“Tärkeintä on kuunnella, vaikka ei osaisikaan vastata” – yhteisen kielen puute ei estä maahanmuuttajan työskentelyä Humanassa

Hoivakoti Kristallihovin asukkaat ovat kerääntyneet päivähuoneeseen lounaalle. Yksikön työntekijät, joukossaan kolme ukrainalaista oppisopimusopiskelijaa, auttavat asukkaita ruokailussa.

Inna Izvarina opiskelee laitoshuoltajaksi, Julia Tsemko ja Ljudmyla Pauzhuolene kouluttautuvat puolestaan hoiva-avustajiksi. Naiset ovat tutustuneet toisiinsa vasta Suomessa, mutta heitä yhdistää kotikaupunki Mariupol, josta he pakenivat sotaa keväällä 2022. 

Kun sota syttyi, Kristallihovin henkilökunta mietti, miten he voisivat olla avuksi ukrainalaisille. Siitä syntyi ajatus: olisi hienoa kyetä tarjoamaan heille mahdollisuus tehdä töitä ja sitä kautta uusi alku elämään Suomessa.

– Olimme samaan aikaan aloittamassa Suomen diakoniaopiston kanssa yhteistyötä oppisopimuksista. Siitä ajatus lähti etenemään, Kristallihovin yksikönjohtaja Taru Sarjovaara kertoo.

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) mukaan työikäisiä on vuoteen 2030 mennessä noin 130 000 vähemmän kuin nyt. Työmarkkinoiden osaamisvajeen ja yritysten rekrytointiongelmien helpottamiseksi työperäistä maahanmuuttoa olisi edistettävä siksi aktiivisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa suurin pula on lähihoitajista, sillä hoitajamitoitus ja vaadittavat pätevyydet kasvattavat työvoimatarvetta. Humanan henkilöstöjohtaja Nina Leppäkangas kertoo, ettei työperäistä maahanmuuttoa ole toistaiseksi hyödynnetty Humanassa erityisen tarkoitushakuisesti. Sitä on tapahtunut Kristallihovin kaltaisissa yksiköissä omalla painollaan. Oppisopimuskoulutuksesta on kuitenkin saatu jo rutkasti positiivisia kokemuksia.

– Olemme käännekohdassa, jossa meidän pitää määritellä, haluammeko lähteä selkeästi laajentamaan toimintaa esimerkiksi oppisopimuspuolella, Leppäkangas kertoo.

Maahanmuuttajan työllistyminen Suomessa on pitkä tie

Ukrainassa Julia Tsemko työskenteli lähettinä, Ljudmyla Pauzhuolene apteekissa farmaseuttina ja Inna Izvarina rahoitusalalla kirjanpitäjänä ja yrittäjänä. Suomessa he ovat päätyneet opiskelemaan uuden ammatin, jotta he pääsisivät työelämään nopeammin. 

Vaikka esimerkiksi Izvarinalla on kahdenkymmenen vuoden työkokemus rahoitusalalta ja esimiestyöstä, se ei riittänyt työskentelyyn omalla alalla Suomessa.

– Menin heti Suomeen saavuttuani TE-toimistoon, koska minulla ei ollut yhtään rahaa. Minulle sanottiin, että jos haluan työskennellä rahoitusalalla samassa ammatissa kuin Ukrainassa, minun tarvitsisi opiskella noin seitsemän vuotta. Minulla ei ole aikaa siihen, Izvarina kertoo.

Pauzhuolene taas voisi koulutuksensa puolesta työskennellä Suomessa apteekissa, jos hän hyväksyttäisi todistukset. Kielitaito ei kuitenkaan valitettavasti riitä.

– Yritin lähettää ansioluetteloni apteekkiin, mutta en saanut vastausta, varmasti kielen takia, Pauzhuolene miettii.

Monelle maahanmuuttajalle työllistyminen on Leppäkankaan mukaan pitkä tie, sillä paikallista tutkintoa ei hyväksytä. Siksi moni hakeutuu opiskelemaan oppisopimuksen kautta ammattiin, johon voi jatkossa työllistyä ja jonka varaan suunnitella urapolkua.

– Oppisopimusopiskeluunkaan ei ole yhtä muottia, vaan ilman muuta riippuu ihmisestä, hänen tavoitteistaan ja kyvykkyydestään, minkälaiseen työhön päätyy. Mahdollisuuksia kyllä on, Leppäkangas lisää.

Inna Izvarina opiskelee oppisopimuksella laitoshuoltajaksi.

Maakuva ja koulutusrakenteet kuntoon

Työperäisellä maahanmuutolla on Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta suuri ja jatkuvasti kasvava merkitys. Työvoimavajeen taklaaminen on tärkeää muun muassa välittömien rekrytointitarpeiden, pitkän ajan väestökehityksen ja huoltosuhdetason sekä kansainvälisesti kilpailukykyisenä pysymisen näkökulmasta, kertoo EK:n työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Mikko Räsänen. 

Työvoimapulan takia vuosittain jää syntymättä jopa 100 000 työpaikkaa. Työvoimapulan seurauksena yritykset saattavat lopettaa toimintansa tai siirtää sitä ulkomaille, mikä jättää jälkeensä työttömyyttä. Mitä siis pitäisi tapahtua, jotta työperäinen maahanmuutto olisi nykyistä helpompaa?

– Rekrytointi ulkomailta ei tapahdu kuplassa, vaan yhteiskunnan on oltava sellainen, mihin halutaan tulla, Räsänen summaa.

Rekrytointi ulkomailta ei tapahdu kuplassa, vaan yhteiskunnan on oltava sellainen, mihin halutaan tulla.

Paljon esillä ollut työperusteisten oleskelulupien hakeminen ja saaminen on nopeutunut, mutta siinäkin on Räsäsen mukaan vielä paljon tekemistä. Vaikeuksia on myös yleisessä asettautumisessa, eli esimerkiksi puolison työn ja lasten koulutuksen järjestämisessä.

Yhdeksi isoksi haasteeksi Räsänen nimeää Suomen huonon tunnettuuden. Suomi on OECD:n Talent Attractiveness -vertailussa vasta sijalla 14. Sijoituksesta ei voi syyttää pohjoista sijaintia tai vaikeaa kieltä, sillä samoilla leveyspiireillä sijaitseva naapurimaamme Ruotsi on vertailussa toisena.

– Suomen paljon puhuttu maakuva-asia on oikea ongelma, sillä on vaikea lähteä töihin maahan, josta ei tiedä mitään, Räsänen summaa.

Yritykset ovat myös epävarmoja palkkaamaan vieraskielisiä. Vaatii työnantajalta tahtoa selättää niin kielimuuri kuin muutkin haasteet. Leppäkankaan mukaan ensimmäisen ulkomaalaisen työntekijän palkkaaminen on jokaisessa Humanankin yksiköissä aina seikkailu, koska prosessi ja asiat pitää selvittää juurta jaksain.

– Toinen kerta käy jo paljon helpommin, kun prosessi on selkeä, Leppäkangas kertoo.

Räsänen näkee ongelmallisena myös sen, että sosiaali- ja terveydenhuollossa työperäistä maahanmuuttoa edistetään vain yksittäisissä hankkeissa. Pätevöitymiseen lähihoitajasta eteenpäin ei ole pysyvää mallia tai rakenteita, vaan se perustuu hankerahaan.

Esimerkiksi Saksassa on tehty jo pitkään yhteistyötä ulkomaisen henkilöstön lähtömaiden viranomaisten kanssa ja järjestetty lähtömaissa saksalaisen hoiva-alan tutkinnon mukaista koulutusta.

– Koska hoiva-alan henkilöstötarpeet ovat suuria, myös Suomessa pitäisi pystyä luomaan nykyistä selkeämmät rakenteet, Räsänen sanoo.

Erilaiset taustat ja kielitaito ovat rikkaus

Humanassa työskentelevät ukrainalaiset kokevat, että työyhteisöön on ollut helppo sopeutua ja heidät on otettu avoimesti vastaan. Izvarina kuvailee, että hänellä on ollut rento ja turvallinen olo. 

Humanan työntekijät edustavat tällä hetkellä 28:aa eri kansallisuutta. Erilaiset taustat ja kielitaito nähdään rikkautena ja tarpeellisena, koska myös asiakkaita on erityisesti lastensuojelussa eri taustoista ja kulttuureista.

Kristallihovissa maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä on työskennellyt oppisopimuksella jo pitkään. Osa heistä on ollut töissä vain opiskeluajan, toiset jääneet pysyvästi töihin.

