Mielettömän upeassa tulevaisuudessa nuoret kohdataan arvostavasti ja palveluita tarjotaan oikea-aikaisesti

Aiheista olivat keskustelemassa Suomen Vahvin Mies Mika Törrö, Punaisen Ristin Nuorten turvatalon johtaja ja Sekasin kollektiivin johtoryhmän jäsen Pekka Väänänen sekä filosofian tohtori ja tutkija Aino Tormulainen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Tilaisuuden juonsi Humanan Lapsiperhepalveluiden toiminnanjohtaja Tiia Hassinen.

”Yksi lause muutti elämäni suunnan – nyt elän parasta aikaa”

Suomen vahvimpana miehenäkin tunnetun Mika Törrön elämä ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Tuntemattomaksi jäänyt isä oli väkivaltainen päihteidenkäyttäjä, jota perhe pakeni turvakotiin. Lapsuudessa ja nuoruudessa koettu pelko, kaltoinkohtelu ja hylkääminen jättivät syvät arvet nuoreen mieheen.

– Minulla ei ollut lapsuudessa isähahmoa, jota olisin voinut kunnioittaa, hän muistelee.

Törrö päätyi jo hyvin nuorena erilaisiin laitoksiin, asumaan puiston penkeille ja lopulta vuosiksi vankilaan. Nyt hän auttaa kokemusasiantuntijana muita välttämään samat vaarat.

Käyttäytymishäiriöt alkoivat 10-vuotiaana ja Törrö kävi koulua erityisluokalla – huonolla menestyksellä. Raivokohtauksien vuoksi hänet lähetettiin psykiatriseen osastohoitoon.

– Jotain kun pisti paskaksi, niin tuli hetkeksi hyvä olo, hän kuvailee oireiluaan.

Psykiatrisella osastolla huonoa käytöstä rajoitettiin kovilla rangaistuskeinoilla. Törrö muistelee, että hänet suljettiin usein pieneen pehmeään huoneeseen. Näistä kokemuksista syntyi vastustus auktoriteetteja kohtaan.

– Minulle tuli paljon hylkäämisen kokemuksia lapsuudessa. Ne johtuivat käytöksestäni. Olin vaikeasti hoidettava ja rakastettava lapsi, hän pohtii.

Onneksi Törrö kohtasi myös turvallisia aikuisia, ohjaajia, jotka kannustivat ja veivät urheilun pariin. Vaikka hän koki perhekodissa kiusaamista ja väkivaltaa muiden poikien taholta, sai hän ammattitutkinnon suoritettua ja 10 vuoden laitoselämän jälkeen muutti omilleen – ilman tukiverkostoa tosin. Yksin jäätyään päihteet syrjäyttivät urheilun ja lopulta vankilasta tuli uusi kotiosoite.

Törrön toipumistarina alkoi päihdekuntoutuksessa vuoden vankilassa vietetyn päihteettömyysjakson jälkeen.

– Olen aina halunnut kuulua porukkaan ja sain voimaa muista samassa tilanteessa olevilta.

Kuntoutuksessa hän kuuli käänteentekevät sanat: ”Sä voisit mennä koevapauteen Helppiin, se voisi sopia sulle”.

Päihteiden käytön lopettamisen jälkeen Törrön elämässä on tapahtunut hienoja asioita. Entisen elämän velkoja maksellaan vielä, mutta hän kokee elävänsä unelmaansa juuri nyt. Hän toivoo, että nuoret saavat enemmän sellaista tukea, mitä he tarvitsevat.

– Itse olisin kaivannut ennemmin läheisyyttä ja haleja kuin käskyttämistä ja rangaistuksia, Törrö miettii.

Verkko avun kanavana: ”Kiitos, olen teidän takia hengissä”

Kaikilla nuorilla tulee olla oikeus saada apua asuinpaikkakunnasta riippumatta. Verkko on lähellä ja helposti saavutettavissa, sillä lähes jokaisella nuorella on älypuhelin. Nuorisobarometrin mukaan 63 % nuorista haluaisi saada apua nimenomaan verkon välityksellä, kertoi Sekasin kollektiivin johtoryhmän jäsen Pekka Väänänen.

Sekasin Chat on suomen suurin 12–29-vuotiaille lapsille ja nuorille aikuisille suunnattu anonyymi keskustelupalvelu. SOS Lapsikylän Apuu-chat on suunnattu 7–15-vuotiaille lapsille. Punaisen Ristin Nettiturvis toimii ajanvarauksella ja tarjoaa keskusteluapua 12–29-vuotiaille sekä heidän läheisilleen. Sekasin kollektiiviin kuuluu vielä Sekasin Gaming, joka on Discord-alustalla toimiva tukipalvelu. Näiden palveluiden kautta tulee noin 300 000 yhteydenottoa vuodessa.

Nuorilla on valtavan korkea kynnys hakea apua. Väänäsen mukaan meihin on sisäänrakennettu itse pärjäämisen eetos.

– Meillä on yhä enemmän lapsia ja nuoria, joilla ei ole kannattelevaa perhettä, joka auttaisi avun piiriin. Etenkin 18 vuotta täyttäneillä tämä näkyy niin, että jäädään vaikeiden asioiden kanssa aivan yksin, Väänänen sanoo.  

Chatissa kohtaaminen on yhdessä pohtimista, eikä sen aikana pyritä ratkaisemaan ongelmia, vaan kuunnellaan aidosti. 

