Joskus jännitti, mitä kaikkia asioita pitää hoitaa, mutta nyt olen tyytyväinen siihen, mihin olen päätynyt.

Kohti uudenlaista elämää

Ennen Kuvernöörintielle muuttoa Juha ajatteli, että elämä on vaikeaa ja ettei hän osaa muuta kuin käyttää huumeita ja tehdä rikoksia. Kuvernöörintiellä saadun avun ja tuen myötä ajatukset ovat alkaneet muuttua. 

– En halua olla sellainen, mitä olen ollut. Olen tehnyt vaikka mitä päihteiden ja rahan takia, ilkeyttäni ja säilyttääkseni jonkinlaisen oman maineen siinä maailmassa. Välillä on vaikea olla omien tekojen kanssa. Nyt haluan korjata tilanteen ja toimia oikein itseäni ja muita kohtaan.

Ennen Juhan piti salailla pojaltaan sitä, millainen hän todellisuudessa on. Hänen mielestään myös pojan on nykyään helpompi olla isänsä kanssa, kun ei tarvitse esittää mitään. Juha on vastannut lapsen tasoisesti kysymyksiin siitä, miksi vanhemmat ovat välillä pitkiä aikoja poissa hänen elämästään.

– Olen kertonut lapselleni, että minulla on sellainen sairaus, minkä vuoksi en ole voinut hyvin enkä ole pystynyt olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Olen myös kertonut, että nyt hoidan itseäni kuntoon enkä ole häviämässä mihinkään.

Rajoja ja rakkautta

Kuvernöörintiellä asutaan yleensä noin vuoden ajan, jonka jälkeen elämää opetellaan omillaan. Se aika koittaa pian myös Juhalle. 

– Alkaa jo jännittää, että kohta pitäisi muuttaa omaan kotiin ja jatkaa sitä, mitä olen täällä harjoitellut.

Juha haluaa elää turvallista ja vakiintunutta elämää, johon kuuluu opiskelu, työ, harrastukset, perhe ja ystävät sekä toipuminen anonyymeissa narkomaaneissa.

Tänä vuonna isänpäivä on tuonut mieleen myös oman isän. Juhan mielessä on alkanut kyteä ajatus yhteydenotosta. Hän on itsekin ymmärtänyt, ettei ole aina sopinut omien lastensa elämään, ja pitkän ajan kuluessa kynnys ottaa uudestaan yhteyttä nousee.

– Haluaisin toivottaa isälleni hyvää isänpäivää. En ole hänelle vihainen. Olen tajunnut oman elämäni aikana sen, etteivät asiat välttämättä ole niin kuin on annettu ymmärtää tai miten olen itse ajatellut, että isäni on hylännyt minut.

Isänä Juha haluaa olla mukava ja rakastava, mutta myös määrätietoinen, pitää rajat ja katsoa perään.

– Esimerkiksi kun pelaamme lautapelejä, poika on tosi kova huijaamaan. Sanon saman tien suoraan, että nyt loppuu tuo huijaaminen!

Juha haluaa olla mukana poikansa elämässä mahdollisimman paljon, mutta sitä varten hänen täytyy itse opetella elämään ja pitää itsensä siinä kunnossa, että hänen on mahdollista kuulua lapsensa elämään. Toisena päihteettömänä vuonna Juhan suunnitelmissa on tarkoitus edistää myös sitä, että hän saisi mahdollisuuden palauttaa yhteyden tyttäreensä tämän omilla ehdoilla. Hän kannustaa myös muita samassa tilanteessa olevia.

– Haluaisin rohkaista ottamaan yhteyttä vanhempiin ja lapsiin.

Aiheen yksityisyyden vuoksi Juha esiintyy jutussa vain etunimellä.

Tutustu Kuvernöörintien asumisyhteisöön

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi