Hoitajan sydän sykkii työlle myös eläkkeellä

Työkyvytön. Sana ortopedin lausunnossa oli vasta 54-vuotiaalle Tuulikki Kuoksalle järkytys. Lääkärin arvion mukaan Kuoksa ei voisi jatkaa selkävamman vuoksi työterveyshoitajana, koska terveydentilaa oli niin vaikea ennakoida.

– On hyvin haavoittuvaa, jos työntekijä ei tiedä, missä kunnossa hän on aamulla ja pääseekö ylös sängystä. 

Kuoksa sulatteli uutista ja lähetti työkyvyttömyyseläkehakemuksen vasta viimeisinä päivinä ennen kuin lääkärin lausunto olisi mennyt vanhaksi.

– Minulle oli kriisin paikka, kun takaisin tuli välittömästi positiivinen päätös työkyvyttömyyseläkkeestä, Kuoksa kertoo.

Työkyvyttömästä keikkariksi

Kuoksa on työskennellyt hoiva-alalla yli 40 vuotta. Hän valmistui apuhoitajaksi vuonna 1982, jonka jälkeen hän työskenteli vuosia vanhusten hoidossa, terveyskeskuksen vuodeosastolla ja keskussairaalassa kirurgisella ja naistentautien puolella. Selkä saneli työuran suunnan jo 1990-luvulla, kun se ei enää kestänyt apuhoitajan fyysisesti erittäin raskaassa työssä.

Kuoksa uudelleen kouluttautui ensin terveydenhoitajaksi ja lopulta työterveyshoitajaksi, missä tehtävässä hän työskenteli aina vuoteen 2005 ja työkyvyttömyyseläkkeeseen asti.

Vaikka Kuoksa joutui selkävamman takia pois työelämästä, hänelle oli heti alusta asti selvää, ettei se olisi lopullista. Hän jatkaisi jossain muodossa työntekoa, kunhan kuntoutuisi riittävästi. 

Kuoksa on kiitollinen pitkän työuran aikana syntyneelle verkostolle, entisille esihenkilöille ja työkavereille. Heidän tuellaan ja avullaan hän pääsi jatkamaan työuraansa hoitoalalla keikkatöissä oman voinnin sallimissa rajoissa.

– Se oli minulle lottovoitto, koska olen niin työsuuntautunut. Haluan kuulua työyhteisöön ja olla mukana kehittämässä sitä, Kuoksa kertoo.

Vammaistyö avasi uuden maailman

Nyt 72-vuotias Kuoksa on työskennellyt eläkkeen ohessa jo liki 20 vuotta – siitä lähes puolet vanhuuseläkkeellä. Viimeisen reilun vuoden hän on ollut keikkatyöläisenä Humanassa Mäntylän ryhmäkodissa Rovaniemellä. Nähtyään Humanan mainoksen Kuoksa otti yhteyttä ryhmäkodin palveluvastaavaan ja sopi tapaamisen, joka poiki hyvin pian keikkatöitä vammaistyön parissa. 

Pitkän uran työterveyshuollossa tehneelle vammaistyö oli uusi aluevaltaus. Kehitysvammaisten arjessa auttaminen, ohjaaminen ja läsnä oleminen on ollut Kuoksalle sopivaa työtä, sillä se ei ole fyysisesti raskasta. Työn suola on asiakkaiden kohtaaminen.

– Minulle on auennut kokonaan erilainen maailma. Asukkaiden kanssa toimiminen ja heiltä saatu palaute on mahdottoman hyvä asia.

Lähiesihenkilö ja työyhteisö ovat ottaneet hänet hyvin vastaan. Humanassa hänet perehdytettiin perusteellisesti vammaispalvelualaan ja vastattiin aina kysymyksiin.

Keikkatyöntekijänä Kuoksa kutsutaan töihin usein sijaiseksi, kun joku sairastuu tai on muuten henkilöstövajausta. Erityistä kiitosta saa joustavuus ja toiveiden kunnioittaminen työaikojen sopimisessa.

– Kun minua kysytään töihin ja jos minulla on muita suunnitelmia tai sovittuja menoja, saa sanoa ei. Sitten todetaan vaan reilusti, että otamme uudelleen yhteyttä.

Iän, työn ja mummuuden tuomaa kokemusta

Kuoksalla ei ole tarkkaa suunnitelmaa, kuinka pitkään hän aikoo jatkaa töissä. Hän on ajatellut katsoa, miten työt sujuvat ja miltä tuntuu. Työntekoon vaikuttaa nyt myös se, että hänestä on tullut ensimmäistä kertaa mummu. Mikään ei mene lapsenlapsen edelle. 

– Sanoin Humanaankin, että jos te soitatte minua töihin ja olen luvannut olla Ellan kaverina, niin silloin minä olen!

Vuodet erilaisissa hoitoalan tehtävissä ovat kartuttaneet työkokemusta. Kuoksa kokee, että kaikki painottuu kuitenkin hänen ydinammattiinsa – sydämeltään hän on aina työterveyshoitaja. Myös työuralla tulleet terveyshaasteet hän on voinut kääntää hyödyksi.

– Olen itse kävellyt niin monenlaisissa sandaaleissa elämäni aikana ja saanut aina mennä uuteen työhön – en ole koskaan ollut työttömänä. Ihmisten kohtaaminen eri elämäntilanteissa on minulle helppoa, koska olen itsekin käynyt kaikenlaisia asioita läpi.

Kuoksan mukaan hänen ikänsä ei ole näkynyt missään muodossa Humanassa. Sen sijaan työkaverit ovat kysyneet kokeneen kollegan mielipidettä ja näkemystä.

– Minulle on sanottu, että on ihana kuunnella, miten kohtaat asukkaat, jäät heidän kanssaan juttelemaan ja otat heidät lähelle läsnäololla.

Kuoksa uskoo, että työyhteisölle on mielekästä, kun joukossa on vanhempiakin keikkalaisia, jotka tulevat hyvällä mielellä töihin. Se antaa hänen mielestään hyvää esimerkkiä nuoremmille, että hoitotyössä voi viihtyä, jopa eläkkeellä.

– Minulta kysytään usein, miten sinä viitsit käydä töissä, kun sinun ei varmaan ole pakko? Jos minun olisi pakko, niin en varmaan kävisikään! Mutta kun ihan oikeasti minä tykkään lähteä töihin ja kuulua työyhteisöön. Se hoitaja on sisällä minussa.

Tutustu Humanan avoimiin työpaikkoihin https://ura.humana.fi/
Lue lisää artikkeleita: hyvinvaikuttajat.fi

Mikä saa työntekijän jatkamaan työelämässä pidempään? 

Väestörakenteen muutos yhdistettynä työeläkeiän nousuun korostaa tarvetta löytää keinoja pitää ihmiset työkykyisinä ja -haluisina pidempään. Humana on mukana Ilmarisen tutkimuksessa, jossa halutaan lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat työpaikkojen voimavaratekijöitä, jotka vaikuttavat haluun jatkaa työelämässä eläkeikään asti ja jopa sen yli.

Nina Leppäkangas, Humanan henkilöstöjohtaja: 

"Olen aina välillä pysähtynyt pohtimaan, miksi toinen odottaa malttamattomasti vanhuuseläkkeelle pääsyä ja toinen pitää päivänselvänä, että töitä jatketaan, vaikka eläkeikä on lähellä tai jopa ylitetty. Suurimmat tekijät ovat ehdottomasti ihmisen oma asenne ja arvot. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat luonnollisesti ihmisen terveydentila, perhetilanne, varallisuus sekä monet pienetkin arjen asiat, joihin muut ihmiset eivät voi vaikuttaa. Onko työnantajalla mitään mahdollisuutta vaikuttaa työntekijän halukkuuteen jatkaa töissä?

On rikkaus, kun työyhteisössä on erilaisia ihmisiä, jotka tulevat eri kulttuureista ja edustavat eri ikäryhmiä. Myös Humanan monimuotoiselle asiakaskunnalle tämä on tärkeää. Monimuotoisuuden arvostaminen on vahvasti työyhteisön kulttuuriin liittyvä asia ja sen tukeminen on työnantajalle tärkeä tehtävä. Asiaa pitää sanoittaa ja aiheesta tulee keskustella avoimesti, jotta monimuotoisuus on normi ja suvaitseva erilaisuuden arvostus erottamaton osa arkea. Ikä, terveydelliset rajoitteet ja erilaiset perhetilanteet voidaan huomioida työjärjestelyissä. Työntekijän jaksamista voidaan tukea työaikajoustoilla tai tarvittaessa vaikkapa räätälöidä työnkuvaa fyysisen rasituksen vähentämiseksi. Olen ilokseni huomannut, että meillä Humanalla nämä ovat laajalti käytössä."