Kaksikulttuurinen perhetausta opetti herkkyyttä havainnoida

– Koen, että omassa perheessäni rakkaus, välittäminen ja lämpö ovat olleet suuressa roolissa. Kun niitä on paljon, se korvaa ja korjaa monia asioita, Humanan perheohjaaja ja ammatillinen tukihenkilö Raija Stenroos pohtii.

Stenroosin isä on romani, joten hän on elänyt lapsuutensa kaksikulttuurisessa perheessä. Vaikka perhe ei ole elänyt perinteistä romaniarkea, on Stenroos kuitenkin elänyt lähellä romanikulttuuria.

– Perheemme läheisyys juontaa varmasti siitä taustasta.

Neulakammosta huolimatta hoitajaksi

Päästäkseen työskentelemään sosiaalialalla Raija Stenroos opiskeli ensin lähihoitajaksi, koska siihen aikaan ei ollut vaihtoehtona esimerkiksi kasvatus- ja ohjausalan perustutkintoa.

– Tiesin jo silloin, etten valmistumisen jälkeen tule tekemään hoitotyötä, koska neulat ja veren näkeminen saavat voimaan pahoin. Harjoittelut eivät olleet siksi mitään helppoja.

Työskenneltyään muutaman vuoden sairaalakoulun ohjaajana hän päätti lähteä unelmaansa kohti ja haki paikkaa lastensuojelun parista.

– Vaikka tiesin, että lähihoitajat pääsevät harvemmin lastensuojeluyksikköön töihin.

Stenroos teki ensin pari vuoroa kiireellisesti sijoitettujen lasten yksikössä, ja siitä poiki pidempi työsuhde. Työn myötä hänelle vahvistui ajatus siitä, että hänen kannattaa opiskella sosionomiksi, jotta ura voi varmemmin jatkua lastensuojelutyön parissa.

Vaikka haave työstä lastenkodissa oli kimmoke ammatinvalintaan, huomasi Stenroos sosionomiopintojen perhetyön harjoitteluissa, että hänen vahvuutensa pääsivät vielä paremmin esiin avopalveluissa. Sosionomiksi valmistuttuaan Stenroos haki perheohjaajan paikkaa ja sitä kautta tuli töihin Humanaan.

Stenroos kokee, että vapaus suunnitella omia aikatauluja ja muovata työtä omanlaiseksi sopii hänelle.

– En pysty varmaan ikinä sellaiseen työhön, että istun kahdeksan tuntia yhdessä paikassa. Tykkään siitä, että työ on vaihtelevaa ja liikkuvaa ja tilanteet elävät. Työpäivät menevät todella nopeasti.

Supervoimana yhteyden luominen

Raija Stenroos koki nuorena, että hänellä ei ollut mitään erityistaitoa – hän ei osannut erityisen hyvin laulaa tai tanssia tai ollut nero kielissä.

– Koin, että olin tasapaksu kaikessa. Seiskan oppilas.

Kiireellisesti sijoitettujen nuorten parissa työskentelyn myötä hänelle kuitenkin kirkastui oma vahvuusalueensa. Stenroos on todella taitava saamaan ihmisiin hyvän ja luottamuksellisen yhteyden.

– Esimerkiksi aggressiotilanteissa koin, että pystyin omalla persoonallani laskemaan nuoren kiihtymystilaa alaspäin.

Stenroosin taito luoda yhteys ihmisiin on huomattu myös Humanan työyhteisössä. Stenroos arvelee, että oma osansa vahvuuden muotoutumisessa on hänen kaksikulttuurisella taustallaan.

– Romanikulttuurissa sääntöjä ei juurikaan opeteta, vaan niitä havainnoidaan. Pitää tarkkailla ympärillä olevia tapahtumia. Uskon, että havainnointikykyni on herkistynyt ja vahvistunut sen myötä lapsesta saakka ja osaan tunnistaa ihmisissä sanomattomiakin asioita, Stenroos pohdiskelee.

Omien kokemusten kautta on helpompi ymmärtää myös erilaisuuden kokemuksia – sitä, kun ei tunne kuuluvansa tavanomaiseen muottiin. Kyky asettua asiakkaan asemaan ja ajatella asioita laveasti helpottaa yhteyden löytymistä.

– Poikkean jonkin verran perinteisestä suomalaisesta ulkonäöstä, ja olen kohdannut ennakkoluuloja lapsesta saakka.

Ikäihmisten parissa työskennellessä oli joskus tilanteita, joissa Stenroosin taustaan suhtauduttiin varauksellisesti.

– Joillakin vanhuksilla oli pelkoja romaneja kohtaan, koska heidän uskotaan varastavan, Stenroos kertoo.

Sosiaalialalla lasten ja nuorten kanssa työskennellessä romanitausta ei ole aiheuttanut negatiivista kommentointia. Stenroos on tuonut taustansa avoimesti esiin työhaastattelussa ja kokee, että siihen on suhtauduttu hyvin.

Oma persoona saa näkyä

Stenroos nauttii siitä, että saa työssään käyttää vahvuuksiaan ja omaa persoonaansa.

– Harrastan ruoanlaittoa ja leipomista, ja käytän sitä hyväksi myös tukihenkilötyössä. Voimme nuoren kanssa esimerkiksi leipoa synttärikakun tai tehdä sushia.

Tekemisen kautta nuori saa tärkeitä onnistumisen kokemuksia, ja monesti vaikeista asioista puhuminen on helpompaa tekemisen ohessa.

Raija Stenroos käyttää työssään paljon esimerkkejä, vaikkapa omasta elämästään. Hän saattaa kertoa, kuinka ärsyttävältä hänestä tuntui, kun koiranpentu pissasi sohvalle. Nuorten kanssa keskustellessa päihteiden käytöstä Stenroos kuvailee näkemiään eläviä esimerkkejä.

– Se ei ole pelkästään sitä faktatietoa kirjoista. Moni nuori on antanut palautetta, että tykkää siitä, kun puhun suoraan ja avoimesti asioista. Tietysti puheen täytyy olla aina kunnioittavaa.

Rankkaa työssä on se, kun joskus tulee tilanteita, joissa asiakasperhettä ei voi auttaa perhetyön keinoin. Asian sanominen ääneen harmittaa ja surettaa.

– Ei siksi, että olisi pettynyt itseensä, vaan siksi, että on niin pahoillaan etenkin perheen lasten puolesta. Siihen ei totu koskaan. Vaikka työtä on tehnyt pitkään, se edelleen herättää tunteita.

Vaikeinakin hetkinä työyhteisön tuki kuitenkin kannattelee.

– Minun on vaikea kuvitella, että missään muualla olisi niin vahva yhteisöllinen ilmapiiri ja tuki.

Ympyrä sulkeutuu, kun Stenroosin haave auttaa haastavassa tilanteessa olevia lapsia sai alkunsa perheen välittävästä ilmapiiristä ja nyt hän saa tehdä unelmiensa työtä yhtä lämminhenkisessä työyhteisössä Humanassa.

– Täällä on tullut sellainen olo, että voisin tehdä tätä työtä eläkeikään saakka.

Tutustu Humanan avoimiin uramahdollisuuksiin!

Lue Raija Stenroosin blogiteksti hyvän yhteyden luomisesta.

Katso muita mielenkiintoisia sisältöjä hyvinvaikuttajat.fi-sivustolta.