Nuorten paha olo ja ahdistus kuuluu yhteydenotoissa. Lapsilla ja nuorilla aikuisilla syyt voivat olla hyvin erilaisia: ilmastonmuutos, sota, korona, näköalattomuus tai paineet tulevaisuuden valinnoista. Itsetuhoisia yhteydenottoja tulee päivittäin jopa 10–15.

– Ihmisille pitäisi tarjota mahdollisuuksia, sillä koskaan ei tiedä, mikä on se käänteentekevä asia tai kohtaaminen kenellekin.

Verkkopalvelut ovat toimivia, mutta eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Chat-palvelut toimivat nykyisellään pitkälti vapaaehtoisten varassa ja niistä vastaavat kansalaisjärjestöt, joiden toiminta on epävarman rahoituksen varassa. Vaikka kaikkiin yhteydenottoihin ei olemassa olevilla resursseilla pystytä vastaamaan, auttaa työstä saatu palaute jaksamaan: ”Kiitos, olen teidän takia hengissä”. 

Väänänen toivoo, että kukaan nuori ei jäisi pahan olonsa kanssa yksin ja hänet kohdattaisiin arvokkaasti, vaikka hänen asiansa ei ratkeaisikaan. Kohtaamiset voivat olla lyhyitä, mutta sitäkin merkityksellisempiä.

Nuoret ratkaisijoina: miten oma oloni paranisi, miten yksinäisyyteni vähenisi?

Nuorisotutkija ja nuorisotyön asiantuntija Aino Tormulainen tuntee nuorten haasteet ja toiveet. Hän kertoi Mielettömän tulevaisuuden kuulijoille Hyvinvoiva pohjoiskarjalainen nuori -selvityshankkeen löydöksistä.

Tutkimukseen haastateltiin 13–28-vuotiaita nuoria, joilta kysyttiin hyvinvointiin ja muun muassa yksinäisyyteen liittyvistä asioista. Tutkimukseen vastanneista 51 % kertoi, että koki yksinäisyyttä harvoin tai ei koskaan. Toisaalta 14 % koki yksinäisyyttä jatkuvasti tai melko usein. Tämä on iso joukko tutkimukseen vastanneista 1900 pohjoiskarjalaisesta nuoresta.

Eniten yksinäisyyttä kokivat 18 vuotta täyttäneet ja etenkin tytöt. Ammattioppilaitoksissa opiskelevat raportoivat yksinäisyydestä enemmän kuin lukiolaiset, ja sateenkaarinuoret ja muut vähemmistöt enemmän kuin valtaväestö.

Tyttöjen yksinäisyyden tunnetta saattaa selittää se, että pojat harrastavat enemmän joukkuelajeja tai kuuluvat johonkin tärkeään yhteisöön.

– Tyttöjen harrastukset ovat perinteisesti lukemista, valokuvausta tai muuten yksilökeskeisiä lajeja, Tormulainen arvelee.

Vastaajat kertoivat, että hyvinvointia heikentävät stressi, kiire, ahdistus ja paineet. Hyvinvointia lisääviä asioita ovat etenkin kaverit, liikunta ja perhe. Tormulaisen mukaan hyviä asioita voitaisiin tukea esimerkiksi kaveri- ja tunnetaitoja vahvistamalla.

Tutkimuksen fokuksessa olivat erilaiset nuorten hyvinvointia tukevat palvelut ja niiden tunteminen. Yläkoululaiset ilmoittivat tarvitsevansa liikuntamahdollisuuksia, hengailupaikkoja, harrastuksia ja toisaalta terapiapalveluita.

– Toivottiin turvallisia kohtaamispaikkoja täysi-ikäisille nuorille aikuisille sekä sateenkaariyhteisöjä tukevaa toimintaa. Jos nuori ei ole opiskelija tai pidä juhlimisesta, ei ole muuta toimintaa tarjolla.

Avuntarjoajia ja lähiauttajia on paljon, mutta haasteena on nuorten tavoittaminen ja tiedottaminen tukipalveluista. Nuoret kaipaavat monikanavaista palvelua ja myös kasvokkaisia kohtaamisia.  

– Tarvitaan yhteisöllisiä kokemuksia lisää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, se on Tormulaisen mukaan avain yksinäisyyden vähentämiseen.

”Koskaan ei ole liian myöhäistä, niin kauan kuin on elämää”

Nojatuolikeskusteluun osallistuivat edellisen puheenvuoron pitäneen Aino Tormulaisen lisäksi Humanan Lapsiperhepalveluiden tiiminjohtaja Sebastian Rodriguez sekä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen perhe- ja sosiaalipalveluiden palvelupäällikkö Hanna Myllylä. Tiia Hassisen johtamassa keskustelussa pohdittiin ennaltaehkäisevää sosiaalityötä ja millaisilla aineksilla rakennetaan turvallinen alusta lasten ja perheiden tueksi.

Perheillä on moninaisia haasteita ja ongelmat ovat nykyään paremmin näkyvillä. Hyviä palveluita on tarjolla ja niitä on pystytty tutkimustulosten perusteella kohdentamaan paremmin. Silti tietoa tarvitaan lisää, jotta apua osattaisiin hakea ajoissa ja oikeasta paikasta.

– Varhaisen vaiheen kynnyksettömät palvelut pitää viestiä entistä paremmin. Jos apua pyydettäisiin aikaisemmin, niin avun tarpeen ei tarvitsisi olla niin raskasta, Myllylä pohtii.

– Palveluista pitäisi tietää enemmän, jotta avun vastaanottaminen ei olisi niin vaikeaa, Rodriguez lisää.

Katso tallenne nojatuolikeskustelusta.

Kaikki tapahtuman tallenteet ovat katsottavissa osoitteessa www.mieletontulevaisuus.fi.