Hyvässä työyhteisössä asiat voidaan opettaa, mutta asennetta ei.

– Hyvässä työyhteisössä hoitotyöhön liittyvät asiat voidaan opettaa, mutta halu oppia ja oikea asenne työtä kohtaan on tultava opiskelijalta itseltään. Hyvän ja selkeän perehdytysprosessin, yksilöllisesti mietityn urapolun ja sitoutuneen työyhteisön lisäksi tarvitaan siis paljon intoa oppia, Sarjovaara sanoo.

Työelämään pääsyn lisäksi työpaikka tukee maahanmuuttajien asettumista yhteiskuntaan. Ukrainalaiset ovat saaneet työpaikaltaan apua esimerkiksi oppisopimuspaikan hakemiseen ja arjen käytännön asioihin, kuten veroasioihin ja jopa suomalaisen pankkitilin hankkimiseen.

Ljudmyla Pauzhuolenen tavoitteena on jatkaa opiskelua lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi asti.

Kielitaito avaa ovia, mutta sen puute rajoittaa
 

Kun työntekijä muuttaa Suomeen pitkäaikaisesti tai pysyvästi, kielen oppiminen helpottaa kiinnittymistä yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kristallihovissa on sovittu, että työpaikalla puhutaan suomea, jotta myös vieraskielisten työntekijöiden kielitaito vahvistuu. Tsemko, Izvarina ja Pauzhuolene ovatkin oppineet hyvin suomea. 

– Työkaverit kehuvat ja kertovat, että puhun hyvin suomea. Jos teen virheen, olen iloinen, että kieltäni korjataan, koska siitä oppii, Pauzhuolene sanoo.

Alussa käännössovellus oli välillä tarpeen, mutta muutaman kuukauden jälkeen siitäkin pystyttiin luopumaan. Jos sanavarasto ei riitä, vaihdetaan elekieleen – eikä tunteiden viestimiseen toisaalta aina tarvitse kieltä ollenkaan.

– Välillä käännössovelluksen käyttö olisi tarpeen, kun kahvittelee asiakkaan kanssa, mutta se ei tuntuisi kohteliaalta. Tärkeintä on kuunnella, vaikka ei osaisikaan vastata. Työkaverit kuitenkin auttavat asukkaalle vastaamisessa, jos tarvitsee kielen kanssa apua, Izvarina sanoo.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa hoitajamitoitukset määrittävät, paljonko ihmisiä on oltava töissä työvuorossa. Kirjausvelvoitteen takia Suomen kielen taito on työssä vaatimus.

– Jos työntekijä ei pysty tekemään kirjauksia suomeksi, jonkun muun pitää tehdä se. Se saattaa kuormittaa muita työntekijöitä, Leppäkangas kertoo.

Sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatusalan yrityksiä ja järjestöjä edustava Hyvinvointiala HALI ry on nostanut esiin, että hoitajamitoitukseen ja kielitaitovaatimukseen pitäisi pystyä tekemään nykyistä paremmin joustoja.

Elämä rakentuu Suomeen pikkuhiljaa

Tsemkon ja Pauzhuolenen tavoite on jatkaa opiskelua lähihoitajaksi ja sairaanhoitajaksi asti. Tsemko aikoo jatkaa elämäänsä Suomessa. 

– En voi enää palata kotiin, vaikka haluaisin, Tsemko kertoo.

Izvarina omisti Ukrainassa kaksi asuntoa, joita ei enää ole. Tulevaisuudensuunnitelmia hän on osannut tehdä lähinnä 16-vuotiaan tyttärensä opiskeluista.

– Kotimaassa tein aina suunnitelmia moneksi vuodeksi eteenpäin. Kun kaikki romahti, en ole enää uskaltanut tehdä pitkäaikaisia suunnitelmia. Olen täällä nyt, Izvarina kertoo.

Pauzhuolenen suunnitelmat riippuvat pitkälti Ukrainan tilanteen kehittymisestä. Kahden kouluikäisen lapsen kanssa on toistaiseksi ollut paras olla Suomessa.

Kaikki kolme ovat kaikesta huolimatta onnellisia siitä, että he tapasivat Sarjovaaran ja saivat töitä Kristallihovista.

– On vaikea olla uudessa maassa ja erilaisessa kulttuurissa, kun ei voi tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Humana toi rauhaa ja pysyvyyttä, Tsemko sanoo.

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi