Yhteiskunta ei pyöri ilman lähihoitajia

Käyn toisinaan kouluissa puhumassa lähihoitajan työn monipuolisuudesta ja muista parhaista puolista. Monille tulee yhä yllätyksenä, että työ on paljon muutakin kuin vaippojen vaihtamista.

Lähihoitajana voi tehdä töitä esimerkiksi lasten, nuorten, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien, kehitysvammaisten sekä vanhusten kanssa. Alalla on vaihtoehtoja, mistä valita, joten jokaiselle löytyy oma paikka ja työnkuva. Itse työskentelen Palvelukoti Hilmarissa Keuruulla mielenterveys- ja päihdekuntoutujien ja osin myös kehitysvammaisten parissa. Ihmisten auttaminen on valtavan palkitsevaa. 

Lähihoitajista kuulee usein puhuttavan kuin heitä voisi vain tuoda massoittain ulkomailta ilman kielitaitoa hoitamaan työt. Työ vaatii kuitenkin kohtaamista, keskustelua ja sosiaalisia taitoja, eivätkä kaikki työtehtävät onnistu ilman yhteistä kieltä. Tuntuu siltä, että yhteiskunta heikentää hoitajien ammattiylpeyttä ja esittää työstä pelkistetyn kuvan. En keksi toista ammattia, joka pitäisi sisällään yhtä monta roolia.

Lähihoitajan työ on monipuolista ja haastavaa. Perushoidon, kuten hygieniasta ja ruokailusta huolehtimisen lisäksi lähihoitaja voi järjestää viriketoimintaa ja tehdä sairaanhoidollisia töitä, kuten huolehtia lääkehoidosta ja hoitaa haavoja. Työtehtävät vaihtelevat paljon työpaikan mukaan.

Itse toimin myös opiskelijavastaavana ja seuraan opiskelijoiden edistymistä, kun he ovat meillä harjoittelussa. On hienoa, että pystyn luomaan myös opiskelijoille paloa työn tekemiseen. Koulutus ja teoriatiedon kerryttäminen lisäävät ammattiylpeyttä.

Minulle työssä tärkeintä on kohtaaminen. Varsinkin mielenterveyspuolella sen merkitys on asiakkaan toipumisen kannalta erityisen suuri. Aina yhteyttä ei synny, mutta parhaimmillaan pystyn kohtaamaan ihmisen siten, että saamme aikaan luottamuksellisen suhteen, ja pystyn omalla läsnäolollani parantamaan tämän elämänlaatua. Monilla asiakkailla on rankka elämäntilanne, ja silloin saatu hymy lämmittää tavallistakin enemmän.

Ihmisen kohtaaminen vaatii sosiaalisia taitoja ja empatiaa. Kun asioita katsoo toisen silmin, alkaa ymmärtää käytöshäiriöitä ja aggressiivisuutta. En tuomitse ihmistä, joka lyö, vaan yritän selvittää, miksi hän lyö. Jos esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmainen kokee tulleensa hylätyksi ja yhteiskunnan kaltoin kohtelemaksi, ihmisessä herää väistämättä puolustusmekanismi.

Uskon siihen, että kaikkien on annettava olla sellaisia kuin ovat. Kun ihmisen ottaa vastaan sellaisena kuin hän on, hänelle tulee turvallinen ja hyväksytty olo. Silloin myös aggressiivisuus hälvenee.

Humanassa työskentelyn paras puoli on se, että minulla on vapaus toimia ja tehdä työtä omien vahvuuksieni mukaan. Haluan satsata viriketoimintaan, ja siksi vien asiakkaita onkimaan, karaokeen ja kuntosalille. On ihan yhtä tärkeää järjestää sisältöä elämään kuin huolehtia siitä, että jokaisella on puhtaat vaatteet päällä.

Kaikista ei kuitenkaan ole lähihoitajiksi eikä alalle kannata hakeutua vain siksi, että töitä on tarjolla. Työ on raskasta, usein kolmivuorotyötä, väkivallan uhka on läsnä ja siinä kohtaa myös kuolevia ihmisiä. On parempi, että lähihoitajiksi hakeutuu oikeasti motivoituneita ihmisiä, sillä pienempi määrä motivoituneita hoitajia on parempi kuin paljon ihmisiä väärällä alalla. Tätä työtä pitää haluta tehdä.

Me lähihoitajat hoidamme vanhuksia, lapsia, päihderiippuvaisia, mielenterveystoipujia ja olemme kaikista lähimpänä ihmistä ihan jokaisessa elämänvaiheessa. Yhteiskunta ei pyörisi ilman lähihoitajia.

Humanan Paremman huomisen rakentajat -blogisarjassa humanalaiset jakavat ajatuksiaan ajankohtaisista ja tärkeistä sosiaalialan aiheista. Blogin kirjoittaja Anna Savikko on lähihoitaja Palvelukoti Hilmarissa Keuruulla.

Katso avoimet työpaikat lähihoitajille

Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi