Miten kohdata nuori yksilöllisine elämäntilanteineen ja haasteineen?

Hyväriselle merkityksellisiä yhteisöjä nuorena olivat koulu ja joukkuelajien urheiluseurat. Parhaimmillaan ne antoivat tunteen yhteenkuulumisesta ja onnistumisia, joista sai positiivista palautetta ja kannustusta. Aikuisiällä työyhteisöllä on ollut vastaavanlainen merkitys ja sielläkin positiivinen palaute on tärkeää.

Myös muut panelistit kertoivat, että harrastusporukoiden lisäksi perheen ja kavereiden merkitys korostuivat nuoruudessa. Kaveripiiri saattoi kuitenkin vaihtua muuttojen myötä, ja silloin erityisesti tiivis perheyhteisö kannatteli. Lisäksi yhteiset kiinnostuksenkohteet toivat nuoret yhteen.  

– Bändit muodostavat avioliiton kaltaisen yhteisön, jossa lapsien sijaan synnytetään biisejä, Kiilakoski heitti esimerkin musiikin ympärille syntyneestä yhteisöstä.

Miten nuorille saataisiin kokemus yhteenkuulumisesta?

Koulupoliisina toimiva Merja Rasinkangas on laillisuuskasvatuksen myötä huomannut, että kouluissa opettajat ja koululaiset muodostavat aivan omanlaisen yhteisön. Hänen mielestään kouluissa ryhmäytyminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta se vaatii toistoa ja monenlaisia keinoja onnistuakseen, sillä nuoret ovat joukko erilaisia yksilöitä.

– Joku on sosiaalisempi, joku ujompi. Lapsia tulisi kannustaa hakemaan hiljaisemmatkin mukaan leikkiin. Lapset omaksuvat vanhempien ajatukset, joten pitää olla tarkkana, mitä suustaan päästää, Rasinkangas muistuttaa kotijoukkoja.

Kiilakosken mukaan yhteisöllisyys on erilaista 2020-luvulla, aikakaudella, jolloin yksilöt ovat olleet keskiössä. Yhtenä aikakauden ongelmana hän näkee ulossulkemisen, mitä voi tapahtua esimerkiksi köyhyyden tai rasismin takia.

Opiskelijajärjestöt ja koulujen tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat Humanan perheohjaaja Siiri Alakankaan mielestä tärkeää toimintaa, jos perheen varallisuus ei riitä.

– Syrjäytyneet nuoret tulevat usein asiakkaiksemme perhetyössä. Meillä on erityisen tärkeää, että nuoret tutustutetaan erilasiin harrastusmahdollisuuksiin ja konkreettisesti viedään heidät niihin, Alakangas kertoo.

Perhetyössä vanhempia tuetaan suhteessaan lastensa kanssa, ja heitä autetaan esimerkiksi keskustelemaan paremmin. Perheelle ei tosin aina ole helppo kertoa vaikeista asioista, joten omien vanhempien lisäksi kouluissa opinto-ohjaajat, terveydenhoitajat ja muut kuuntelevat aikuiset ovat merkityksellisiä.

– Myös nuorisotyöntekijä voi olla yksi luotettava aikuinen, joka pystyy avustamaan sosiaalisten suhteiden luomisessa, perheohjaaja Manninen muistuttaa.

Yhtenä ratkaisuna yhteisöllisyyden kokemusten lisäämiseksi Kiilakoski esitteli hienon ajatuksen kansansivistys 2.0:sta. Sen mukaan ihmiset oppivat yhdessä ja toinen toisiltaan. Intensiivisen harrastustoiminnan lisäksi voisi siis olla kevyempiäkin vaihtoehtoja. Tarvitaan vain sopivia tiloja kohtaamisille ja yhdessä tekemiselle.

– Yhdellä kylällä isät järjestävät maksutonta toimintaa kuten sählyä. Koulujen pihat ja muut soveltuvat tilat on otettu hyvin käyttöön, Rasinkangas kertoo esimerkin Kiilakosken ehdotukseen liittyen.

Myös Tyttöjen Talo- ja Poikien Talo -toiminnat saavat Humanan perheohjaajilta kiitosta.

Ovatko nepsy-haasteet lisääntyneet vai tunnistetaanko niitä vain paremmin?

Tutkimuksen mukaan neuropsykiatriset haasteet ilmenevät pojilla jo 4–7-vuotiaina ja tytöillä murrosiän kynnyksellä, jonka jälkeen oireilu usein lisääntyy voimakkaasti. Nepsy-valmentajana toimivan Leena Mannisen mukaan haasteet näkyvät jo päiväkodin puolella, ja hoitajien tulisi vähintään tietää, miten nepsy-lasten kanssa toimitaan.

– Nepsy-lapsi ei ole tahallaan hankala. Hän ei vaan pysty hallitsemaan impulsseja ja hankalia tilanteita. Aikuisten tulisi pysyä rauhallisina, eikä provosoitua lapsen käytöksestä. Tässäkin voisi kiinnittää enemmän huomiota hyvään, sillä hyvä kasvaa, Manninen opastaa.

– Hyvän huomaaminen tuo parhaan tuloksen. Kritisoinnin ja saarnaamisen sijaan kannustetaan ja kehutaan pienistä arjen onnistumisista: ”Hienoa, että lähdit ajoissa kouluun”, nepsy-valmentaja Alakangas yhtyy kollegansa ajatukseen.

Koulupoliisin näkövinkkelistä katsottuna nepsy-haasteet ovat lisääntyneet ruutuajan myötä. Lapset ovat väsyneempiä ja reagoivat herkemmin ärsykkeisiin. Rasinkankaan mukaan nepsy-lapsi on usein kiusaamisen uhri, mutta myös väkivallan tekijä. Hänen mielestään hoidollisilla keinoilla voitaisiin ennaltaehkäistä myös erilaisia rikoksia, jotka vaikuttavat pahimmillaan lapsen koko tulevaisuuteen.

– Ennen kaikkea lapsi tarvitsee halia ja syliä. Arkirytmi luo turvaa, Rasinkangas muistuttaa. 

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nykyään nepsy-oireita tunnistetaan paremmin ja niihin on kehitetty toimivaa hoitoa. Kiilakoski korostaa myös ympäristön merkitystä nepsy-oireiden helpottamisessa. Suuret luokkakoot ja luokattomat ryhmät ovat haastavia nepsy-lapsille jo pelkästään äänimaailman takia.

– Tunnistetaan, tuetaan ja luodaan tiloja, joissa erilaisia piirteitä omaavien on helpompi työskennellä. Tunnistetaan erityispiirteet, mutta osataan myös muuttaa ympäristöä – kultainen keskitie löytyy sieltä, hän pohtii.

Lue myös kooste aamupäivän puheenvuoroista: ”Tavoitteena ei ole olla yksin hyvä, vaan auttaa muita pärjäämään”.

Kaikki tapahtumatallenteet on katsottavissa osoitteessa www.mieletontulevaisuus.fi.